Onko kukaan joutunut luopumaan rakkaasta koirastaan vaikean eron vuoksi?

Mitä koirallesi siis tapahtui? Se jäi sulla kertomatta.

Joo, sattui enemmän mitä ero miehestä.

On. Karmeaa.

Siis tä, oliko se ap:n vai puolisonsa koira? Koiralla on aina vain yksi omistaja.

Koiran huoltajuudesta on käyty kiistoja oikeudessa asti. Koirillakin voi olla vuoroviikkohoito.

https://yle.fi/uutiset/3-8475278

Vierailija kirjoitti:

Siis tä, oliko se ap:n vai puolisonsa koira? Koiralla on aina vain yksi omistaja.

Meidän koiralla on kyllä kaksi omistajaa.

2: erossa sovittiin, että koira jää eksälle. Koska välit on huonot, en näe enää koiraa.

3: Miten ajattelit asian? Ajattelitko, että koira on kuin kuollut? Näitkö sitä enää koskaan? Jos näit, oliko lyhyet tapaamiset hyvä vai huono asia.

Tajusin kerran että paatuneen pelimiehen uusi avovaimo (nyk. vaimo) otti koiran niin, että mies hankki ja maksoi sen. Erossa voisi käydä niin että rakas koira jää miehelle (jos on miehen nimissä edes osittain tai kuitti). Tai mies voisi kiristää sillä erovihassa, ellei ole reilu. Myös muut hankinnat ja lapset on. Miten lie avoehdoissa ja avioehdoissa merkitty nuo ihmisillä.

5: vuoroviikko ei mitenkään tässä tilanteessa onnistuisi, koska ex on narsistinen.

Yhteisomistusta eron jälkeen kokeiltiin, mutta koiran avulla ex luikerteli uudelleen elämään. Tuli kotiini hakemaan koiria miten sattuu, piti jatkuvaa yhteyttä ja langat kireällä. Sitä varten hänellä oli kotini avaimet ja hän kävi siellä ilman, että olin paikalla. Ainoa ratkaisu oli katkoa siteet. Ei puhuta normaalista ihmisestä, jonka kanssa asioista voi sopia ja sitten sovitut asiat pitävät.

Virallisesti paperilla koira oli minun, mutta oman mielenterveyden vuoksi minun oli helpompi antaa se exälle, että pääsin exästä eroon.

No tavallaan. Minulla oli  1-vuotias koira kun aloin olemaan exvaimon kanssa yhdessä. Heti kun hän ilmoitti raskaudesta, tuli ukaasi samalla että joko hän ja lapsi tai tuo piski. Siihen asti oli valehdellut että koira kuuluu perheeseen. Oltiin naimisissa 6 vuotta(ei olisi pitänyt) ja koira eli vielä 7 vuotta eron jälkeen. Olisi kannattanut valita koira.

Vierailija kirjoitti:

5: vuoroviikko ei mitenkään tässä tilanteessa onnistuisi, koska ex on narsistinen.

Yhteisomistusta eron jälkeen kokeiltiin, mutta koiran avulla ex luikerteli uudelleen elämään. Tuli kotiini hakemaan koiria miten sattuu, piti jatkuvaa yhteyttä ja langat kireällä. Sitä varten hänellä oli kotini avaimet ja hän kävi siellä ilman, että olin paikalla. Ainoa ratkaisu oli katkoa siteet. Ei puhuta normaalista ihmisestä, jonka kanssa asioista voi sopia ja sitten sovitut asiat pitävät.

Virallisesti paperilla koira oli minun, mutta oman mielenterveyden vuoksi minun oli helpompi antaa se exälle, että pääsin exästä eroon.

Tuo avainkuvio oli outo. Ei hän olisi tarvinnut avainta yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5: vuoroviikko ei mitenkään tässä tilanteessa onnistuisi, koska ex on narsistinen.

Yhteisomistusta eron jälkeen kokeiltiin, mutta koiran avulla ex luikerteli uudelleen elämään. Tuli kotiini hakemaan koiria miten sattuu, piti jatkuvaa yhteyttä ja langat kireällä. Sitä varten hänellä oli kotini avaimet ja hän kävi siellä ilman, että olin paikalla. Ainoa ratkaisu oli katkoa siteet. Ei puhuta normaalista ihmisestä, jonka kanssa asioista voi sopia ja sitten sovitut asiat pitävät.

Virallisesti paperilla koira oli minun, mutta oman mielenterveyden vuoksi minun oli helpompi antaa se exälle, että pääsin exästä eroon.

Tuo avainkuvio oli outo. Ei hän olisi tarvinnut avainta yhtään mihinkään.

Tässä olikin kyse narsistisesta ihmisestä. Siinä on koko syy eroon ja siihen, miksi koira jäi eksälle.

Jos ei olisi ongelmaa, ei olisi ongelmaa.

Nyt kysyinkin, miten muut eronneet ovat käsitelleet koiran menettämisen surun, kun koira vielä olisi olemassa.

Itse jouduin yhden jättämään eksälle, ei ollut eron jälkeen mahdollista pitää kolmea isoa koiraa pienessä kerrostalo kämpässä. Kaksi vielä meni. Kyllähän se sattui pitkään. Kerran näin mutta silloin jäin enää vain haikeudella katsomaan perään. Klisee, mutta aika helpottaa monessakin asiassa. Kieltämättä kyllä itku pääsi kun kuulin vuosia myöhemmin kys. koiran kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Koiran huoltajuudesta on käyty kiistoja oikeudessa asti. Koirillakin voi olla vuoroviikkohoito.

https://yle.fi/uutiset/3-8475278

e on niin surullista, että jotkut ihmiset eivät ole ajan hermoll ja tiedä, että koirilla itsellään on vahvat tunnesiteet ihmisiin. Tosin, eiväthän jotkut välitä lastenkaan tunnesiteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran huoltajuudesta on käyty kiistoja oikeudessa asti. Koirillakin voi olla vuoroviikkohoito.

https://yle.fi/uutiset/3-8475278

e on niin surullista, että jotkut ihmiset eivät ole ajan hermoll ja tiedä, että koirilla itsellään on vahvat tunnesiteet ihmisiin. Tosin, eiväthän jotkut välitä lastenkaan tunnesiteistä.

Itse ajattelen, että on koiran luonnolle armollisempaa päästää erossa irti ja antaa koiran olla vain yhdellä isännällä. Koira ei erossa ollessa osaa kaivata ihmistä. Se, että itse kaipaa koiraa eron jälkeen on ihmisen kannalta itsekästä, ei siinä ole kyse koiran tunteista.

Ap