Kun tuntuu, että on aina vain se joustaja ja antaja suhteessa

Sekä parisuhteessa, että ystävyyssuhteissa. En koe saavani sellaista läheisiltäni, mitä itse annan. Minun toiveille ja ehdotuksille tuntuu olevan itsestään selvää kieltäytyä. Olen vähän vetäytynyt näiden ihmisten kanssa.

Pahinta on tuo, että sama on seurustelusuhteessa. Miesystävän kanssa olen yrittänyt asiasta puhua. Hän naurahtaa ja vaihtaa puheenaihetta. En asiasta ole jankuttanut, mutta taas seuraavan kerran, kun koen joutuvani joustamaan niin muistutan asiasta. Surullinen olo. Mies puhuu toista, mutta tekee toisin. Vähän pitänyt perääntyä tässäkin suhteessa. Itkettää ajatus, etten ole läheisilleni niin tärkeä kuin he ovat minulle.