Mikä oli se hetki, kun tajusit ettei sinulla ole enää mitään yhteistä entisen ystävän/ entisen kumppanin kanssa?
Aloitan.
Viimeiset 15 vuotta ystäväksi luulemani ihminen huusi avioerooni liittyen: ”täytyykö aikuista ihmistä muka tukea”. Sen lauseen jälkeen tiesin, että meillä ei ole enää mitään muuta yhteistä, kuin menneisyys. Ja sen jälkeen emme ole olleet enää missään tekemissä.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Se hetki kun kaveri oli kylässä ja ainoat keksittävät puheenaiheet liittyi siihen mitä tapahtui 20 vuotta sitten. Kiusallisia hiljaisia hetkiä ja kaveri ottaa puheeksi aina vaan "muistatko kun.." vaikka kuinka yritin jututtaa työstä, perheestä, mistä tahansa.
Harmillista. Mutta mikään muu tähän päivään liittyvä keskustelu ei vaan soljunut.
Jos ei ole mitään yhteistä nykyisyydessä, niin onhan se hankalaa olla tekemissä.
”Kenen vaatteita voitais tänään arvostella?” Siinä hetkessä tein pitkään haihtuneen päätöksen siitä, että noin pinnallisen ja heikolla itsetunnolla varustetun ihmisen kanssa en halunnut olla enää tekemisissä. Jatkuvaa itsensä vertailua muihin, omien lähisukulaistenkin ulkonäön haukkumista ja huomiohuorausta. Kaiken takana oma entinen ylipaino ja hyvin heikko itsetunto. Mitä lie puhunut minustakin sitten muille selkäni takana. Testasin sanomalla erään knopin yhteisestä tutustamme - ja osui ja upposihan se! Kaksinaamainen, pinnallinen ja pahansuopa ihminen, en enää ottanut kontaktia ja tajusihan tuo itsekin jossain vaiheessa lopettaa. Toivottavasti on löytänyt rauhan vajavaisuuksiensa kanssa, ei kukaan meistä ole täydellinen ja siihen jatkuva pinnallinen pyrkiminen on elämän hukkaamista.
Monessakin vaiheessa ei ihmisten kanssa.
Pari päivää sitten kävi kaveri kylässä, jonka kanssa kesällä meni sukset hieman ristiin kun huomasin hänen valehtelevan perumissyynsä. Kyse oli parin päivän reissusta jota olimme suunnitelleet, ja jota varten olin joutunut oikeasti järjestelemään asioitani, kun hänelle ei käynyt vähäisemmistä syistä mikään muu päivämäärä. Tiedän että hän valehteli syyn edellisenä iltana, kun seuraavana päivänä piti lähteä, koska tiedän missä hän oli tuona iltana. Annoin monta mahdollisuutta kertoa totuuden mutta kaveri tekikin niin että hänestä ei tuon tapauksen jälkeen kuulunut 2,5kk pihaustakaan. Lopulta oli kuin ei olisi perunutkaan valheen kanssa koskaan mitään. Kun hän sitten tuli käymään pitkästä aikaa, huomasin että ei meillä ole oikein mitään yhteistä. Ei ollut jutun juurta oikein enää kuin väkinäisesti.
Toinen tapaus oli kun kaveri pyysi ensin n. vuoden aikana rahaa lainaa useita kertoja(en lainannut) ja sitten tuli käymään illanvietossa. Koko illanvietto oli hänen asioidensa, ja ongelmiensa puimista ja märisemistä, ja sitten hän muisteli mielestään hauskoja juttuja joita minä olin tehnyt joskus nuorena. en tunnistanut näitä tapauksia omiksi tekemisikseni, hän taisi muistaa väärin. Tuon illan jälkeen tajusin että enpäs jaksa tällaista enää, on parempaakin tekemistä.
Yhden kanssa lopullinen ero tuli, kun tajusin miten kateellinen hän on. Silleen pahantahtoisella tavalla. Eli hykerteli mielissään kun jollekin sattui jotain ikävää, ja kihisi kiukusta jos jollekin tapahtui jotain kivaa. En ollut oikeasti 20:een vuoteen ymmärtänyt että hän on sellainen!
Se kun oltiin.lopulta molemmat äitejä ja huomasin, et herranen aika, meil ei ole enää mitään yhteistä. Jännä miten se meni, koska läheisimpiä oktiin silloin, kun hän oli äiti ja minä en. Siis ei tuossa välttämättä mitään kausaliteettiä ole, jännästi osui vaan. Ei sillä. Hyvä näin.
Menin ystävän luo yökylään. Hän oli sopinut lähtevänsä piknikille muiden ystäviensä kanssa. Minä toki sain tulla mukaan. Hän ei tehnyt mitään suunnitelmia minun kanssa etukäteen, vaan oli sopinut muiden kavereidensa kanssa tästä. Sitten hän lähti joka tapauksessa, vaikka pyysin saada käydä suihkussa ennen piknikille lähtöä. Tajusin, että minulla ja minun kyläilyllä ei ole hänelle mitään merkitystä.
Siinä vaiheessa kun tajusin että kumpikin on väärä olemaan toistensa seurassa...
Kun puhuin yhden miehestä joka satutti pahasti (vuosia sitten), yksi naispuolinen "kaveri" sanoi että sillä "miehellä on oikeus ottaa muita naisia", sanoin ettei hänen kommenttinsa auta millään tavalla. Se kontakti jäi siihen. On muitakin tapauksia paljon, ei ole ainoa tökerö kommentti.
Se hetki kun kaveri oli kylässä ja ainoat keksittävät puheenaiheet liittyi siihen mitä tapahtui 20 vuotta sitten. Kiusallisia hiljaisia hetkiä ja kaveri ottaa puheeksi aina vaan "muistatko kun.." vaikka kuinka yritin jututtaa työstä, perheestä, mistä tahansa.
Harmillista. Mutta mikään muu tähän päivään liittyvä keskustelu ei vaan soljunut.