Ystävän kanssa tavattiin paljon ja meillä oli hyviä hetkiä, nyt tämä on ohi:(

Hyviä hetkiä, vaikkei soitellut kuin hädässä?

Mitäpä jos kurkkaisit peiliin, löytyykö se syy sieltä?

Vierailija kirjoitti:

Hyviä hetkiä, vaikkei soitellut kuin hädässä?

Siis kun tavattiin ja tämä viestitteli ja sovittiin näkeminen.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos kurkkaisit peiliin, löytyykö se syy sieltä?

Ei löydy.

Mikset itse ota yhteyttä? Ehkä hän odottaa sitä sinulta vuorostaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikset itse ota yhteyttä? Ehkä hän odottaa sitä sinulta vuorostaan.

Voin tietysti ottaa vielä yhteyttä, viimeksi otin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos kurkkaisit peiliin, löytyykö se syy sieltä?

Ei löydy.

Et sinä voi sitä varmasti tietää. Kysypä ystävältä.

Tiedän ihmistyypin: on älykäs ja monitaitoinen, osaa käyttäytyä ja jaksaa kuunnella loputtomia itsekeskeisiä vuodatuksia vaikka tosiasiassa haluaisi olla aivan muualla. Omaa osaamiseensa pohjaavia järkeviä mielipiteitä mutta niitähän ei saa ilman keskeyttämistä esittää koska onhan ne em. vuodatukset toki paljon tärkeämpiä. Lopulta päättää irtautua ja sehän tulee tietysti täytenä yllätyksenä. On se ikävä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos kurkkaisit peiliin, löytyykö se syy sieltä?

Ei löydy.

Et sinä voi sitä varmasti tietää. Kysypä ystävältä.

Olen käynyt kaiken läpi.

Aikoinaan kertoi jättäneensä kaverit eli sillä on tämä tapana.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmistyypin: on älykäs ja monitaitoinen, osaa käyttäytyä ja jaksaa kuunnella loputtomia itsekeskeisiä vuodatuksia vaikka tosiasiassa haluaisi olla aivan muualla. Omaa osaamiseensa pohjaavia järkeviä mielipiteitä mutta niitähän ei saa ilman keskeyttämistä esittää koska onhan ne em. vuodatukset toki paljon tärkeämpiä. Lopulta päättää irtautua ja sehän tulee tietysti täytenä yllätyksenä. On se ikävä ihminen.

Tämä nyt ei pidä yhtään paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos kurkkaisit peiliin, löytyykö se syy sieltä?

Ei löydy.

Et sinä voi sitä varmasti tietää. Kysypä ystävältä.

Olen käynyt kaiken läpi.

Aikoinaan kertoi jättäneensä kaverit eli sillä on tämä tapana.

Eihän tuo sitten isona yllätyksenä pitäisi tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä hetkiä, vaikkei soitellut kuin hädässä?

Siis kun tavattiin ja tämä viestitteli ja sovittiin näkeminen.

Nyt on kyllä erikoisin lauserakenne pitkään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos kurkkaisit peiliin, löytyykö se syy sieltä?

Ei löydy.

Et sinä voi sitä varmasti tietää. Kysypä ystävältä.

Olen käynyt kaiken läpi.

Aikoinaan kertoi jättäneensä kaverit eli sillä on tämä tapana.

Eihän tuo sitten isona yllätyksenä pitäisi tulla.

No, en kai sitä odottanut että koska " pudotus" tulee.

Ehkä se selviää vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmistyypin: on älykäs ja monitaitoinen, osaa käyttäytyä ja jaksaa kuunnella loputtomia itsekeskeisiä vuodatuksia vaikka tosiasiassa haluaisi olla aivan muualla. Omaa osaamiseensa pohjaavia järkeviä mielipiteitä mutta niitähän ei saa ilman keskeyttämistä esittää koska onhan ne em. vuodatukset toki paljon tärkeämpiä. Lopulta päättää irtautua ja sehän tulee tietysti täytenä yllätyksenä. On se ikävä ihminen.

Tämä nyt ei pidä yhtään paikkaansa.

Pidätkö siis itseäsi jotenkin älykkäämpänä kuin menetetty ystäväsi on?

Ite oon jättäny ottamatta yhteyttä "kavereihin", koska keskittyvät aina itsestään ja omista asioistaan puhumiseen. Eivät olleet kiinnostuneita omista mietteistäni eivätkä edes kysyneet kuulumisia. Yksi soittele aina psykoosissa mulle ja toinen puhui kaikista ihmisistä pahaa ja rumaan sävyyn. Nuo kaksi tapausta on ne, jotka tulivat nyt ekana mieleen. Toisen kanssa olin tekemisissä 10 vuotta, toisen kanssa 5. Olen tehnyt päätöksen, että keskityn elämässäni perheeseeni ja itseeni sekä sellaisiin ihmisiin, jotka antavat minulle jotain takaisin. Haluan antaa aikaani positiivisille, ei-katkerille ihmisille. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö haluaisi olla heidän tukenaan vaikoinakin aikoina. En jaksa sekaisin olevia, itsekeskeisiä, elämäänsä kyllästyneitä, toisia haukkuvia ikuisia pessimistejä.

On todella väsyttävää kuunnella vuositolkulla tarinoita psykoosisekoiluista, saada puhelimeen itsemurhauhkauksia tai kuunnella sitä, kun jollain ei ole juuri koskaan mitään positiivista sanottavaa, vaan lähes kaikki asiat koskevat jonkun toisen ihmisen ja hänen elämäänsä liittyvien asioiden (kuten parisuhteet, lapset, omaisuus) arvostelua. Ja tämä henkilö, joka jatkuvasti arvostelee toisia, on todella kaksinaamainen. Nähdessään hänen tuttaviaan, hän hymyilee iloisesti ja menee halaamaan sekä kyselee kuulumisia. Kun selkänsä kääntää, niin valitus alkaa välittömästi. Hän on lähes 40-vuotias sinkku, lapseton, ei omaisuutta, ei tee töitä, elää pelkästään tuilla, uusavuton. Opiskellut kolme TOISEN asteen tutkintoa eikä ole päivääkään tehnyt näiden alojen töitä. Tiesi jo ennen koulutuksen alkua ettei tule tekemään kyseisen alan töitä. Joka ikinen päivä arvostelee muiden työntekoa, parisuhteita, lasten kasvatusta, rumia taloja yms. Hänen arvostelun kohteena ovat kaikki (etenkin häntä parempiosaisemmat). Voin sanoo, et tuntuu aika hyvältä karsii tällaset ihmiset elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä hetkiä, vaikkei soitellut kuin hädässä?

Siis kun tavattiin ja tämä viestitteli ja sovittiin näkeminen.

Nyt on kyllä erikoisin lauserakenne pitkään aikaan.

Niin, kun he ei osanneet vielä kunnolla lukea tai kirjoittaa, niin piti vielä tavata 😉