Onko normaalia että 1v jo erosta mutta ei vieläkään pysty aloittamaan uusien tapailua?
Ei vaan tunnu siltä että pystyisin enää kiinnostumaan kenestäkään, kyynistynyt lopullisesti ja en jaksa tuhlata aikaani treffeillä kun kuitenkin luultavasti suurin osa tyypeistä on minulle epäsopivia tai jotenkin outoja. Olisiko se sittenkään huono idea pysytellä vaan loppuelämä sinkkuna?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Kuka noin nopeasti muka aloittaa parittelun uudestaan ellei joku todella helppo ole.
Kyllä, ja etenkin jos on lapset tehtynä ja elettyä elämää takana, miksi pitää sekoittaa kaikkien elämä, sinun lapsien ja minun lapsien ja siihen vielä se meidän lapsi päälle?
Kannattaisi katsoa kestääkö suhde huuman loputtua, onko se arki sellaista, että siihen voi vielä lapsen tehdä.
Vanhalla iällä voi vauva-arki olla raskasta...
Kyllä se joku löytyy jos on löytyäkseen. Olen itse ollut reilu pari vuotta sinkkuna. Ulkonäössäni ei ole mitään suurempaa vikaa, mutta minun on hirveän vaikea ihastua ja päästää ketään elämääni. Johtuen siitä, että edellinen parisuhde oli melkoinen pettymys ja olen siitä vielä toipumassa. En ole kuitenkaan katkera tai kyynistynyt, mutta tarvitsen aikaa ajatusten ja tunteiden työstämiseen.
Ajattelen kuitenkin näin, että se tulee mikä minulle kuuluu. Toisin sanoen etsimällä en mitään löydä, jos jonkun on määrä tulla elämääni hän tulee.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea apua. Hyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin elämän suola.
Ihmissuhteita on muitakin kuin parisuhde. Herranen aika, vuosi on lyhyt aika ja sehän on ihanaa kerrankin nauttia omasta rauhasta. Avo- ja avioliitto ja parisuhde on miesten keksintöä, ettei miesten tarvitse maksaa seksistä.
Minä luulin pitkään että erosta on liian vähän aikaa, että osaisin vielä sitoutua uuteen. Nyt luulen että erosta on jo liian pitkään, että osaisin enää sitoutua uuteen. En ole varma missä kohtaa siitä olisi ollut sopiva aika tavata se uusi, en huomannut vaihtumista.
Vuosi on lyhyt aika, älä turhaan kiirehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea apua. Hyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin elämän suola.
Ihmissuhteita on muitakin kuin parisuhde. Herranen aika, vuosi on lyhyt aika ja sehän on ihanaa kerrankin nauttia omasta rauhasta. Avo- ja avioliitto ja parisuhde on miesten keksintöä, ettei miesten tarvitse maksaa seksistä.
Vuosi on sinällään lyhyt aika, mutta tässä kuvattu katkeruus ja ahdistuminen muista ihmisistä ei mene odottamalla ohi, vaan vaatii sisäistä työtä. Ja sen sanon hyvää tarkoittaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä suosittelen että käyt treffeillä, sä oot ehkä saanut tuosta vaan jonkun oman pakko ajatuksen että kukaan muu ei ole kyllin hyvä sulle...
Ei vaan pelko siitä, että seuraavakin paljastuu samanlaiseksi kuin edellinen. Harva lopulta jää ruikuttamaan ja haikailemaan exänsä perään.
Mulla on tätä samaa pelkoa. Ensimmäinen ja ainoa suhteeni oli mieheen, joka ei ollut hyvä mies. Jos olisi hyvästä suhteesta kokemusta, voisi olla ihan eri asia alkaa etsimään uutta. Tuosta on nyt päälle pari vuotta aikaa, eikä vieläkään ajatus uudesta suhteesta innosta. Pelkään, että sekin päättyisi samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea apua. Hyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin elämän suola.
Ihmissuhteita on muitakin kuin parisuhde. Herranen aika, vuosi on lyhyt aika ja sehän on ihanaa kerrankin nauttia omasta rauhasta. Avo- ja avioliitto ja parisuhde on miesten keksintöä, ettei miesten tarvitse maksaa seksistä.
