Kysymys epävakaasta persoonallisuudesta

.

Riippuu ihmisestä ja suoraan sanoen siitä kykeneekö myöntämään virheitään vai onko vikaa ainoastaan muissa. Tyypillistä itsekeskeinen ajattelu, huono itsetunto ja mustavalkoisuus. Ajattelun ja käyttäytymisen logiikka on sitten tuon mukaista, kaikki vieritetään "avoimella logiikalla" (esim. raivoamalla) muiden syyksi. Voi olla läheiselle aika raskasta.

Mä en jaksanut tämmöstä ystävää. Tuli mitta täyteen, ohareita, epäluotettava (raha-asioissa) ja mustavalkoinen ajattelutapa. Alkon kanssa sai ihme raivareita. Juu ei kiitos mulle.

En psykologi tai psykiatri, mutta näin maallikkona voin sanoa vain sen, että ihmissuhteiden toimivuus on aina yksilökohtaista

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

En mä ainakaan näe kenessäkään muussa vikaa kuin itsessäni.

Meillä oli kuntouttavassa työtöminnassa, samassa ryhmässä yksi epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä mies, ja se ainakin oli outo, höpisi itsekseen ym

Tällä kuristussilmukka pahoinpitelijällä oli epävakaa persoonallisuus

Vierailija kirjoitti:

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Kyllä enemmän itseään syytän ja vetäydyn pois ihmisten ilmoita. en halua itse tutustua uusiin ihmisiin teillä niin paljon ennakkoluuloja. en tapa ja hakkaa ketään vaikka en luota ette tekään jos saman elämän koulun läpi kävisitte.

Minulla on ollut epävakaan diagnoosi neljä vuotta. Ystäviä on useita, kavereita on pysynyt elämässä lapsuudesta asti ja minulla on pitkä parisuhdekin. Omg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Kyseessä on tunteiden säätelyn ongelma. Niin pitkään kuin epävakaan tunnetila on päällä hän ei täysin hallitse käyttäytymistään vaikka haluaisi. Tuska on liian kova. Ai mikä tuska. Onneksi et tiedä.

Tunteiden tasaannuttua häpeä. Uusi tuska.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisestä ja suoraan sanoen siitä kykeneekö myöntämään virheitään vai onko vikaa ainoastaan muissa. Tyypillistä itsekeskeinen ajattelu, huono itsetunto ja mustavalkoisuus. Ajattelun ja käyttäytymisen logiikka on sitten tuon mukaista, kaikki vieritetään "avoimella logiikalla" (esim. raivoamalla) muiden syyksi. Voi olla läheiselle aika raskasta.

Yksi epävakauden diagnostinen kriteeri on kylläkin että kaikki, jopa itseen kohdistuva väkivalta, koetaan omana vikana. Minä olen paha ja siksi minua rangaistaan näin. Enkä edes ansaitse parempaa. Siksi on vaikeaa asettaa rajoja ja itsetuhoisuus voi olla vakavaa.

Tuo sinun kuvauksesi on narsistin piirre, ei epävakaan.

Kai sitä voi kaveerata kenen tahansa kanssa, mutta ihan kaikista ei ole läheisempään suhteeseen epiksen kanssa, voi olla todella kuormittavaa.

Itse seurustelen epävakaan kanssa ja on tämä vuoristorataa ollut. Nyt on masennuskausi menossa ja välillä puhuu itsensä tappamisesta, mutta apua ei halua. Toisaalta tuntuu syyttävän mua kaikesta mahdollisesta, toisaalta pitää itseään maailman huonoimpana ja uskottelee itselleen että mäkin haluan vaan pahaa hänelle, petän ja jätän.

Käsittääkseni kaverisuhteensakin ovat aika sekavia.

Itsellä on läpi elämän läheisimmät ihmiset olleet mt-porukkaa ja olen sitä itsekin, ehkä sen takia pärjään ja jaksan ja osaan suodattaa osan asioista suoraan roskikseen.

