Missä vaiheessa/miten tiesit haluavasi avioeron?

Minuakin kiinnostaisi. Mikä on riittävä syy erota jos takana pitkä liitto ja ihan kivaa nyt mutta tylsää ja tunteetonta. Ei alkoholinkäyttöä eikä väkivaltaa. Lapset jo isoja.

Kun mies sanoin, ettei aio koskaan luopua toisesta naisesta. Hän siis kielsi suhteen vielä silloinkin.

Kun AV:lla käskettiin jättämään se sika.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi. Mikä on riittävä syy erota jos takana pitkä liitto ja ihan kivaa nyt mutta tylsää ja tunteetonta. Ei alkoholinkäyttöä eikä väkivaltaa. Lapset jo isoja.

Tyypillisen naismainen ajattelutapa tänä päivänä. Kaikki on hyvin, mutta vähän jännä pitäis olla joten ei kun perheen elämä pilalle jotta mamma saa vähän jänskätystä ikiomaan omanapa-elämäänsä. Toivottavasti jäät yksin dildon ja kissan kanssa vanhuuspäiviksi.

VMP

Monta vuotta oli hyvin takkuista ja riitaisaa. Eropäätös syntyi, kun huomasin ajattelevani, että voin olla olemassa vielä seuraavat 10 vuotta jotta muu perhe/lapset olisi onnellisia. Itsetuhoisista ajatuksista ja elämänhalun menetyksestä. Kun en ollut yhtään pisaraa enää mustasukkainen ajatuksista kumppanista jonkun muun vierellä, vaan iloitsin niistä koska toinen huolehtija vapauttaisi minut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi. Mikä on riittävä syy erota jos takana pitkä liitto ja ihan kivaa nyt mutta tylsää ja tunteetonta. Ei alkoholinkäyttöä eikä väkivaltaa. Lapset jo isoja.

Tyypillisen naismainen ajattelutapa tänä päivänä. Kaikki on hyvin, mutta vähän jännä pitäis olla joten ei kun perheen elämä pilalle jotta mamma saa vähän jänskätystä ikiomaan omanapa-elämäänsä. Toivottavasti jäät yksin dildon ja kissan kanssa vanhuuspäiviksi.

VMP

Tyypillinen miesmainen ajattelutapa tänä päivänä. Toinen on onneton, mutta loputtoman uhrautuva pitäis olla jotta äijä saa vakiseksiä ja kodinhoitoa ikiomaan omanapa-elämäänsä. Toivottavasti jäät yksin telkun ja kaljatölkin kanssa vanhuuspääiviksi.

Pari vuotta ennen eroa. Mietin pitkään ja kävin jopa terapiassa, ja siihen kuului myös pari kertaa parisuhdeterapiaa. Vaikea sanoa, mutta huomasin etten vaan enää rakasta ja halua viettää loppuelämääni hänen kanssaan vaan mieluummin olen ihan yksin. Asia alkoi ahdistaa ja masentaa, joten pakko oli tehdä jotain ja kyllä ero oli lopulta oikea ratkaisu. Eksä löysi sitten uuden kumppanin ja tuntuu olevan tosi onnellinen nyt. Myönsi jälkikäteen, että kyllä ero oli se oikea ratkaisu vaikka ns. ihan hyvä avioliitto meillä oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi. Mikä on riittävä syy erota jos takana pitkä liitto ja ihan kivaa nyt mutta tylsää ja tunteetonta. Ei alkoholinkäyttöä eikä väkivaltaa. Lapset jo isoja.

Tyypillisen naismainen ajattelutapa tänä päivänä. Kaikki on hyvin, mutta vähän jännä pitäis olla joten ei kun perheen elämä pilalle jotta mamma saa vähän jänskätystä ikiomaan omanapa-elämäänsä. Toivottavasti jäät yksin dildon ja kissan kanssa vanhuuspäiviksi.

VMP

Tyypillinen miesmainen ajattelutapa tänä päivänä. Toinen on onneton, mutta loputtoman uhrautuva pitäis olla jotta äijä saa vakiseksiä ja kodinhoitoa ikiomaan omanapa-elämäänsä. Toivottavasti jäät yksin telkun ja kaljatölkin kanssa vanhuuspääiviksi.

Sellaiset miesvihat siellä. Yritä jaksaa, ei kaikki ole pahoja vaikka sinua onkin satutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi. Mikä on riittävä syy erota jos takana pitkä liitto ja ihan kivaa nyt mutta tylsää ja tunteetonta. Ei alkoholinkäyttöä eikä väkivaltaa. Lapset jo isoja.

