Avuttomat naiset, en ymmärrä niitä!
Mä en ymmärrä sellaisia avuttomia naisia jotka eivät halua tietää juuri mitään käytännön asioita.
Siis perheen yhteisistä asioista.
Esimerkiksi perheen laskuista tai muista tälläisistä. eivät aja autoa vaan antavat miehen aina ajaa.
Eivät koskaa hoida mitään virallisia asioita pankissa tai muissa virastoissa.
En tiedä tajuatteko mitä yritän selittää, mutta ihmetyttä kun työni kautta törmää naisiin jotka eivät miehen kuoltua tai eron tullessa tietäisi mitään perheen taloudesta , kodin asioista, autosta saati sitten osaisvat ajaa sillä.
Paras esimerkki oli se että muutama viikko sitten eräs pariskunta asioi kanssani ja yhtäkkiä huomasivat että parkkiaika umpeutuu. No minulla ja miehellä oli vielä asia kesken joten loogisinta olis ollut että nainen menee laittamaan lisää kolikoita automaattiin joka oli noin 50metrin päässä kadulla.
Nainen sanoi että ei hän mene kun ei ole koskaan joutunut ajamaan autoa tai laittamaan rahaa siihen automaattiin eikä hän oikeastaan edes katsonut missä se heidän auto siinä kadun varrella oli.
Huokais että kun tuo xxx aina hoitaa meillä kaikki käytännön asiat.
Mulle ei tulis mieleenkään iolla noin avuton. Yritän pitää silmät auki ja oppia uusia asioita .
Ja olla selvillä meidän perheentaloudesta.
Mites te muut kävisikö huonosti jos mies yhtäkkiä ei olisikaan hoitamassa teidän perheen asioita?
Kommentit (37)
Ehkä niiden miehetkin olis hätää kärsimässä, jos vaimo kuolisi. Miten tää pesukone toimii, missäs koulussa ne meidän lapset olikaan?...
olen huolissani esim äidistäni joka varmaan on tuuliajolla pitkään jos isästä aika jättää
tässä on kaksi puolta, isä ei ole antanut äidin " sotkeentua" asioihin ja äitee on taas sopuisana antanut isän ne hoitaa
itse en tosiaan jätä huolehtimatta mistään ja joskus ottaa päähän
koska jos se huomaa että mäkin pystyn, se jättää ne(kin) mun tehtäväkseni. Ja jotenkin se työnjako on aikaan saatava!
Mä olen jättänyt tietyt osa-alueet kotona " miesten töiksi" , koska mulla on ihan tarpeeksi " naisten töitä" tehtävänä, enkä halua, että mies voisi vedota siihen, ettei ehdi tai jaksa, jos on ainoa joka homman osaa tehdä. Oikeasti osaisin tehdä ne ihan hyvin, jos vaan asiaan perehtyisin, mutta joskus on hyvä heittäytyä tumpeloksi. ;)
ja mun mes olis pulassa jos minä kuolisin tai häippäisin. ei tiedä mitään neuvoilsta , pojan lääkäristä . kelan tukiasioista yms.
Mutta mä ite yritän aina olla edes tietoinen mitä tapahtuu ja miten asiat tehdään.
EN esimerkiski osaa mitäänrakennushommia , mutta kysyn miten se terassi tehdään.
Ei se että kaikkea pitää tehdä ,mutta olla edes tietoinen että miten omassa perheessä asiat hoidetaan.
Mun oma äiti oli hyvä esimerkki. Kun niille tuli ero yhtäkkiä niin se oli aivan sekaisn vakuutus ja pankki asioitten kanssa ja muutenkin ei tiennyt missä mikäkin asia hoidetaan. Meillä isä oli ollut vastuussa siitä kaikesta.
Silloin jo päätin että mulle ei käy noin.