Vuosi on sinällään lyhyt aika, mutta tässä kuvattu katkeruus ja ahdistuminen muista ihmisistä ei mene odottamalla ohi, vaan vaatii sisäistä työtä. Ja sen sanon hyvää tarkoittaen.
Miksi on aina automaattisesti katkera, jos ei halua parisuhteeseen? En havainnut mitään katkeruutta ap.n aloituksessa, paremminkin vapaudenkaipuun ja halun olla rauhassa.
Sinkkuudessa on hyviä puolia niin paljon, etten niitä jaksa luetella. Mm. lomaromanssit ulkomailla... Parisuhde on alkuhuuman haihduttua varsin arkista paskaa ja tylsää puurtamista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä saattaa kuulostaa oudolta: Tulin 3 vuotta sitten torjutuksi tuntemattoman miehen taholta. Mietin sitä vieläkin. Ei olisi koskaan pitänyt tehdä aloitetta. Olin idiootti kun tein aloitteen.
Tämä saattaa kuulostaa vielä oudommalta, mutta sama homma täällä. Kolmisen vuotta, lähes tuntematon, pakit, vieläkin mietin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saattaa kuulostaa oudolta: Tulin 3 vuotta sitten torjutuksi tuntemattoman miehen taholta. Mietin sitä vieläkin. Ei olisi koskaan pitänyt tehdä aloitetta. Olin idiootti kun tein aloitteen.
Tämä saattaa kuulostaa vielä oudommalta, mutta sama homma täällä. Kolmisen vuotta, lähes tuntematon, pakit, vieläkin mietin asiaa.
Jos saa tuntemattomalta pakit, sitä ei todellakaan kannata ottaa henkilökohtaisesti - ihan jo siksi, että se henkilö ei tosiaan edes tunne sinua.
Veikkaisin että noin 99% tuntemattomille tehdyistä aloitteista, jos ei enemmänkin, päättyy samalla tavalla. Varmaan olette tämän aloitetta tehdessänne tiedostaneetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saattaa kuulostaa oudolta: Tulin 3 vuotta sitten torjutuksi tuntemattoman miehen taholta. Mietin sitä vieläkin. Ei olisi koskaan pitänyt tehdä aloitetta. Olin idiootti kun tein aloitteen.
Tämä saattaa kuulostaa vielä oudommalta, mutta sama homma täällä. Kolmisen vuotta, lähes tuntematon, pakit, vieläkin mietin asiaa.
Jos saa tuntemattomalta pakit, sitä ei todellakaan kannata ottaa henkilökohtaisesti - ihan jo siksi, että se henkilö ei tosiaan edes tunne sinua.
Veikkaisin että noin 99% tuntemattomille tehdyistä aloitteista, jos ei enemmänkin, päättyy samalla tavalla. Varmaan olette tämän aloitetta tehdessänne tiedostaneetkin.
Totta kai sen ottaa henkilökohtaisesti, jos on tulkinnut toisen, vaikkakin lähes vieraan ihmisen, käytöstä ihan väärin. Mutta paljon tuosta opittiin ja ainakin mun silmät on melkoisesti avautuneet näinä vuosina tuon jälkeen.
Olin yli kaksi vuosikymmentä kahdessa pitkässä suhteessa tuota ennen, joten en oikeastaan koskaan joutunut miettimään näitä asioita, ja olin suoraan sanoen vähän naiivi ja typerä. En ole enää.
Hyvähän se on päättyneen suhteen jälkeen tunnustella omia tuntemuksiaan.
Ja ei kai se yksinolo nyt maailmanloppu ole.
Eri asia tietenkin heillä, jotka eivät ole koskaan olleet tai kelvanneet parisuhteeseen.
Nimimerkillä aina yksin.
Kannattaa antaa ajan kulua. Itseäni ei ainakaan kiinnosta, koska miesmakuni on ollut todella huono. En halua uudestaan exiäni elämääni vain eri kehossa. Vuosia meni niiden tuhojen korjaamiseen niin ei ole mieltä pilata elämäänsä uusiksi. Ja niin minä kaikki miehet näen. Niissä kaikissa lukee "pilaan elämäsi". Joten ei kiinnosta.
Vuosi on mielestäni ihan normaali aika. Kannattaa antaa itselle aikaa. Itse erosin joku aika sitten ja vielä on suruaika vaikka ite eroa ehdotinkin. Kannattaa antaa aikaa.
Kannattaa hakea apua. Hyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin elämän suola.