Kysymys epävakaasta persoonallisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Tuliko sinun päivästäsi pikkuisen parempi tällä kommentilla? Toivottavasti.

Olen se epävakaa, jolle juuri vastasit. Osaatko yhtään kuvitella, miltä tuntui lukea tuollaista paskaa vastauksena täysin rehelliseen avautumiseeni?

Juuri tästä syystä en oikeasti halua elää. En osaa olla muiden kanssa samassa maailmassa, sanon ja teen kaiken pieleen koko ajan.

Mahtaa tuntua hienolta olla noin upea ja nokkela ihminen. Edes anonyyminä vauvapalstalla.

Muistitko rehellisyyksissäsi mainita uskomattomasta syyllistämisen lahjastasi? On juuri minun ja minunkaltaisteni syy ettet tahdo elää. Ainiin, mutta ethän sinä vieritä mitään asioita syyksi ja olet vain rehellinen. Jep jep, hyvä että epävakaat voivat jo ensimmäisellä sivulla anonyymipalstalla todistaa että aika pienestä menee elämä raiteiltaan ja se on muiden syy taas. Mitähän minunlaiseni tuskantuottaja ansaitsee epävakaan mielestä, se varmaan selviää seuraavaksi? No, nyt mä meen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Tuliko sinun päivästäsi pikkuisen parempi tällä kommentilla? Toivottavasti.

Olen se epävakaa, jolle juuri vastasit. Osaatko yhtään kuvitella, miltä tuntui lukea tuollaista paskaa vastauksena täysin rehelliseen avautumiseeni?

Juuri tästä syystä en oikeasti halua elää. En osaa olla muiden kanssa samassa maailmassa, sanon ja teen kaiken pieleen koko ajan.

Mahtaa tuntua hienolta olla noin upea ja nokkela ihminen. Edes anonyyminä vauvapalstalla.

Juuri näin epävakaat suhtautuvat vastoinkäymisiin. Kaikki negatiivinen vetää sydämen vereslihalle, asioiden suodatus puuttuu, kaikki vedetään itseen ja otetaan henkilökohtaisena loukkauksena.

Normaali ihminen ei masennu ja halua kuolla, jos joku netissä on eri mieltä asioista ja esittää oman mielipiteensä. Yleensä ne ohitetaan olkapäitä kohauttamalla ja mennään eteenpäin, "noh, tää oli hänen mielipide, mulla on oikeus omaani".

Olen yrittänyt omalle miehelleni sanoa että vaikka en aina pidä kaikesta mitä hän tekee, niin pidän ja rakastan hänestä itsestään, eikä teot tee hänestä itsestään huonoa. Enhän mä itsekään osaa aina toimia oikein, silloin kuuntelen kritiikin ja koetan tehdä jatkossa oikein, ei sen takia pidä koko elämää heittää hukkaan eikä se tee musta pahaa.

Älä jää miettimään tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Tuliko sinun päivästäsi pikkuisen parempi tällä kommentilla? Toivottavasti.

Olen se epävakaa, jolle juuri vastasit. Osaatko yhtään kuvitella, miltä tuntui lukea tuollaista paskaa vastauksena täysin rehelliseen avautumiseeni?

Juuri tästä syystä en oikeasti halua elää. En osaa olla muiden kanssa samassa maailmassa, sanon ja teen kaiken pieleen koko ajan.

Mahtaa tuntua hienolta olla noin upea ja nokkela ihminen. Edes anonyyminä vauvapalstalla.

Muistitko rehellisyyksissäsi mainita uskomattomasta syyllistämisen lahjastasi? On juuri minun ja minunkaltaisteni syy ettet tahdo elää. Ainiin, mutta ethän sinä vieritä mitään asioita syyksi ja olet vain rehellinen. Jep jep, hyvä että epävakaat voivat jo ensimmäisellä sivulla anonyymipalstalla todistaa että aika pienestä menee elämä raiteiltaan ja se on muiden syy taas. Mitähän minunlaiseni tuskantuottaja ansaitsee epävakaan mielestä, se varmaan selviää seuraavaksi? No, nyt mä meen.

Älä tuota ihmisille tuskaa jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Tuliko sinun päivästäsi pikkuisen parempi tällä kommentilla? Toivottavasti.