Ap
Raha-asiat osaan kyllä hoitaa paremmin kuin mieheni, mutta monet muut jutut on miehen vastuulla. Esim. virastoihin soittaminen ja kaikkien asioitten järjestely on minulle ylivoimaisen vaikeaa. Itku on melkein kurkussa, jos jonkun vieraan kanssa pitää ruveta asioita toimittamaan. En osaa kirjoittautua hotellin asiakkaaksi tai en tiedä, kun en ole koskaan sitä tehnyt. Ravintolassa en osaa tilata laskua. Autoa osaan ajaa, mutta katsastuksessa en osaa käyttää enkä renkaita vaihtaa enkä tankata. Kotona kaikki hoituisi oikein hyvin ilman miestäkin. Kaupassakin olen vähän hämilläni, mutta juuri ja juuri saisin viikon ostokset tehtyä.
Että se siitä avuttomuudesta sitten...
Osaan kyllä ajaa, ja ajankin jopa tykkään siitä. Mulla on oma auto. Mutta mitään muuta en sitten autoista oikein tiedäkään. Tankkaaminen onnistuu.
Raha-asioita osaan hoidella vaikka mies ne yleensä hoitaa. Mä joskus.
Vielä tosta autosta sen verran, että varmasti oppisin ja osaisin jos vaan haluaisin, mutta kun ei edes kiinnosta.
Osaisin nimittäin kyllä ottaa selvää ja opetella, jos tarve tulisi.
Meillä ei kumpikaan aja autoa eikä tiedä niistä mitään. Laskut tiedän kyllä, vaikka ne miehen tilistä aina meneekin (kun omat tulot ovat niin epäsäännöllisiä), sillä minä arkistoin meidän tärkeät paperit ja silmäilen ne siinä samalla.
Oikeasti meidänlaisessa tilanteessa on helppoa liusua siihen, että mies hoitaa käytännönjutut: asumme miehen kotimaassa, jossa mies tuntee käytännöt ja puhuu kieltä äidinkielenään. Mies myös tienaa melkein kaikki rahamme. Eli siis voisi kuvitella, että tällaisessa tilanteessa on helppoa naisen syrjäytyä niistä käytännönjutuista, koska on aina helpompaa antaa miehen vaan hoitaa. Meillä ei ole kylläkään mennyt ihan niin. Meille on syntynyt luonteva työnjako, mutta kuitenkin niin, että kumpikin tietää myös ja on kiinnostunut niistä toisenkin tekemistä käytännönasioista.
Joskus olisi kyllä kova houkutus pyytää miestä vaan soittelemaan munkin puolesta tärkeät puhelut yms. kun tiedän, että itselläni on kuitenkin ongelmia ehkä ymmärtää toisessa päässä puhuvan vahvaa aksenttia, taikka että minua kuitenkin pikkurouvitellaan ja holhotaan asian kanssa toisin kuin miestäni. Joskus sitten pyydänkin, jos saan hommasta kamalan päänsäryn. Ei se tarkoita sitä, että jos mies kuolisi, en itse osaisi hoitaa niitä, vaikka ehkä päänsärkyä saisinkin potea.
Jos vaimolle käy jotain (joutuu sairaalaanäkillisesti tms.), avuttomat miehet ei saa lapsille vaatteita, ruokaa jne. Hyvä jos omat asiansa saavat hoidettua. Entäs sitten siivous: missä säilytetään siivousvälineitä, miten pestään pyykit jne.
Näinkin päin voi olla..
Vierailija:
Jos vaimolle käy jotain (joutuu sairaalaanäkillisesti tms.), avuttomat miehet ei saa lapsille vaatteita, ruokaa jne. Hyvä jos omat asiansa saavat hoidettua. Entäs sitten siivous: missä säilytetään siivousvälineitä, miten pestään pyykit jne.Näinkin päin voi olla..
Toi on niin tosi!
