Tulen aina kipeäksi kun vierailen jossain paikassa, mihin en haluaisi mennä

Minä taas olen huomannut, että jos minulla on kauhea "ei ole mitään päällepantavaa" -olo kun pitäisi mennä johonkin, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että en tahdo mennä.

Kesti vuosia tajuta tuo. Ja voi sitä rahan määrää minkä haaskasin kun yritin löytää jotain kolttua jossa mirjapetterin häissä olisi mukava olla. Sellaista ei tietenkään ollut olemassakaan, koska koko ongelma oli siinä, että pistäisin mieluummin parsinneulan silmääni kuin menisin häihin pönöttämään.

Sittemmin olen mennyt vain paikkoihin, joihin löytyy helposti vaatteet omasta kaapista. Siitä tietää että tulen viihtymään.

Ehkä yritän tulla kipeäksi, että ei tarvisi mennä, mutta joskus se myöhästyy. Yhteen aikaan olin aina _oikeasti_ kipeä, kun olisi pitänyt mennä henkilölle x kyläilemään. Aloin miettiä jossain neljännen tai viidennen perumisen kohdalla, että ihan varmaan ne kuvittelee, että saman tekosyyn varjolla jätän aina väliin. Kerran menin flunssasta huolimatta ja pärskin ja yskin koko kyläilyajan... Siis olin juuri toipumassa flunssasta, mutta tulin uudestaan tosi kipeäksi kirjaimellisesti matkalla sinne! Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen huomannut, että jos minulla on kauhea "ei ole mitään päällepantavaa" -olo kun pitäisi mennä johonkin, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että en tahdo mennä.

Kesti vuosia tajuta tuo. Ja voi sitä rahan määrää minkä haaskasin kun yritin löytää jotain kolttua jossa mirjapetterin häissä olisi mukava olla. Sellaista ei tietenkään ollut olemassakaan, koska koko ongelma oli siinä, että pistäisin mieluummin parsinneulan silmääni kuin menisin häihin pönöttämään.

Sittemmin olen mennyt vain paikkoihin, joihin löytyy helposti vaatteet omasta kaapista. Siitä tietää että tulen viihtymään.

Minäkin olen huomannut, että vitkastelen lähtöä ja alan myöhästellä, jos en haluaisi mennä jonnekin. Aina ei ole kyse siitä, että ihminen/aktiviteetti olisi väärä tai huono, joskus on ollut jotain selvittämisen arvoista ja myöhästelyni ja vastahakoisuuteni on poistunut, kun toisen kanssa on puhuttu toimintatavat tai joku muu asia selväksi. Ap

Ja kun tiedän itse, mitä myöhästelyni tarkoittaa, niin oletan, että toinen myös on passiivisaggressiivinen, jos hän myöhästyy minun tapaamisistani toistuvasti. Jopa adhd:sta ja mt-ongelmista kärsivät ovat yleensä ajallaan, jos vastapuolen kanssa on oikein hyvä ja vastavuoroinen suhde, ja jos tapaamisen asia on heille tarpeeksi tärkeä. Ap

Sama juttu, muutaman kerran saanut kunnon flunssan kun olisi pitänyt mennä samaan juhlaan miehen eksän kanssa. En ole sitten kyennyt. Varmaan ollut halpotus meille molemmille.

Mun äidillä on sama juttu, sairastuu kun stressaa jotain kinkereitä. Eikä sitten tarvitse lähteä.

Mielenkiintoinen aihe. Itse olen huomannut myös tulevani tai tulleeni kipeäksi aina joidenkin tiettyjen ihmisten kanssa vietetyn ajan seurauksena. Tuntuu kun energiat olisi imetty tyhjiin. Ehkä se on jotain alitajuista kuormitusta?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aihe. Itse olen huomannut myös tulevani tai tulleeni kipeäksi aina joidenkin tiettyjen ihmisten kanssa vietetyn ajan seurauksena. Tuntuu kun energiat olisi imetty tyhjiin. Ehkä se on jotain alitajuista kuormitusta?

Minulla on synnynnäinen immuunipuutos ja tuo altisti minut jatkuvalle sairastelulle. Koronasta on seurannut immuunipuutteisille paljon hyvää kun ihmiset pitävät huolta paremmasta käsihygieniasta ja taudit eivät liiku eteenpäin. Sen vuoksi ne eivät saavuta minuakaan, joka on pitänyt aina käsistä yhtä tarkkaa huolta kuin nytkin.

Ihmiset eivät tajua asiaa ja loukkaantuvat aivan turhaan. Toisen voi tavata vaikka ulkona termospullokahvien merkeissä. En muutenkaan ole kovinkaan halukas edes syömään tai juomaan mitään muiden (pesemättömillä) käsillä tehtyä. Eihän syöminen ja juominen voi olla tapaamisen ainoa sisältö!