Olen se epävakaa, jolle juuri vastasit. Osaatko yhtään kuvitella, miltä tuntui lukea tuollaista paskaa vastauksena täysin rehelliseen avautumiseeni?

Juuri tästä syystä en oikeasti halua elää. En osaa olla muiden kanssa samassa maailmassa, sanon ja teen kaiken pieleen koko ajan.

Mahtaa tuntua hienolta olla noin upea ja nokkela ihminen. Edes anonyyminä vauvapalstalla.

Juuri näin epävakaat suhtautuvat vastoinkäymisiin. Kaikki negatiivinen vetää sydämen vereslihalle, asioiden suodatus puuttuu, kaikki vedetään itseen ja otetaan henkilökohtaisena loukkauksena.

Normaali ihminen ei masennu ja halua kuolla, jos joku netissä on eri mieltä asioista ja esittää oman mielipiteensä. Yleensä ne ohitetaan olkapäitä kohauttamalla ja mennään eteenpäin, "noh, tää oli hänen mielipide, mulla on oikeus omaani".

Olen yrittänyt omalle miehelleni sanoa että vaikka en aina pidä kaikesta mitä hän tekee, niin pidän ja rakastan hänestä itsestään, eikä teot tee hänestä itsestään huonoa. Enhän mä itsekään osaa aina toimia oikein, silloin kuuntelen kritiikin ja koetan tehdä jatkossa oikein, ei sen takia pidä koko elämää heittää hukkaan eikä se tee musta pahaa.

Älä jää miettimään tuota.

Kiitos.

Epävakaa täällä. Minulla on paljon ystäviä, yksikään heistä ei tiedä sairaudestani. Olen ollut saman miehen kanssa nyt 12 vuotta. Tunnen paljon epävakaita vertaistukiryhmien kautta, ja suurimmasta osasta epävakaus ei mitenkään näy päällepäin. Toki joukkoon mahtuu myös raskaita, ylireagoivia ihmisiä, mutta heitä löytyy myös ilman epävakaan diagnoosia.

Yksilöitä me ollaan. Ihan kuten terveetkin.

Minulla oli epävakaa ystävä. Läheiset suhteet olivat kovaa turbulenssia. Hänellä vointi huononi selvästi seurustelusuhteen seurauksena. Vuoroin hän rakasti ja vihasi miestä, kaoottista menoa. Myös hänen suhde omiin vanhempiinsa ja sisaruksiin oli samanlainen. Hänellä sisarukset olivat katkaisseet kokonaan välit. Hän oli älykäs keskustelija, järkevä ja empaattinen. Sitä oli vaikea käsittää, miten hänen tunteet usein ohjasi niin järjettömästi käytöstä. Opiskelupaikat, harrastukset vaihtuivat tiheään. Hän saattoi käydä vatsahuuhtelussa illalla ja aamulla taas elämä hymyili. Lopulta raivarit alkoivat kohdistua myös minuun, ja siihen loppui se ystävyys. 

Epävakaus näkyy läheisissä ihmisuhteissa, aina! Muutem diagnoosi on väärä.

Häiriölle on tyypillistä laaja-alainen tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus ja käytöksen huomattava impulsiivisuus. Ihmissuhteet ovat usein intensiivisiä ja epävakaita vaihdellen voimakkaasta ihannoinnista täydelliseen vähättelyyn. Käytökselle on ominaista hylätyksi tulemisen pelko, alttius ärtyä helposti, vaikeus kontrolloida suuttumusta, itsetuhoinen impulsiivisuus ja toistuvat itsemurhayritykset. Epävakaata persoonallisuutta on kutsuttu myös rajatilapersoonallisuudeksi tai borderline -persoonallisuudeksi.

Seuraavassa tyypillisiä piirteitä:

Käsitys omasta itsestä on ailahtelevainen – välillä epäonnistunut, mitätön ja hävettävä yksilö ja välillä erinomainen ja pärjäävä.

Vaikeus toimia pitkäjänteisesti – elämän suunnitelmat saattavat muuttua nopeasti, on vaikea sitoutua suunnitelmiin tai sovittuihin asioihin.

Tunteiden sääteleminen on vaikeaa; varsinkin negatiivisia tunteita on vaikea hallita, ja se saattaa johtaa hallitsemattomiin raivonpuuskiin tai pohjattomaan alakuloon.

