Lue keskustelun säännöt.
Vauvan kanssa kerrstalossa, tylsää äitiyslomalla?
28.03.2021 |
Olen facen yhdessä vauvaryhmässä, jossa on samassa kuussa syntyneitä vauvoja. Meillä alkaa äitiysloma olemaan loppusuoralla, ja yksi asia on nousust esiin: äitien tylsistyminen ja tympiintyminen kotona. Päivästä toiseen samaa: mitä tekemistä arkeen, mihin mennä, mitä tehdä. Seinät kaatuu päälle kotona, ja kämppä siivottu jo 5788 kertaa tällä viikolla. Harmittelevat, että korona estää kerhoilut, kahvittelut, shoppailut.
Täältä maalta käsin kun katselen ja lueskelen, en voi kun ihmetellä. Onko todella niin että ihmiset ei keksi itselleen mielekästä sisältöä elämään? Siis mitään muuta kun jatkuva ostaminen/kuluttaminen keskustassa, mikä on nyt tauolla. On minusta kovin surullista, että työn lisäksi se on ainoa elämän sisältö. Ja kun se ei ole nyt mahdollista, on koko elämä sisällä kökkimistä ja kaikki pilalla.
Olen itse niin onnellinen, kun omaa elämää korona ei hetkauta ollenkaan. Täällä maalla sitä ei edes huomaa, ainoastaan kun käy hakemassa kaupasta ruokaa. Päivät on täynnä eläintenhoitoa, vanhan talon remppaa, tilan arkisia askareita, ulkoilua, kohta valtavan pihamaan puutarhatöitä, hedelmätarhan istutuksia jne jne. Vauva seuraa mukana kantorepussa, isommat häärää omiaan. Lisäksi lukuisia muita pieniä mielekkäitä projekteja..
Pistää miettimään. Mitä jos teiltä menisi vaikka työ alta. Olisiko teidän elämässä oikeasti mielekästä sisältöä? Muuta kun siivoaminen, kun se tuntuu monella olevan ainoa järkevä tekeminen.
Kommentit (15)
Tämä on varmaankin trolli, mutta vastaan siltikin, koska aloituksessa kuvatulla tavalla ajattelevia ihmisiä todella on paljon.
Miksi kuvittelet, että kaikki kaupungissa kodin ulkopuolella tapahtuva aktiviteetti on juurikin kuluttamista? Itse esim. kaupungissa kerrostalossa asuvana kävin äitiyslomalla paljon erilaisissa vauvakerhoissa (seurakunnat, kaupungin leikkipuistot yms.), jotka ovat ilmaisia. Tapasin ystäviä vaunulenkeillä, piknikeillä yms.. Jos remontoisin taloa ja istuttaisin pihaan, varmasti kuluttaisin enemmän rahaa ja materiaa.
Ymmärrän toki, että monille kuvailemasi pihan laittamiset ja talon remontoimiset yms. on mielekästä tekemistä ja se heille suotakoon. Me kaikki olemme erilaisia. Toivoisin kuitenkin ymmärrystä sille, että kaikki eivät siitä nauti. Itse esim. nautin enemmän vapaa-ajalla vaikkapa opiskelemisesta, järjestötoimintaan osallistumisesta ja ystävien tapaamisesta. Itselleni moinen "oman linnan rakentaminen" olisi kauhistus. Nautin sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.
Ja tuohon työn menettämiseen. Itse menetin työni koronan vuoksi, mutta sosiaaliset verkostot auttoivat siihen, että sain uuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ihmiset keksi tekemistä, mihin ei tarvitse mitään muiden järkkäämää toimintaa? Jotain mikä kumpuaa ihan itsestä?
Ihanko tosissasi kuvittelet että kerrostalokopperossa jossain tylsässä lähiössä (tai edes koronan takia tyhjässä kaupungissa) saa ajan kulumaan yhtä letkeästi kuin sinä maatalossa eläinten parissa? Ihanko aikuisten oikeasti sinun mielikuvitus ei taivu ymmärtämään että elämäntilanteita on kovin erilaisia?
Mulla ainakin päivät suhisee pikatahtia.
Okei himassa 1 ja 3 vuotias, mutta kerrostalossa asutaan.
Joka päivä paljon ulkoilua, ja sitten sitä kodinhoitoa yms.
Toki olisihan se jees jos olisi kunnon tilukset tottakait, mutta työura kiinnostaa hiukan eri sektorilta kuin hoito-ala tai rahtari, joten valitettavasti perähikiällä ei ole minulle mitään tarjottavaa.
Kerrostalossa ei välttämättä riitä mielekästä puuhaa moneksi päiväksi. Ei täällä ole rempattavaa, kuokittavaa, istutettavaa tai ruokittavaa. Meilläkin on neliöitä 60. Vaikka viihdyn hyvin kotona, eikä korona-aika ole ahdistanut, niin ei täällä aktiivista tekemistä ole. Vauvan kanssa pitää varmaan tehdä muutakin kuin lukea peiton alla kirjallisuutta, pelata tai opetella tekemään täydellistä pitsataikinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän kerrostalossa hoidetaan eläimiä, tiluksia, pihaa ja istutetaan hedelmäpuita? Suurin osa tekemisistäsi voi vain tehdä maatilalla/omakotitalossa.