Hyvinä aikoinaan tuo on mitä kultaisin ja huomioivin, lämpimin ihminen mitä tiedän ja ajattelee kaikessa toisten ja varsinkin mun parasta.

Hän on myös äärimmäisen herkkä. Kritiikki täytyy osata ilmaista rakentavasti ja rakastavaksi, ettei heittäydy synkkyyteen soimaamaan itseään ihan täysin.

Etäisimmille kavereille ja tutuillehan nämä osat hänestä ei näy. Heille hän vaikuttaa ihan charmantilta ja hyvin pärjäävältä, normaalilta ihmisolennosta eikä kukaan päällepäin arvaisi minkälaisten asioiden ja päänsisäisten mörköjen kanssa taistelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Epävakaan ja narsistin erottaa siitä, että epävakaa kokee katumusta ja häpeää käytöksestään. Siksi kuva itsestä pahana vain syvenee syvenemistään, narsistilla taas vain mielihyvä lisääntyy muiden kiduttamisesta. Näyttäytyvät ulospäin siis helposti samana jos ihmistä ei tunne sen kummemmin.

T. Epävakaa joka on käynyt niin ryhmä- kuin yksilöterapiankin läpi ja varmasti tietää oirekuvasta paljon enemmän kuin sinä. Ja joka seurustelee toisen epävakaan kanssa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Tuliko sinun päivästäsi pikkuisen parempi tällä kommentilla? Toivottavasti.

Olen se epävakaa, jolle juuri vastasit. Osaatko yhtään kuvitella, miltä tuntui lukea tuollaista paskaa vastauksena täysin rehelliseen avautumiseeni?

Juuri tästä syystä en oikeasti halua elää. En osaa olla muiden kanssa samassa maailmassa, sanon ja teen kaiken pieleen koko ajan.

Mahtaa tuntua hienolta olla noin upea ja nokkela ihminen. Edes anonyyminä vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kuntouttavassa työtöminnassa, samassa ryhmässä yksi epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä mies, ja se ainakin oli outo, höpisi itsekseen ym

Noita diagnooseja tehdään miten sattuu, nykyään psykiatrit on laiskoja ja diagnosoi useimmille epäselville tapauksille persoonallisuushäiriön niin että pääsee potilaasta eroon.

Mutta. Jos henkilöllä oikeasti on epävakaa persoonallisuushäiriö tai mikävain persoonallisuushäiriö, niin hän voi vaikuttaa ulospäin täysin normaalilta. Hän saattaa puhua normaaliin tapaan, käyttäytyä normaaliin tapaan, saattaa vaikuttaa normaalilta. Mutta hän tekee päätöksiä omituisesti. Hän tekee sosiaalisissa tilanteissa omituisia johtopäätöksiä ja toimii sitten niiden omituisten johtopäätösten mukaisesti. Hänen päätöksensä eivät etene johdonmukaisesti vaan yhtenä hetkenä hän saattaa päättää yhtä ja sitten toista. Jne.

Eli jos henkilöllä on puhtaasti persoonallisuushäiriö niin se liittyy ihan vain siihen miten hän tekee päätöksiä, miten hän tulkitsee muita ihmisiä, miten hän ohjaa itseään elämänvalinnoissaan, millä lailla hän asioista ajattelee.

Persoonallisuushäiriöinen ei ole ulkoisesti kummajainen, ei höpise itsekseen, ei näytä kummelihahmolta.

Jos joku on ihan kummajainen niin se on sitten jotain ihan muuta kuin persoonallisuushäiriö.

Jos joku ihan muissa maailmoissa seisoksii yksin paikallaan höpisemässä niin ainoa selitys jonka sille keksin: se henkilö on niin äärimmäisen traumatisoitunut että hänellä on ptsd:n lisäksi dissosiaatiohäiriö.