​Mielialat vaihtelevat nopeasti joko itsestään tai tilanteiden mukaan.

Toistuva tai jatkuva sisäisen tyhjyyden tunne.

Impulsiivisuus – hetken mielijohteesta tehdyt asiat, jotka jälkikäteen harmittavat.

Itsetuhoinen käyttäytyminen – itsensä tahallinen vahingoittaminen tai sillä uhkaaminen.

Musta–valko-ajattelu - On vaikea nähdä samassa ihmisessä tai asiassa samanaikaisesti sekä hyviä, että huonoja puolia.

Ajoittain todellisuuden tajun hämärtyminen – harhaluuloja tai epätodellisia kokemuksia saattaa esiintyä eteenkin kriisitilanteissa.

​Käytännössä nämä taipumukset johtavat siihen, että elämä usein tuntuu olevan kaaoksessa ja on erilaisia ihmissuhdeongelmia. Hoitokontaktissa esiintyy vaikeutta sitoutua pitkäjänteisiin suunnitelmiin ja sietää rajoituksia ja sääntöjä.

Tämä persoonallisuushäiriö johtaa usein jonkinlaisiin sopeutumisen tai pärjäämisen vaikeuksiin, mutta ympäristössä joka on persoonallisuushäiriöiselle sopiva, oireita esiintyy vähemmän tai ei ollenkaan.

Ho​i​to

Persoonallisuushäiriön hoito on pitkäjänteistä työskentelyä, joka tähtää siihen että henkilö pärjää elämässään taipumustensa kanssa. Työskentelyn ja iänkin myötä taipumukset usein lievittyvät. Varsinainen hoito tapahtuu avohoidossa, mutta kriisitilanteet, kuten vaikea-asteinen ahdistuneisuus tai akuutti itsemurhavaara saatetaan hoitaa päiväosastolla tai psykiatrisessa sairaalassa yhdessä sovittujen hoitolinjojen mukaisesti. Hoitoon saattaa kuulua oireenmukainen lääkehoito.

Vierailija kirjoitti:

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Dg-kriteereistä tarvitsee täyttyä vain tietty määrä diagnoosia varten. Ihan hyvin epävakaalla voi olla mielialanvaihteluita (esim. iloisesta todella surulliseen), ns. tyhjä/ontto olo, dissosiaatiota stressaavissa tilanteissa, itsetuhoisuutta ja kokemus siitä, ettei tunne itseään. Ainoastaan nuo kriteerit täyttävä ihminen voi ihan hyvin olla empaattinen, ystävällinen ja muita kunnioittava, vaikka onkin saanut diagnoosin.

Toisin kuin narsismissa tai epäsosiaalisessa persoonallisuushäiriössä(/sosiapatiassa), epävakaassa ei välttämättä kohdella muita huonosti, vaikka sekin tietenkin on mahdollista. Ihmiset ovat yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Dg-kriteereistä tarvitsee täyttyä vain tietty määrä diagnoosia varten. Ihan hyvin epävakaalla voi olla mielialanvaihteluita (esim. iloisesta todella surulliseen), ns. tyhjä/ontto olo, dissosiaatiota stressaavissa tilanteissa, itsetuhoisuutta ja kokemus siitä, ettei tunne itseään. Ainoastaan nuo kriteerit täyttävä ihminen voi ihan hyvin olla empaattinen, ystävällinen ja muita kunnioittava, vaikka onkin saanut diagnoosin.

Toisin kuin narsismissa tai epäsosiaalisessa persoonallisuushäiriössä(/sosiapatiassa), epävakaassa ei välttämättä kohdella muita huonosti, vaikka sekin tietenkin on mahdollista. Ihmiset ovat yksilöitä.

Muistaakseni dg kriteereitä oli 9 ja 5 vaaditaan diagnoosiin.

Eli kuten niin monessa, kaikki ovat erilaisia, jopa samalla diagnoosilla.

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä voi kaveerata kenen tahansa kanssa, mutta ihan kaikista ei ole läheisempään suhteeseen epiksen kanssa, voi olla todella kuormittavaa.