Tyypillisen naismainen ajattelutapa tänä päivänä. Kaikki on hyvin, mutta vähän jännä pitäis olla joten ei kun perheen elämä pilalle jotta mamma saa vähän jänskätystä ikiomaan omanapa-elämäänsä. Toivottavasti jäät yksin dildon ja kissan kanssa vanhuuspäiviksi.

VMP

Olen eri, mutta en minä ainakaan halunnut mitään jänskätystä eikä ole mitään halua etsiä uutta parisuhdetta. Olin enemmän yksin siinä parisuhteessa kuin nyt ihan yksin ollessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi. Mikä on riittävä syy erota jos takana pitkä liitto ja ihan kivaa nyt mutta tylsää ja tunteetonta. Ei alkoholinkäyttöä eikä väkivaltaa. Lapset jo isoja.

Tyypillisen naismainen ajattelutapa tänä päivänä. Kaikki on hyvin, mutta vähän jännä pitäis olla joten ei kun perheen elämä pilalle jotta mamma saa vähän jänskätystä ikiomaan omanapa-elämäänsä. Toivottavasti jäät yksin dildon ja kissan kanssa vanhuuspäiviksi.

VMP

Tyypillinen miesmainen ajattelutapa tänä päivänä. Toinen on onneton, mutta loputtoman uhrautuva pitäis olla jotta äijä saa vakiseksiä ja kodinhoitoa ikiomaan omanapa-elämäänsä. Toivottavasti jäät yksin telkun ja kaljatölkin kanssa vanhuuspääiviksi.

Sellaiset miesvihat siellä. Yritä jaksaa, ei kaikki ole pahoja vaikka sinua onkin satutettu.

Höpsis. Mulla on maailman ihanin mies kumppanina, ei tämä kohdistunut mihinkään muuhun kun älyvapaaseen kommenttiisi.

Mä olen tiennyt sen jo kauan sitten. Mutta koska meillä menee näennäisesti hyvin, en pysty eroamaan. Itse eroperheen lapsi, samoin mies, samoin lukuisat muut kenellä on teininä mennyt huonosti ja vähän myöhemminkin.

Meillä lapset teinejä joilla menee kaikilta osin hyvin, en aio olla se itsekäs joka järkyttää heidän perusturvallisuutta.

Meillä ei kuitenkaan riidellä tai muuten kiristellä välejä, ja ollaan esim. lasten kasvatuksesta ja rahan käytöstä samaa mieltä, eli lapset ei kärsi tästä tilanteesta.

Olin aina yksin. Ex mies ei halunnut viettää kanssani aikaa. Yhdessä oltiin 20 vuotta ja tuona aikana ei tehty koskaan yhdessä mitään kodin ulkopuolella. Lasten ollessa pieniä minulla oli lapset. Kun lapset tuli lähelle teini-ikää olin taas yksinäinen. Ex ei kuunnellut ollenkaan, kun yritin puhua yhteisestä ajasta. Ex torjui minut eri tavoin ja lopulta pilkkasikin, kun yritin puhua. Ero alkoi olla mielessä. Pähkäilin sitä kaksi vuotta. Tuona aikana ihastuin toiseen mieheen.

Tuli päivä, että tuota ihanaa miestä oli pakko lähestyä ja siitä tuli lopullinen eropäätös. Elämä muuttui täysin.

Liittoni ei ollut mikään ihan hyvä muuta kuin ulospäin. Todellinen avioliiton irvikuva se oli. Hävettää ja itkettää, että niin kauan kesti. En vain tiennyt että voisi olla parempaa. Teini-iässä alkanut suhde. En ole kehdannut kaikkea kertoakaan läheisille.

Siinä vaiheessa kun ei ollut enää tietä ulos umpikujasta. Kun iski jatkuva epätoivo ja hetkittäin jopa itsetuhoisia ajatuksia. Kun kaikkeni olin antanut ja kaikkea yrittänyt. Kun näin kuinka lapset alkoivat oireilla, pelätä ja vetäytyä kuoriinsa. Kävin läpi ajatuksiani ja tunteitani mm. päiväkirjaa kirjoittaen. Lopulta ymmärsin että pelätty ero onkin tie vapauteen ja mahdolliseen onneen, kaikille. Ainoa tie. Piti nöyrtyä, myöntää virheensä ja hyväksyä paljon tehdystä työstä turhaksi ja luopua siitä minkä kuvitteli ikuiseksi. Piti surra. Piti löytää oma itsensä kaiken sen kuorrutuksen alta, joka oli kertynyt yrittäessä mukautua suhteeseen jossa mikään ei ollut tarpeeksi.

Kun sairastuin vakavasti ja jouduin osastolle. Ja ex-puoliso lähti silti aiemmin varaamalleen reissulle.

Kun vaimo alkoi uhkailla erolla, jos ei hankita lisää lapsia.