Tuli tuosta adhd-ketjusta mieli purkaa vähän tuntoja...

Itselläni on erityislapsi ja hänellä on monenlaista ongelmaa mm. käyttäytymisessä, keskittymisessä, puheessa, en niitä tässä nyt ala sen kummemmin erittelemään. Tutkimuksissa on todettu esim. muutoksia aivosähkökäyrissä, eli ongelmille on löytynyt jokin konkreettinen syykin.



Mulle on suuri helpotus se että jokin syy ongelmiin on löytynyt enkä ainakaan ihan kokonaan ole aiheuttanut lapseni ongelmia joita hänellä on. On todellakaan koe että diagnoosi vapauttaisi minut lapseni kasvatusvastuusta, päinvastoin. Ns. normaalilapsen kasvatuksessa pääsee maalaisjärjellä todella pitkälle, mutta tällaisen erityislapsen kasvatuksessa on vaikka minkälaista mietittävää ja pohdittavaa. Avoimia kysymyksiä on todella paljon, eikä moniinkaan niistä ole yksiselitteistä vastausta. Uskon että vastuuni tämän erityislapsen kasvattamisesta jatkuu vielä pitkään lapsen aikuisuuteen asti, senkin jälkeen kun terveet pikkusisarukset ovat lentäneet pesästä.



Tunnen sattuneesta syystä paljon erityislapsia ja lähes kaikki heistä on ihan tavallisista perheistä ja yleensä muut lapset ovat ok - niin kuin meilläkin.



Terv. Lastenkasvatusta paljon pohtinut erityislapsen äiti