Itse seurustelen epävakaan kanssa ja on tämä vuoristorataa ollut. Nyt on masennuskausi menossa ja välillä puhuu itsensä tappamisesta, mutta apua ei halua. Toisaalta tuntuu syyttävän mua kaikesta mahdollisesta, toisaalta pitää itseään maailman huonoimpana ja uskottelee itselleen että mäkin haluan vaan pahaa hänelle, petän ja jätän.

Käsittääkseni kaverisuhteensakin ovat aika sekavia.

Itsellä on läpi elämän läheisimmät ihmiset olleet mt-porukkaa ja olen sitä itsekin, ehkä sen takia pärjään ja jaksan ja osaan suodattaa osan asioista suoraan roskikseen.

Hyvinä aikoinaan tuo on mitä kultaisin ja huomioivin, lämpimin ihminen mitä tiedän ja ajattelee kaikessa toisten ja varsinkin mun parasta.

Hän on myös äärimmäisen herkkä. Kritiikki täytyy osata ilmaista rakentavasti ja rakastavaksi, ettei heittäydy synkkyyteen soimaamaan itseään ihan täysin.

Etäisimmille kavereille ja tutuillehan nämä osat hänestä ei näy. Heille hän vaikuttaa ihan charmantilta ja hyvin pärjäävältä, normaalilta ihmisolennosta eikä kukaan päällepäin arvaisi minkälaisten asioiden ja päänsisäisten mörköjen kanssa taistelee.

Jos miehellä on selkeitä masennuskausia ja ns. hyviä kausia, niin epävakaan sijasta/lisäksi saattaa muuten olla kaksisuuntainenkin. Nuohan eivät siis sulje toisiaan pois.

Itselläni on kyllä todella voimakas minäkuva. Muuten olisin mennyt tästä maailmasta aikoja sitten. En halua kenellekään mitään pahaa, se on juuri päinvastoin. Huomaan epävakaan että joinain aikana se saattaa olla tavallaan päällä sillä tavalla, että joku pieni asia kaataa koko pään sekasortoon.

Tiedän itsekin, että kyseessä on aivan mitätön asia. Mikään ei auta, järkeily, tuntuu todella tuskaiselta ja asia alkaa pyörimään päässä. Tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä. Käyn viinaa vaikka tiedän ettei missään nimessä nyt saisi.  Vaikken muuten joisi, epävakauden kamala paha olo saa sitä käymään ja juomaan, sillä sen haluaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Tuliko sinun päivästäsi pikkuisen parempi tällä kommentilla? Toivottavasti.

Olen se epävakaa, jolle juuri vastasit. Osaatko yhtään kuvitella, miltä tuntui lukea tuollaista paskaa vastauksena täysin rehelliseen avautumiseeni?

Juuri tästä syystä en oikeasti halua elää. En osaa olla muiden kanssa samassa maailmassa, sanon ja teen kaiken pieleen koko ajan.

Mahtaa tuntua hienolta olla noin upea ja nokkela ihminen. Edes anonyyminä vauvapalstalla.

Voi sinä, ei kaikki ihmiset ajattele kuten hän, jolle vastasit. Hänen kommenttinsa kertoo hänen persoonastaan, ei sinun. Esimerkiksi minulta olisi tullut ihan erilainen kommentti.

Minun vastaukseni sinulle on, että ymmärrän mitä tarkoitat ja tiedän että kuvauksesi on epävakaalle persoonalle juuri noin, mutta se ei ole "tosi" muuten kuin pään sisällä.

Jokaisella on onnistumisia ja epäonnistumisia, ja tässä kuvauksessasi on kyse itsetunnosta ja tunteiden säätelyn ongelmista, ei siitä että olisit oikeasti huono ja arvoton.

Ole armollinen itsellesi ja usko siihen, että tunteiden säätelyä voi oppia aikuisenakin. Huono itsetunto voi muuttua paremmaksi muuttamalla omaa sisäistä puhettaan itselleen. Tiedän että se ei käy hetkessä, ja uskon mitä sanoit pahasta olostasi.

Osa ei kuitenkaan ole totta, se missä mietit kaikkia epäonnistumisia ja sitä, että olet huono. Et ole - tunnet vain niin voimakkaasti, että tunteet hallitsevat sinua. Joskus menee pieleen, joskus hyvin ja joskus siltä väliltä, ihan niin kuin kaikilla muillakin, mutta elämänpolkusi takia pystyt TÄLLÄ hetkellä keskittymään vain siihen, mikä meni huonosti.

