Mistä materiaalisesta puutteesta olet vielä aikuisena katkera vanhemmillesi?

Sain inspiraation tuosta köyhäily-ketjusta.

Meillä ruokaa oli usein liian vähän tai ei ollenkaan, silti äiti poltti askin päivässä.

Vuosia olimme ilman maksullisia harrastuksia.

Vaatteet olivat usein väärän kokoisia, esim. Kolme kokoa liian iso takki, joka hajosi 3 vuoden käytössä liian isoista taitekohdista ennenkuin ehdin kasvaa siihen.

Vaatteet olivat usein tosi lapsellisia ikään nähden, jostain alesta ja niitä oli vähän. Pakkasella ei voinut oikein ulkoilla. Kaikessa parasta oli jos halvalla sai. Muistan erityisesti stringit ala-asteella ja lantiolta liian kapeat poikien housut murrosiässä, mutta uusia ei saanut ja olin kiittämätön läski kun en saanut niitä päälleni, upouusia housuja.

Minut on joskus hakattu koulumatkalla, kun olin "tyttömäinen poika". Isompien poikien erehdys, kun eivät tajunneet että tyttö siinä poikien isoissa alevaatteissa taapersi.

Lääkäriin ei aina päässyt kun oli kai kallista.

Olin teininä pari vuotta ilman viikkorahaa ja uusia vaatteita, silti töihinkään en saanut hakea, kun olisi kuulemma vaikuttanut äidin toimeentulotukeen.

Harrastusvälineitä ei ollut tai ne olivat väärän kokoisia. "Onhan sulla pyörä, ei oo mun ongelma jos et käytä sitä!" Se pyörä oli 16" ja olin jo sentään +140 cm nelosella.

Sama juttu luistimissa ja suksissa. Niitä ei ollut. Täti lahjoitti sitten 4 numeroa liian isot omansa.

Sain kutsun lahjakkaiden lasten opintoretkelle ja jouduin kieltäytymään maksun takia. Opettajat keräsivät kolehdin ja sain osallistua sittenkin. Se oli hieno päivä.

Pienituloisia oltiin, mutta lähes kaikki extra mitä saatiin meni äidin huvituksiin.

En ymmärrä miksi näin. Olen itse niin traumatisoitunut tuosta, että melkein kaikki mitä pystyn, panostan lapsiin, vaikka esim. Lapsilisien ostovoima on ihan eri luokkaa kuin omassa lapsuudessa.