tiedätkö yhtäkään tapausta jossa friendzonesta on siirrytty parisuhteeseen?

Yli 50v solmiessaan parisuhteen live happily ever after. Toisin kuin nää nuoret, jotka eroaa viimeistään tossa kohtaa. Moni viihtyy yksinkin kyllä....

Vierailija kirjoitti:

Yli 50v solmiessaan parisuhteen live happily ever after. Toisin kuin nää nuoret, jotka eroaa viimeistään tossa kohtaa. Moni viihtyy yksinkin kyllä....

Miten tää liitty nyt friend zoneen?

Joutunut friendzonelle? - Olen jälkeenpäin ollut joitain kertoja ollut enemmän kuin tyytyväinen, että olen voinut jatkaa muutoin taivalta kaverina, eikä meistä ole tullut paria ihastukseni kohteen kanssa. - Tokihan se on ollut toisinaan myös tylsää ja erinomaien ikävää saada pakit.  - Niin ja eikä uo helpotus ole aina ollu päällimmäinen tunne. -Se (helpotuksen tunne) on saattanu kasvaa ja kohota sisälläni vasta myöhemmin.   

Ja kun olen siitä ettei meistä ole jatkamaan yhdessä parina mutta kavereina voisimme ollut on itselleni tullut ymmärrys, niin olen sitten täysillä kaveri tai jopa mahd. ystävä, enkä käytä aikaani ja energiaani siihen, että saisin ihastukseni kohteen muuttamaan mielensä. - Tai sitten olen ai ainakin yritän olla, niin kuin häntä ei koskaan olisi ollutkaan; en ole häneen yhteydessä (ellei, jostain syysä olisi pakko), enkä liioin odota, että hän olisi minuun. 

Toki tiedän, että on osalle vain kauniimpi ja huomaavaisempi tapa sanoa (kuin, vaikka vain ghostata) ja kehua toista ja sitten kuitenkin veäistä matto alta jatkamalla "pyynnöllä", että "emmekö kuitenkin voisi ola tulevaisuudessa vain ystäviä tai kavereita.  Mutta olen, kuten sanou iloinen, että näin on oikeasti myös käyny. - Ei kaikkien kohdalla mutta joidenkin kohdalla kyllä. - Jotta näin voisi käydä jatkossakin, niin se edellyttää vastavuoroisuutta. 

On ollu tilanteita jolloin toinen olisi ollut halukkaampi jatkamaan ja pitämään minuun yhteyttä mutta minä taas en ole ollut valmis ja halukas, mutta myös toisn päin.

Mutta, kuten sanottu on heitä, joiden kanssa yheydenpito on aikaa myöten muodostunut sellaiseksi, jota tänään voin kuvata ja kutsua kaveruudeksi tai joidenkin kohdalla läheisemmäksi -ystävyydeksi.   

Sinkkumies   

Jouduin friendzonelle. Aloin tapailemaan muita miehiä ja kummasti tämän miehen joka friendzonasi mut niin alko kiinnostaa. Nyt ollaan yhdessä :D

Jos itse joudun friendzonelle, niin katoan aika nopeasti. Ei ole aikaa tuhlattavaksi.

Hyi hitto, sehän on vähänniinkuin sisaruksensa kanssa alkaisi olemaan. Siltä pitkäaikaiset hyvät kaverit ainakin minusta tuntuu, enkä voisi kuvitellakaan koskaan lämpeäväni siinä mielessä. Kyllä se heti alusta alkaen pitää lähteä kipinöimään tai ei sitten ollenkaan.

Olen monesti asettanut naisia friendzoneen kun olen halunnut jatkaa tutustumista ilman sitoutumista..!

Vierailija kirjoitti:

Olen aina seurustellut vain sellaisten miesten kanssa, joihin olen ensin tutustunut kaverina. Mutta ei ole ollut mitään friendzonea, ovat alusta asti olleet silmissäni puoleensavetäviä kyllä. Olen vain hitaasti lämpeävää sorttia.

Mulla sama. Sellainen huomio omalla kohdallani, että parempi kun se kaveri josta on tulossa kumppani, on ihan selkeästi omasta mielestä puoleensavetävä kuin että hän on ihan ok tai ei-mitään-vikaakaan-ole. Miksi näin?

Siksi, kun pidemmän päälle suhde on tasapainoisempi, kun sen toinen osapuoli ei käy kovin selkeästi "kuumempana".

Jos ei ole balanssissa, niin jossain vaiheessa sitä kuumempana käyvää alkaa harmittamaan. 

Vaikka molemmat pitäisivät kovasti toisistaan, seurassa viihdytään, hauskaa on jne.,

niin se käy rasitteeksi, jos toinen käy koko ajan selkeästi "kovemmilla kierroksilla",

sillä hän toivoo ja odottaa, että vaste olisi samanlainen.  

Joskus mukavan ja viehättävän kaverin kanssa suhdetta ei kannata viedä romanttiselle tasolle,

sillä siitä on vaikeaa enää palata siihen, että ollaan vain kavereita ja hyvissä väleissä. 

Jos suhteen päättyessä pettymys on kova, niin monesti on helpompi olla kokonaan erillään,

kun ne eroon johtaneet asiat ja toisen näkeminen tuntuu liian tuskalliselta.  

viikottaiseen FWB tasolla ollaan.

en tiedä

Mieheni ja minä olimme opiskelutovereita ja pyörimme samoissa kaveriporukoissa. Sitten vaan natsasi ja päädyttiin yhteen. Naimisissa ja kolme lasta. Edelleen olemme myös toistemme ystäviä kaiken muun lisäksi.

