Hei sinä kuka kyllästyit sosiaali ja terveysalan ammattiisi ja uudelleen kouluttauduit!
Olen itse tehnyt useamman vuoden sosiaalialalla töitä lähinnä hankalien tai hankalista taustoista tulevien nuorten kanssa. Olen pitänyt työtä minulle tarkoitettuna. Hiljalleen tajunnut että ala ei ole minua varten yhtään ja mitta on tullut yksinkertaisesti täyteen. Olen yrittänyt auttaa näitä nuoria kaikella mitä pystyn. Usein hyvin tuloksetta. Valitettavasti 16-vuotias ongelmainen nuori on hyvin usein sitä vielä täysi ikäisenäkin. Varsinkin jos vanhempia tai tukiverkostoa nuorella ei ole. Olen auttanut uskonut jeesannut ja saanu nuorelta tai viimeistään vanhemmalta kuraa niskaan jopa tappouhkauksiin asti. Luulen että nyt olen kokenut viimeiset haistatteluni.
Kaipaisin vinkkejä, ura kertomuksia. Minne sinä lähdit?
Sellainen 8-16 työ kiehtoisi eniten tämän kolmivuorotyö helvetin jälkeen. Jos täytyy olla ihmiskontaktia niin mieluiten aikuisia ihmisiä.
Kommentit (11)
Vaihda vanhus tai vammaispuolelle, tuolla kokemuksella on hyvä jatkaa muidenkin kohderyhmien parissa...
Vierailija kirjoitti:
Iloitse onnistumisista, niitäkin on, ilman tukea näillä nuorilla olisi kaikilla huono tulevaisuus, nyt he jotka ovat valmiita muutokseen saavat siihen mahdollisuuden. Valitettavasti lasten kohdalla hoitoa ei voida olla antamatta silloin kun siihen ei ole mitään motivaatiota.
En kaivannut nyt tähän motivaatio puhetta vaan konkreettisia kertomuksia uravaihdosta...
Kysymyshän ei ole etteikö onnistumisista ole iloittu. Etteikö niistä ihan todenteolla olisi ilottu aina kun sellainen tulee. Kysymys on siinä että minä haluan alalta pois tekemään jotain muuta. Tällä alalla tekijöitä kyllä riittää ihan niin pitkälle että työpaikoilla kilpaillaan parhaan työntekijän titteleistä "kuka kohtaa parhaiten" minä en enää tätä työkenttää jaksa vaikka nämä nuoret ovatkin omalla tavallaan aina lähellä sydäntäni. Uskoisin että mulla on ihan oikeuskin alaa halutessani vaihtaa... :)
Vierailija kirjoitti:
Vaihda vanhus tai vammaispuolelle, tuolla kokemuksella on hyvä jatkaa muidenkin kohderyhmien parissa...
Kiitos vinkistä mutta lähinnä haen poispääsyä ko alalta :)
Hain yliopistoon opiskelemaan ihan muuta, mutta tällä hetkellä työllisyysnäkymät eivät valitettavasti ole kovin hyvät..
Vierailija kirjoitti:
Hain yliopistoon opiskelemaan ihan muuta, mutta tällä hetkellä työllisyysnäkymät eivät valitettavasti ole kovin hyvät..
... niin sitä mä vähän tällä aloituksella hain että mihin porukka on vaihtanut. Mikä ala kannattaa, mikä tuntuu hyvältä, Mitä ei kadu...
Mulla usein sellanen olo että hukkasin aikani sosionomiopintoihin, vaikka ehkä olisin ollut tyytyväisempi ihan toiseen ammattivalintaan.
Ap
Pintakäsittely.
Jos olet maalaisjärkinen ja puukko, vasara ja pensseli pysyvät kädessäsi, niin tervetuloa!
2-3 vuodessa voit hankkia itsellesi ammatin, jossa voit - luonteestasi ja taipumuksistasi riippuen - hankkia ammatin, jossa tapaat ihmisiä, voit nähdä kättesi jäljen, pääset tutustumaan mielenkiintoisiin kohteisiin ja saat kohtuullisen palkankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain yliopistoon opiskelemaan ihan muuta, mutta tällä hetkellä työllisyysnäkymät eivät valitettavasti ole kovin hyvät..
... niin sitä mä vähän tällä aloituksella hain että mihin porukka on vaihtanut. Mikä ala kannattaa, mikä tuntuu hyvältä, Mitä ei kadu...
Mulla usein sellanen olo että hukkasin aikani sosionomiopintoihin, vaikka ehkä olisin ollut tyytyväisempi ihan toiseen ammattivalintaan.
Ap
Sosionomina voit tehdä muutakin kuin laitostyötä kolmessa vuorossa.
Esimerkiksi etuuskäsittelyä.
Raskas työkenttä on, siitä ei pääse mihinkään. Mutta eri työpaikoillakin voi olla hurjasti eroa.
Ymmärrän sinua.
No paljonko olet valmis panostamaan opiskeluun? Kauppatieteet yliopistossa esimerkiksi antaa paljon mahdollisuuksia. Jos jotain erilaista sote-alalta haet, niin esimerkiksi bioanalyytikko voisi olla hyvä valinta.
Lyhyempiä koulutuksiakin löytyy, esim. hieroja. Rmtai vaikka taksikuskiksi.
Tradenomi?
Tietokone ala?
Yliopistossa jokin tiede? Veikkaan että opettaja hommat ei myöskään kiinnosta, joten jos pidemmälle jaksaa niin tutkijaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain yliopistoon opiskelemaan ihan muuta, mutta tällä hetkellä työllisyysnäkymät eivät valitettavasti ole kovin hyvät..
... niin sitä mä vähän tällä aloituksella hain että mihin porukka on vaihtanut. Mikä ala kannattaa, mikä tuntuu hyvältä, Mitä ei kadu...
Mulla usein sellanen olo että hukkasin aikani sosionomiopintoihin, vaikka ehkä olisin ollut tyytyväisempi ihan toiseen ammattivalintaan.
Ap
Sosionomina voit tehdä muutakin kuin laitostyötä kolmessa vuorossa.
Esimerkiksi etuuskäsittelyä.Raskas työkenttä on, siitä ei pääse mihinkään. Mutta eri työpaikoillakin voi olla hurjasti eroa.
Tiedän, mutta palkan takia ollut järkevintä näin. Koko alalta olisi halu pois, ei te-toimistoon tai kelaan ole halukkuutta lähteä.
Ap
Iloitse onnistumisista, niitäkin on, ilman tukea näillä nuorilla olisi kaikilla huono tulevaisuus, nyt he jotka ovat valmiita muutokseen saavat siihen mahdollisuuden. Valitettavasti lasten kohdalla hoitoa ei voida olla antamatta silloin kun siihen ei ole mitään motivaatiota.