Pääsitkö siihen ammattiin, mistä haaveilit 15-18 -vuotiaana?

Minulla ehti olla montakin haavetta. Pienenä halusin lakaisukoneen kuljettajaksi, sitten lentäjäksi ja arkkitehdiksi. Viimeinenkään ei toteutunut, mutta läheltä sentään liippasi, kun opiskelin rakennusmestariksi. Sitä paitsi olin lakaisukoneenkuljettajien pomona parikymmentä vuotta, joten pääsin sitä itsekin halutessani ajamaan. 

Halusin somistajaksi teininä ja semmoinen musta tulikin. Muutaman vuoden tein sitä hommaa vaatekaupassa ja läksin sitten muihin duuneihin.

En, muutin suunnitelmaa päälle 20-vuotiaana ja luin yhteishakuopasta palkkataulukoiden kanssa. Musta tuli lopulta koneinsinööri, ei harmita yhtään, elämä on mukavaa.

Halusin kirjailijaksi. Olen opettaja. Laatikot täynnä tarinoita mutta niitä ei muut lue kuin vain minä.

Olin silloin 13-16v:nä tuntipalkkani huipulla, tunnin keikasta vähintään 200 euroa. Ei vieläkään ole päiväpalkkakaan 200e/pvä, vaikka olen vakityössä.

En lopulta koskaan edes yrittänyt. Teininä halusin luokanopettajaksi, mutta heti lukion jälkeen muutin mieleni. Päädyin finanssialalle.

En haaveillut mistään työstä 15-18 vuotiaana. En muista että ikinä olisin haaveillut tekeväni mitään työtä. Päädyin lopulta tk eläkkeelle enkä valita.

Minusta piti tulla luokanopettaja, nykyään olen IT-alalla.

Olin juuri tehnyt kirjoitukset ja lukion ala-aulassa oli Helsingin yliopiston opinto-oppaita. Selasin ja päätin, mihin menen hakemaan. Sinne oli todella vaikea päästä sisään, mutta pääsin. Sitä työtä olen tehnyt yli 20 vuotta.

En muista mistä työstä haaveilin.

Ei minusta sitten tullut yhtään mitään.

Kyllä. Haaveilin jo esiteininä oloneuvoksen elosta ja 2014 rohkenin hypätä pois oravanpyörästä ja siitä asti olen nauttinut elämäntapatyöttömyydestä. Töihin thyiii en enää mene.

M36

Piti mennä ulkomaille lukemaan lakia, tulikin koneinssi Votkin tahdosta. No, ihan hyviä hommia nämäkin.

Luojan kiitos en. Halusin nuoriso-ohjaajaksi, päädyin kokiksi.

Halusin opettajaksi, onneksi en päässyt. Olen nykyään suunnittelija valtiolla, luultavasti paljon sopivampi (ja leppoisampi) työ minulle. Ei ihminen tuossa iässä tiedä vielä mistään mitään.

Leikin pienenä jo toimistoa, pankkia jne kun muut leikkivät kauppaa ja lääkäriä. Olen kirjanpitäjä.

Pääsin. Tämä oli ainoa ammatti, mistä osasin haaveilla. Olin huono kuvittelemaan. En pidä ammatistani.

Kyllä vaan.

Lapsuudessa aloitetusta harrastuksesta tuli minulle ammatti. Olen taide- ja kulttuurialalla opettajana. Minulla on alan korkeakoulututkinto.

Pääsin. Halusin muusikoksi jo 5-vuotiaana. 

Lukiossa ajattelin, että minusta tulee lukion opettaja.

Sillä tiellä olen. Mukavaa ja helppoa hommaa ja pitkät lomat.

Halusin jo 12-vuotiaana äidinkielen opettajaksi, kun eka kertaa pääsin keskikoulussa äikän tunnille. Ja samalla päätin, että opetan ihan eri lailla kuin se kuiva kapakala luokan edessä.

Opiskelin siihen ammattiin, pian jään eläkkeelle. Oli tosi kiva työ.