Hän voi vaikuttaa aikalailla autistilta, mutta on itseasiassa vielä sairaampi/pahoinvoivampi kuin autisti, koska hänellä on jo vuosikausia ollut hirveät traumakivut aivoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei epävakaa kaikkea muiden syyksi laita. Minulla ainakin just päinvastoin, tunnen olevani syyllinen kaikkeen.

Just nyt on huono hetki. Tunnen aiheuttaneeni yhden asian, mistä on ehkä epämieluisia seurauksia. Koska epäonnistuin tässä asiassa, alan pohtia, missä muussa olen huono ja lopulta en halua enää elää koska aihwutan kaikille vain ikävyyksiä. Yritän nyt odottaa että pahin menee ohi. En raivoa kavereille tai muille koska ei kukaan halua tätä kuulla.

Joo av:lla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit on ennenkin laitettu uusiksi: Epävakaat eivät raivoa eikä heidän ihmissuhdehistoriassaan ole epävakaaseen käytökseen välirikkoja. He ovat yliherkkiä ja hyvin empaattisia ja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka pahimmissa tunnetiloissaan ottavat etäisyyttä läheisiinsä. Eivät muuta. Anteeksi pyytäminen ei ole heille vaikeaa..... (vaan mahdotonta)

Sen sijaan palstan epävakaat eivät ole koskaan huutaneet, raivonneet, kostaneet, varastaneet... Epävakaiden läheiset vain valehtelevat täällä eikö niin?

Eri

Kyseessä on tunteiden säätelyn ongelma. Niin pitkään kuin epävakaan tunnetila on päällä hän ei täysin hallitse käyttäytymistään vaikka haluaisi. Tuska on liian kova. Ai mikä tuska. Onneksi et tiedä.

Tunteiden tasaannuttua häpeä. Uusi tuska.

Tyypillistä esittää epävakaiden tunteiden olevan voimakkaampia kuin muilla. Vaan kun eivät ole. Itsehillinnässä on tavallista suurempia ongelmia. Muut voivat kyllä täysin samaistua tunteisiin. Etpä epävakaana tiedä etkä myönnä.

Itselläni on läheinen ystävä, jolla on epävakaa. Vuosia sitten välirikko oli lähellä useaampaan otteeseen, tämä siis ennen hänen diagnoosiaan ja asianmukaista hoitoa. Nykyään asiat ovat hyvin, hän on rauhallinen ja rationaalinen eikä saa raivareita tai manipuloi. Häiriö vaikuttaa edelleen aika ajoin hänen vointiinsa, mutta hän ei enää samalla tavalla "ulkoista" pahaa oloaan kuin ennen.

Epävakaa on persoonallisuushäiriöiden joukossa sikäli uniikki, että siitä voi jopa tavallaan parantua. On kuitenkin täysin henkilöstä itsestään kiinni, kuinka hyvin hän häiriönsä kanssa osaa elää ja kuinka tasapainoisiin ihmissuhteisiin hän sen puitteissa kykenee. Epävakaan kanssa huonosti pärjäävän kanssa on hankalaa ja tuskallista olla minkäänlaisessa ihmissuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisestä ja suoraan sanoen siitä kykeneekö myöntämään virheitään vai onko vikaa ainoastaan muissa. Tyypillistä itsekeskeinen ajattelu, huono itsetunto ja mustavalkoisuus. Ajattelun ja käyttäytymisen logiikka on sitten tuon mukaista, kaikki vieritetään "avoimella logiikalla" (esim. raivoamalla) muiden syyksi. Voi olla läheiselle aika raskasta.

Yksi epävakauden diagnostinen kriteeri on kylläkin että kaikki, jopa itseen kohdistuva väkivalta, koetaan omana vikana. Minä olen paha ja siksi minua rangaistaan näin. Enkä edes ansaitse parempaa. Siksi on vaikeaa asettaa rajoja ja itsetuhoisuus voi olla vakavaa.

Tuo sinun kuvauksesi on narsistin piirre, ei epävakaan.

Aivan.