Tuntui hyvältä lukea kohta, jossa sanoit että yrität odottaa, että paha olo menee ohi. Ilahduin siitä, koska se osoittaa sen, että et ole enää hyvin syvällä ailahtelevissa tunteissa, olet menossa eteenpäin itsesi tuntemisessa ja tunteiden tunnistamisessa ja hallinnassa. Persoonallisuutesi kehittyy koko ajan, koko elämän ajan.

Koska en tunne sinua, en tiedä mille puolelle kommenttini heilauttaa. Jos osasin ilmaista ajatukseni niin kuin halusin, se heilahtaa sille puolelle että elämä on elämisen arvoista ja toivoa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Tuliko sinun päivästäsi pikkuisen parempi tällä kommentilla? Toivottavasti.

Olen se epävakaa, jolle juuri vastasit. Osaatko yhtään kuvitella, miltä tuntui lukea tuollaista paskaa vastauksena täysin rehelliseen avautumiseeni?

Juuri tästä syystä en oikeasti halua elää. En osaa olla muiden kanssa samassa maailmassa, sanon ja teen kaiken pieleen koko ajan.

Mahtaa tuntua hienolta olla noin upea ja nokkela ihminen. Edes anonyyminä vauvapalstalla.

Voi sinä, ei kaikki ihmiset ajattele kuten hän, jolle vastasit. Hänen kommenttinsa kertoo hänen persoonastaan, ei sinun. Esimerkiksi minulta olisi tullut ihan erilainen kommentti.

Minun vastaukseni sinulle on, että ymmärrän mitä tarkoitat ja tiedän että kuvauksesi on epävakaalle persoonalle juuri noin, mutta se ei ole "tosi" muuten kuin pään sisällä.

Jokaisella on onnistumisia ja epäonnistumisia, ja tässä kuvauksessasi on kyse itsetunnosta ja tunteiden säätelyn ongelmista, ei siitä että olisit oikeasti huono ja arvoton.

Ole armollinen itsellesi ja usko siihen, että tunteiden säätelyä voi oppia aikuisenakin. Huono itsetunto voi muuttua paremmaksi muuttamalla omaa sisäistä puhettaan itselleen. Tiedän että se ei käy hetkessä, ja uskon mitä sanoit pahasta olostasi.

Osa ei kuitenkaan ole totta, se missä mietit kaikkia epäonnistumisia ja sitä, että olet huono. Et ole - tunnet vain niin voimakkaasti, että tunteet hallitsevat sinua. Joskus menee pieleen, joskus hyvin ja joskus siltä väliltä, ihan niin kuin kaikilla muillakin, mutta elämänpolkusi takia pystyt TÄLLÄ hetkellä keskittymään vain siihen, mikä meni huonosti.

Tuntui hyvältä lukea kohta, jossa sanoit että yrität odottaa, että paha olo menee ohi. Ilahduin siitä, koska se osoittaa sen, että et ole enää hyvin syvällä ailahtelevissa tunteissa, olet menossa eteenpäin itsesi tuntemisessa ja tunteiden tunnistamisessa ja hallinnassa. Persoonallisuutesi kehittyy koko ajan, koko elämän ajan.

Koska en tunne sinua, en tiedä mille puolelle kommenttini heilauttaa. Jos osasin ilmaista ajatukseni niin kuin halusin, se heilahtaa sille puolelle että elämä on elämisen arvoista ja toivoa on.

Kiitos viestistäsi.

Olen opetellut viime vuosina hyväksymään itseni ja elämään epävakauteni kanssa. Yritän olla tekemättä suuria päätöksiä syvimmissä synkissä hetkissä, koska olen huomannut että niitä tulee ja menee ja niiden jälkeen elämän jatkaminen on sitä hankalampaa mitä suurempia ratkaisuja olen tehnyt. Tänään onnistuin siinä, ja olen itsekin iloinen. Toivoa on, voin onnistua toistekin 🙂

Vierailija kirjoitti:

Epävakaus näkyy läheisissä ihmisuhteissa, aina! Muutem diagnoosi on väärä.