Mulla on lapset jo koululaisia, mutta ehkä kannattaa miettiä sitä, että ihmiset on erilaisia ja motivoituvat eri asioista. Sulle puutarhanlaitto ja eläintenhoito on mukavaa puuhaa, hyvä niin. Mulle ne olis päivästä toiseen jatkuvaa arkista puurtamista.
Mä itse virkistyn ja saan voimaa sosiaalisista kontakteista ja kävinkin aikoinaan perhekekerhoissa muskareissa jne. Ne eivät tietenkään ole nyt mahdollisia Koronan vuoksi. Kestävyysurheilu on mulle ollut toinen henkireikä; se oli vaikeammin yhdistettävissä pikkuvauvojen kanssa. Kestävyysurheilu tarkoittaa sitä, että suoritukseen menee kerralla paljon aikaa. No sitä saattoi alkaa harrastamaan kun lapset kasvoivat. Kolmas henkireikä oli käsityöt, niitä pystyi jonkin verran tekemään, toki keskeytykset häiritsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua nuo aloituksessa kerrotut asiat ei kiinnosta ollenkaan. Jouduin lapsena ja teininä viettämään kesät mummolassa, jossa oli koko ajan tehtävää. Sain kitkeä ihan järkyttävän kokoista kasvimaata. Kun loppuun pääsi, niin piti aloittaa alusta. Vanhan talon remontoiminenkaan ei innosta yhtään, onneksi sitä ei tarvitse tehdä.
No jos esim. minä haluaisin elää kuin sinä ap niin tuskin asuisin kerrostalossa keskisuuren kaupungin keskustassa. Pihatyöt ja elukoiden hoito ei kiinnosta pätkääkään. Ei ole koskaan mitään vaikeuksia keksiä itselleni/perheelle mielekästä tekemistä. Ja jos osalla mammoista on tylsää niin ei se tarkoita että KAIKILLA on niin asui sitten kerrastalossa tai maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt tarttuko siihen mitä minä teen, ne oli esimerkkejä siitä mikä tuottaa minulle mielihyvää.
Ehkä erona on juuri se, että ap.lle riittää koti ja perhe, ja moni taas asuu tiheämmän asumisen alueella juuri siksi, että tahtoo päästä helposti tapaamaan muita ihmisiä ja viettää aikaa muidenkin kuin lasten kanssa?
Ja tämä koronatilanne on karsinut nuo kohtaamiset minimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla menee kyllä päivät vapaalla nopeasti Helsingin keskustassa. Jos kotona ei ole siivottavaa, mikä ei lapsiperheessä ole mahdollista, niin tekemistä olisi paljon enemmän kuin aikaa. Urheilen paljon, käyn pitkillä kävelyillä esim. merenrannassa, joogaan kotona, minulla on myös kattava punttisali kotona. Pidän myös käsitöiden teosta, olisi kudinta kesken, useampiakin, ristipistoa, ompelemista jne. Tykkään lukea paljon. Jos ei olisi korona käytäisiin varmaan paljon mm. museoissa, näyttelyissä, lasten tapahtumissa, uimassa uimahallissa, kirjastossa jne. En todellakaan kaipaa mitään elukalaumaa tai rikkaruohonkitekentää aikaani tuhlaamaan.
Minä asuin kerrostalossa kun lapset olivat pieniä. Ulkona oli aina seuraa ja lapsille leikkiseuraa, ei tarvinnut lähteä koko pihasta pois. Meidän pihalle tuli ulkoilemaan kolme perhepäivähoitajaa lapsineen ja pari talossa asuvaa äitiä lapsineen, oli vilskettä ja sosiaalista toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitovapaalla ja korona estää melkein kaiken. Ennen koronaa oli paljon tekemistä vauvan kanssa, enää ei oikein mitään. Perhekerhot ym on olleet jo yli vuoden täysin kiinni eli lopetettu, kirjastot olleet pitkään kiinni, samaten uimahallit, nyt kahvilatkin.
No me ulkoillaan joka päivä mutta kaikki välttelee lähikontaktia vieraisiin ihmisiin esim puistoissa.
Sitäpä se valitettavasti on :( Mielekästä tekemistä kyllä löytyisi, mutta kun on vuoden kokeillut erilaisia harrastuksia (aloitin jopa maalaamaan ja opiskelemaan italiaa!), niin ei jotenkaan enää jaksaisi. On ikävä ihmisten kanssa vuorovaikuttamista. Tällä hetkellä lähes kaikki sallittu on jotain yksin tehtävää ja siihen menettää tutkitustikin helpommin motivaation.
Mutta tuohon kysymykseesi, että mitä jos työ menisi alta: kaikissa poikkeustilanteissa kannattaa yrittää ylläpitää joitain rutiineja. Herää aina samaan aikaan, pakottaa itsensä lenkille, pakottaa itsensä tekemään lounaan, jne. Rutiinit auttavat pysymään järjissään.