Kun tätini kuoli, niin hänen miehensä ei osannut edes kananmunaa keittää. Lapsensa sitten kävivät tekemässä äijälle ruokaa pakkaseen, kun mies oli niin uunona.
jatkuvasti vesi loppu. Lopulta taitaisi asua pimeässä asunnossa sekä siksi että kaikki lamput ovat palaneet eikä tietäisi millaisia lamppuja niihin ostetaan eikä osaisi tai ainakaan saiai aikaiseksi niitä vaihtaa että siksi, että sähkölasku olisi maksamatta. Ruokaa tuo taitaisi pystyä tekemään, mikroa osaa käyttää ja saarioinen on keksitty, pikaruokapaikoista puhumattakaan. Vaatteet pitäisi vaihtaa uusiin kerran viikossa, kun vanhat olisivat likaiset ja astioina kannattaisi käyttää kertakäyttöastioita, ei niitä kahta kertaa voisi kuitenkaan käyttää kun ensimmäisellä kerralla ovat jo likaantuneet.
No joo, ihan oikeasti tilanne oli tuo kun muutimme yhteen, miehellä ei ollut pienintäkään käsitystä yhtään mistään. Isänsä oli maksanut mieheni tililtä mieheni laskut, huoltanut auton ja " miestentyöt" ja äiti hoitanut loput asiat. Itse otin sen linjan että miehen on osattava pyörittää tätä taloutta yhtä hyvin kuin minunkin, koskaan ei voi tietää koska tulee tukkirekka vastaan väärällä kaistalla tms.
Olen onneksi asunut myös omillani vuosia, eli on ollut pakko opetella tekemään kaikki itse.
Huonosti kävisi :(. Mutta asiat saisin siitä huolimatta hoidettua.
Pystyn hoitamaan kaikki (omat, mieheni ja lapsemme) ilman minkäänlaista tukea mieheltäni.
pärjäisin mainiosti yksinkin. Onneksi kuitenkin parisuhde toimii ja meillä on mukavaa yhdessä vaikka meillä onkin aika erikoislaatuista: minä olen meidän perheen tekninen henkilö: hoidan esim. telkkarin/digiboxin/DVD:n viritykset, tietsikkahommat ja muutossa asennan esim. lamput, minä hoidan myös kaikki laskuasiat ja virastot. Mies kyllä katsoo auton perään ja tekee pieniä remonttihommia. Mies tekee paljon kotitöitä eikä hänellä menisi sormi suuhun jos jäisi lapsen kanssa yksin. Pyykinpes, siivous ja ruuanlaitto sujuu. Osittain tämä tilanne johtuu siitä ettei mies puhu suomea (britti), kun asuimme vielä Englannissa, mies hoiti asuntolainat, vakuutukset yms.
Kyllä käy elämä todella raskaaksi kun kaikki kaatuu osaavamman ja aikaansaavamman niskaan. Mies ei ainakaan meillä ota vastuuta mistään. Kyllä ne naiset paremmin omillaan ihan yleisesti ovat ainakin suomessa pärjänneet. Miehet niitä tosiressukoita ovat silloin kun ovat äitinsä toimesta piloille passatut.
Olen tullut tähän johtopäätökseen. Nykyajan naiset osaa KAIKKEA. He oppivat nopeasti ja ovat valmiita kokeilemaan vaikka mitä. Ja yleensä onnistuvat. Joten mikäs sen helpompaa: mies voi maata sohvalla ja ryystää kaljaa, kun vaimo tekee kotihommat ja käy siinä sivussa rakentamassa linnunpöntön ja veistää lasten kanssa puu-ukkoja!
Näin ainakin meillä meni pitkään, kunnes tajusin kumpi meistä se tyhmä on. Sen jälkeen rupesin täystolloksi. En enää osannut mitään, en edes auton rengasta vaihtaa (unohtunut miten se tehdään...), en kiinnittää lamppua kattoon (kun jos tulee vaikka sähköisku), en käytä poraa (kun en saa auki sitä teräpidikettä...), en sekoittele laasteja (se on niin raskasta...).
Eli rupesin heikoksi naiseksi. Nyt menee hyvin. Mies tekee taas " miesten" hommia, ja minä naisten.
Paitsi joskus, kun tulee tiukka paikka: mies alkaa tyhjätä astianpesukonetta ja minä menen putkimiehen kanssa tutkimaan jakotukkeja..
Hohhoijaa!!
vaikka olenkin vasta 24v kakara itsekin ;)