Ei muuten näy. Epävakaata on monenlaista, Suomessa epävakaa jaetaan kahteen eri persoonallisuuteen, joissain maissa jopa kolmeen. Oireilu voi tapahtua täysin epävakaan oman pään sisässä, se ei aina näy millään tavalla ulospäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Tuliko sinun päivästäsi pikkuisen parempi tällä kommentilla? Toivottavasti.

Olen se epävakaa, jolle juuri vastasit. Osaatko yhtään kuvitella, miltä tuntui lukea tuollaista paskaa vastauksena täysin rehelliseen avautumiseeni?

Juuri tästä syystä en oikeasti halua elää. En osaa olla muiden kanssa samassa maailmassa, sanon ja teen kaiken pieleen koko ajan.

Mahtaa tuntua hienolta olla noin upea ja nokkela ihminen. Edes anonyyminä vauvapalstalla.

Voi sinä, ei kaikki ihmiset ajattele kuten hän, jolle vastasit. Hänen kommenttinsa kertoo hänen persoonastaan, ei sinun. Esimerkiksi minulta olisi tullut ihan erilainen kommentti.

Minun vastaukseni sinulle on, että ymmärrän mitä tarkoitat ja tiedän että kuvauksesi on epävakaalle persoonalle juuri noin, mutta se ei ole "tosi" muuten kuin pään sisällä.

Jokaisella on onnistumisia ja epäonnistumisia, ja tässä kuvauksessasi on kyse itsetunnosta ja tunteiden säätelyn ongelmista, ei siitä että olisit oikeasti huono ja arvoton.

Ole armollinen itsellesi ja usko siihen, että tunteiden säätelyä voi oppia aikuisenakin. Huono itsetunto voi muuttua paremmaksi muuttamalla omaa sisäistä puhettaan itselleen. Tiedän että se ei käy hetkessä, ja uskon mitä sanoit pahasta olostasi.

Osa ei kuitenkaan ole totta, se missä mietit kaikkia epäonnistumisia ja sitä, että olet huono. Et ole - tunnet vain niin voimakkaasti, että tunteet hallitsevat sinua. Joskus menee pieleen, joskus hyvin ja joskus siltä väliltä, ihan niin kuin kaikilla muillakin, mutta elämänpolkusi takia pystyt TÄLLÄ hetkellä keskittymään vain siihen, mikä meni huonosti.

Tuntui hyvältä lukea kohta, jossa sanoit että yrität odottaa, että paha olo menee ohi. Ilahduin siitä, koska se osoittaa sen, että et ole enää hyvin syvällä ailahtelevissa tunteissa, olet menossa eteenpäin itsesi tuntemisessa ja tunteiden tunnistamisessa ja hallinnassa. Persoonallisuutesi kehittyy koko ajan, koko elämän ajan.

Koska en tunne sinua, en tiedä mille puolelle kommenttini heilauttaa. Jos osasin ilmaista ajatukseni niin kuin halusin, se heilahtaa sille puolelle että elämä on elämisen arvoista ja toivoa on.

Kiitos viestistäsi.

Olen opetellut viime vuosina hyväksymään itseni ja elämään epävakauteni kanssa. Yritän olla tekemättä suuria päätöksiä syvimmissä synkissä hetkissä, koska olen huomannut että niitä tulee ja menee ja niiden jälkeen elämän jatkaminen on sitä hankalampaa mitä suurempia ratkaisuja olen tehnyt. Tänään onnistuin siinä, ja olen itsekin iloinen. Toivoa on, voin onnistua toistekin 🙂[/quote

Juuri näin! Toivoa on, ja onnistut toistekin. Arvosta itseäsi, vain sinä tiedät kuinka paljon ajattelutavan muutosoppiminen vaatii sinulta. Kun puhut itsellesi itsestäsi nätisti, muutat jotain. Kun odotat, annat mahdollisuuden järjelle, tiedät että tasapaino löytyy jälleen. Yllättävää kyllä, ajan myötä helpommin. Silloin kommentit ja tapahtumat eivät määritä sinua eivätkä vaikuta tunnetilaasi liikaa.

Kyky tuntea syvästi on hieno ominaisuus, osa sinua. (Sain tekstistäsi sellaisen kuvan, että pystyt eläytymään myös toisten tunteisiin.) Kasva ihmisenä, älä muuta itseäsi, haluaisin että maailmassa olisi enemmän sitä mitä sinulla on.