Mitä tehdä kun toimintakyky on pysyvästi laskenut? Mikään ei enää auta, ikä on mulla vasta 29v.

Ei tuossa auta kuin pykistellä tai heittäytyä tt-tuelle ja kelan kiristetäväksi.

T: 32v jolla 5 eri mt-diagnoosia ja kolme niveltä leikattu mutta eläkkeelle ei pääse.

Tuota otsikon kysymystä itsekin mietin. Samankaltaista (ei siis ihan samanlaista) taustaa itselläkin ja samoja mietteitä. Vastausta en kuitenkaan tiedä. Mutta jos mahdollista, kun sulla sitä uupumusta on, niin jos voi hellittää vähän ja levätä paremmin, niin josko se uupumuskin hellittäisi? Jotain muutakin tukea ehkä tarvitsisit, kuin pelkkää terapiaa... Kun ehkä sitä uupumustakin pitäisi hoitaa jotenkin. Jos vaikka jotain elimellistäkin takana? Mutta vähintään kai lepoa pitäisi olla, mutta helpompaa se lepo ehkä olisi, jos olisi joku, joka auttaisi hetken arjen asioissa, että pääsisit kunnolla lepäämään. Sitten ehkä ajattelu- ja toimintatapojen päivitystä, jotta tilanne ei jatku eikä uusiudu. Ehkä terapeuttikin voisi auttaa tässä? Jotain ihmissuhdetta tai -suhteitakin voisi olla, niin ehkä huoletkaan ei painaisi liikaa tai kasva suhteettoman suuriksi, kun niitä pääsee jakamaan, ja kaikkea mukavaakin voisi tehdä yhdessä oman jaksamisen mukaan myöhemmin. Kaiken tuon toteuttaminen on tietysti toinen juttu, mutta sillä levolla ja stressin purulla pitäisi varmaankin aloittaa, kun siis kerrot, että olet uupunut.

Itseäni on kuormittanut hankaluudet myös joidenkin ihmisten ja erään tahon kanssa. Hyvällä hoidolla ainakin jotain vaikutusta olisi, mutta en tiedä, onko asiat enää tässä vaiheessa korjattavissa omalla kohdalla. Uskoisin, että sun tilanne on valoisampi kuin omani. Aikaisemmin olisi paljonkin ollut tehtävissä omalla kohdalla, mutta itselläni ei ole ollut riittävästi vaikutusmahdollisuuksia asioihin kuitenkaan.

Ap, olen saman kokenut. Ensin pitkälle sairauslomalle, sitten kuntoutustuki, sitten eläke 33-vuotiaana. Sillä tiellä olen.

Lopulta en kokenut saavani apua miltään taholta. Tuo eläkkeelle hyllytys vapautti yhteiskunnan edes järjestämästä mitään apua.

Olen kumminkin kehittynyt omatoimiseksi ja tiedän itse, mitä tarvin hyvinvointiini ja mitä karttaa. Olen ollut täysin lääkkeetön koko eläkeajan.

3 lisää vielä: ap, kyllähän aloituksesi henkii masennusta. Yrität edelleen suorittaa ja sinnitellä, vaikka paukut lopussa.

Uupumus ei ole se diagnoosi millä pääsee eläkkeelle, masennus on.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa auta kuin pykistellä tai heittäytyä tt-tuelle ja kelan kiristetäväksi.

T: 32v jolla 5 eri mt-diagnoosia ja kolme niveltä leikattu mutta eläkkeelle ei pääse.

Koulutustasosi?

Tunnetusti eläke myönnetään helpommin, jos on korkeakoulututkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa auta kuin pykistellä tai heittäytyä tt-tuelle ja kelan kiristetäväksi.

T: 32v jolla 5 eri mt-diagnoosia ja kolme niveltä leikattu mutta eläkkeelle ei pääse.

Koulutustasosi?

Tunnetusti eläke myönnetään helpommin, jos on korkeakoulututkinto.

Onko noin? Itselläni on vain peruskoulu käytynä, ja eläkkeelle minut laitettiin helposti.

Vierailija kirjoitti:

3 lisää vielä: ap, kyllähän aloituksesi henkii masennusta. Yrität edelleen suorittaa ja sinnitellä, vaikka paukut lopussa.

Uupumus ei ole se diagnoosi millä pääsee eläkkeelle, masennus on.

Tuokin on niitä epäkohtia, mitä ei ilmeisesti sitten vieläkään ole korjattu? Eli se, että uupumuksen perusteella ei pääse eläkkeelle. Kun työuupumushan on eri asia oikeastaan, kuin masennus, ja se voi olla ilman masennusta. Yleensä kai tilanteen pitkittyessä voi olla mahdollista, että voi myös masentua, mutta sekään ei kai välttämättä mikään automaatio ole. Ihan uutisissakin tätä asiaa on joitakin vuosia sitten käsitelty, ja sieltä tämäkin tieto alunperin on, mutta itsekin olen työuupumuksen sekä masennuksen kokenut (eri aikaan tosin), niin kyllä näillä kahdella asialla todellakin on eronsa (tietää oireista ja muista tuntemuksista), ja kun on virallisia lääkärin määräämiä testejä tehnyt ja ottanut itsekin asioista selvää.

Ap täällä, tää uupumus ei ole enää koskaan lähtenyt pois. Tämä kilpailuhenkinen ilmapiiri missä pitää olla kova suorittaja ei sovi ollenkaan vaikka minäkin arvostan ahkeruutta ja tekemistä. Tuntuu että ympäristö sairastuttaa ja väsyttää. Ei saa energiaa mistään.

Ihmiset eivät siedä mitään heikkoutta ja tuntuu että kaikkea pitää vaa ottaa vastaan ja niellä.

Ihmiset vaa kovettuvat ja minä vaa heikenen.

Kokonaan ympäristön vaihto? Uusi oikeasti mielekkäämpi ammatti? Tosin ymmärrän myös toisaalta ettei totaalisesti uupuneena opiskeluunkaan välttämättä pysty.

Ota itseäsi niskasta kiinni.

Oon 37v, nyt 10v putkeen kuntoutustuella. Just sain ekan kerran vuoden sijasta kahden vuoden mittaisen päätöksen. Toivon että seuraava olisi pysyvä päätös, en nytkään saa esim terapiaa Kelalta tai mitään muuta apua mistään koska mulla ei ole ammattia ja työtä ehdin tehdä vain pari vuotta. Pystyn huolehtimaan arjesta ja kotitöistä ym mutta en mistään muusta.

Ota itseäsi niskasta kiinni ja tee työsi pääsi alhaalla.

Vierailija kirjoitti:

Kokonaan ympäristön vaihto? Uusi oikeasti mielekkäämpi ammatti? Tosin ymmärrän myös toisaalta ettei totaalisesti uupuneena opiskeluunkaan välttämättä pysty.

no kun ei oikein enää nykyään työllisty mihinkään muualle kun vaa vaativiin ammatteihin. Kaikke ne mihin olisi rahkeita on semmoisia jotka eivät työllistä.

Joo, makaaminen tietokoneen päällä on kevyempää, ja aikakin kuluu paremmin.  On vauvapalstat ja paljon muuta kivaa ja välillä Netflix ym katsottavaa...Mitäpä sitä työllä itseään uuvuttamaan , saati kuntoaan kohottamaan millään tavoin. Sitten välillä herkkuja, ja kaljaa, ja ähky ja saamaton olo senkun jatkuu..