Mikä avuksi sosiaalisten tilanteiden aiheuttamaan jälkihäpeään?

Älä vaan pyörittele ja analysoi tilannetta mielessäsi yhtään. Kun häpeä yrittää puskea pintaan, älä päästä sitä tulemaan. Hengittele syvään, kuuntele musiikkia, liiku, lue, laula, maalaa tai vaikka nipistä itseäsi, jos ei muu auta. Käännä tunteiden "äänenvoimakkuus" nollaan tai ainakin hiljemmalle.

Jos joku toinen olisi möläyttänyt, paljonko tulisi moista pyöriteltyä? Pienet ja suuremmatkin sammakot ovat yleismaailmallinen ilmiö.

Ei kukaan muukaan vaivaudu miettimään möläyttelyitäsi, niin ei sun kaan niitä tarvi jäädä märehtii. Me ollaan vaan ihmisiä!

Yritä olla miettimättä asiaa. Kaikki mokailee vähän väliä!

Laita säkki päähän.

Yritä katkaista pyörittely. Etäisyyttä voi ottaa vaikka uppoutumalla leffaan tms. Liikunta auttaa myös.

Kukaan ei muista asiaa enää viikon kuluttua.

Jokainen mokailee joskus.

Ketään ei kiinnosta ja luultavasti kukaan ei huomannut. Miten paljon sinä muistelet toisten sanomisia?

Moka on lahja!

Oletko edes sanonut mitään tyhmää vai onko sinulla epämääräinen tunne, että saatoit sanoa jotain tyhmää tai liikaa?

Altista itsesi noille sosiaalisille tilanteille niin usein, ettet enää pysty tai jaksa miettiä koko asiaa. Tee vaikkapa 1-2 kk intensiivistä tai hektistä asiakaspalvelutyötä, niin takaan, että tuo menee ohi. Niin kävi minullekin.

Helpommin toki sanottu kuin tehty, itsekin olen nuorempana kärsinyt samasta. Vanhemmiten olen sisäistänyt sen, että joka ikinen mokailee tavalla tai toisella vähän väliä - so what? Olemme ihmisiä ja mokailemme. Päästelemme sammakoita ja typerehdimme. Useimmiten sitä vaan liikaa pyörittelee omia sanomisiaan ja tekemisiään, muut tuskin muistavat koko juttua jälikäteen jos ollenkaan, tai ainakaan he eivät suhtaudu siihen samoin kuin mokaaja itse.

Armoa itsellenne, rakkaat kanssakulkijat.

Nostan, koska kiinnostaa itseänikin

Mulla tuli noita ennen paljon, nykyisin harvakseltaan. Koitan olla rauhallisesti ja mielessäni hyväksyn sen, että mokasin. Se on ihan ok. Ensi kerralla teen tai sanon toisella tavalla.

On myös taito tunnistaa omia kehityskohteitaan, kukaan ei ole täydellinen. 🙂

Se on yleensä kasvatettu tapa, sinulta on vaadittu liian paljon ja moitittu jos suoritus ei ole ollut täydellinen... Pitää vaan muistuttaa jatkuvasti itselleen että olet ihminen, on inhimillistä erehtyä.