Olen seurustellut todella monen miehen kanssa. Yhden ainoan kerran, omaksikin yllätyksekseni, kiinnostuin kuukauden ystävyyden jälkeen miehestä myös siinä mielessä. Eli omalla kohdallani kaverivyöhykkeeltä ei yleensä koskaan siirrytä romanttiseen parisuhteeseen. Yleensä aika heti tiedän,kiinnostaako mies myös siinä mielessä. :)

Kun tutustuin mieheeni, en ajatellut häntä potentiaalisena kumppanina vaan lähinnä tuttavana, maksimissaan kaverina. Minulla oli eräs toinen kiikarissa mutta en usko että asia olisi muuttunut vaikka ei olisi ollut. Vielä silloinkin kun lopulta suostuin lähtemään kahville oli tämä toinen näkyvissä ja ajattelin asiasta lähinnä niin että miksipä ei kun ei ole muutakaan tekemistä. Pikkuhiljaa alkoi tuntua että mitä jos sittenkin tästä tulisi jotain ja onhan siitä tullut kun on oltu jo vuosia yhdessä. Kaikki aiemmat suhteeni alkoivat niin että minä olin kiinnostunut mutta tässä osat olivat toisin päin ja se on tuonut paremman lopputuloksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina seurustellut vain sellaisten miesten kanssa, joihin olen ensin tutustunut kaverina. Mutta ei ole ollut mitään friendzonea, ovat alusta asti olleet silmissäni puoleensavetäviä kyllä. Olen vain hitaasti lämpeävää sorttia.

Mulla sama. Sellainen huomio omalla kohdallani, että parempi kun se kaveri josta on tulossa kumppani, on ihan selkeästi omasta mielestä puoleensavetävä kuin että hän on ihan ok tai ei-mitään-vikaakaan-ole. Miksi näin?

Siksi, kun pidemmän päälle suhde on tasapainoisempi, kun sen toinen osapuoli ei käy kovin selkeästi "kuumempana".

Jos ei ole balanssissa, niin jossain vaiheessa sitä kuumempana käyvää alkaa harmittamaan. 

Vaikka molemmat pitäisivät kovasti toisistaan, seurassa viihdytään, hauskaa on jne.,

niin se käy rasitteeksi, jos toinen käy koko ajan selkeästi "kovemmilla kierroksilla",

sillä hän toivoo ja odottaa, että vaste olisi samanlainen.  

Joskus mukavan ja viehättävän kaverin kanssa suhdetta ei kannata viedä romanttiselle tasolle,

sillä siitä on vaikeaa enää palata siihen, että ollaan vain kavereita ja hyvissä väleissä. 

Jos suhteen päättyessä pettymys on kova, niin monesti on helpompi olla kokonaan erillään,

kun ne eroon johtaneet asiat ja toisen näkeminen tuntuu liian tuskalliselta.  

Tuopas kuulosti tutulta, kun itsellä oli vähän tuollainen juttu tässä. Olin alkuun vähän hitaammin lämpeävä kuin toinen, joka kävi kauheilla kierroksilla. Mutta vaikka lämpesinkin ja tykkäsin toisesta kovin, en ilmeisesti kuitenkaan saavuttanut koskaan ihan samoja kierroksia kuin hänellä. Alkoi tulemaan juuri sitä tyytymätöntä ärähtelyä ja valittamista milloin mistäkin, kun en hänen mielestään osoittanut haluani ja kiinnostustani tarpeeksi merkittävästi. Alkoi tulemaan aina riidan aiheeksi se, etten kuulemma halunnut häntä. En tiedä mitä minun olisi pitänyt muka tehdä, olla jatkuvasti hiplaamassa ja kimpussa? Minkä minä sille voin, että olen vähän hillitympi, enkä osaa olla kuin nälkäinen apina banaanin kimpussa. Lopulta juttu meni poikki vähän ikävissä merkeissä ja nyt ollaan silleen että poissa toistemme silmistä ja mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut todella monen miehen kanssa. Yhden ainoan kerran, omaksikin yllätyksekseni, kiinnostuin kuukauden ystävyyden jälkeen miehestä myös siinä mielessä. Eli omalla kohdallani kaverivyöhykkeeltä ei yleensä koskaan siirrytä romanttiseen parisuhteeseen. Yleensä aika heti tiedän,kiinnostaako mies myös siinä mielessä. :)

Ai ihan kuukauden jälkeen :D. Mä en kuukauden jälkeen edes tietäisi kiinnostaako joku mies siinä mielessä vai ei. V*tuttaa olla näin hitaasti lämpiävä, kun koko maailma pyörii pikadeittailun ehdoilla. 

Nim.m. Aina friendzonetettu nainen (ja ei, sieltä ei todellakaan pääse pois)

Ei pääse

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun on tultu raskaaksi jollekin jännälle miehelle, jota ei kuitenkaan haluta isäksi, niin otetaan joku friendzonessa säilytetty kilttimies.

Lähinnähän tämä kilttimies hoitaa lapsia ja kotia ja säätöä jatketaan jännien miesten kanssa.

Miksi suostutte? Onko se tussunhimo niin suuri? Ei tuommoisista vätyksistä, eli kilttimiehostä. olekaan

Up

Friendzonelta ei pääse pois

Me oltiin niin nuoria, siis lapsia vielä kun tutustuttiin samassa koulussa, että tottakai oltiin alussa vain kavereita.