Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö. Onko itsekästä hankkia lapsi?

Olet! Lapsi ei korjaa sinua eikä rakasta sinua ehdoitta, päin vastoin.

Ymmärrän kaipuun, mutta vastaavanlaisessa tilanteessa olleena (bipo) suosittelen ensin keskittymään oman voinnin ja olon tasapainottamiseen. Vauvavuosi ja pitkään sen jälkeenkin elämässä on jaksaminen vähissä ja täysin terveetkin vanhemmat ovat joskus jaksamisen rajoilla pitkiäkin aikoja.

Osastojaksostasi on hyvin vähän aikaa. Kannattaa keskittyä ainakin aluksi pelkästään toipumiseen.

Mulla on. Tein lapset ennen kuin sain diagnoosin. En olisi tehnyt, jos olisin tiennyt. Pystyin kasvattamaan lapset kotona vain ja ainoastaan siksi, että mieheni, ex-mieheni, ex-snoppini ja vanhempani jakoivat kanssani lastenhuoltovastuun. Jos tämän olisin etukäteen tiennyt, en todellakaan olisi halunnut sitouttas niin montaa ihmistä. En käyttänyt odotusaikoina lääkkeitä, koska en tiennyt sairaudestani. Tiesin toki, että oloni oli äärimmäisen tuskainen ja että oli ollut psykoosejakin, mutta pelotti hakea apua. Älä hanki lapsia puhumatta ensin lähipiirin kanssa ovatko he valmiita huolehtimaan lapsistasi huonoina kausina. Lääkitys voi vaikuttaa ja todennäköisesti vaikuttaa sikiöön, joten sekin on iso kysymysmerkki.

Tässä ei ole pelkona pelkästään se, että yövalvominen laukaisee psykoosin. Psykoosia seuraa usein ainakin jonkinmittainen osastohoito, jolloin joudut olemaan poissa lapsesi elämästä. Ainakin omalla kohdallani psykooseista toipuminen on ollut pitkällinen prosessi joka kerta, vielä pitkään kotiin paluun jälkeen. Ei siinä kunnossa pysty olemaan riittävän hyvä vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei ole pelkona pelkästään se, että yövalvominen laukaisee psykoosin. Psykoosia seuraa usein ainakin jonkinmittainen osastohoito, jolloin joudut olemaan poissa lapsesi elämästä. Ainakin omalla kohdallani psykooseista toipuminen on ollut pitkällinen prosessi joka kerta, vielä pitkään kotiin paluun jälkeen. Ei siinä kunnossa pysty olemaan riittävän hyvä vanhempi.

Nojuu. Onko sinulla lapsia? T ap

Ei missään nimessä vai haluatko saman taudin periyttää myös lapsellesi? Luult. saat erityislapsen, jonka kanssa et jaksa/pärjää ja lapsi joutuu sijoitukseen.

Ota mielummin kissa tai marsu ja helli ja hoivaa sitä. Helpompi saada sille hoitajakin sairaalaajoillesi.

Itse olen ns.normaali ja hyvin hyvin vaikeita aikoja kokenut lasten kanssa.

Olet itsekäs. Vaikka olet sairas, niin älä rankaise lasta siitä.