Oletteko olleet ikinä paikalla, kun joku kuoli?

Olin isäni luona, kun hän kuoli. Se oli sellainen, ettei sitä taida koskaan unohtaa.

Olin vieressä, kun äitini kuoli sairauteen. Oli kaunista ja rauhallista.

Kuollessa ihminen on jo aika lailla muualla.

Olen useasti. Sairaalassa kuolee ihmisiä ja aiemmin olin saattohoito-osastolla. Henki vaan pakenee ruumista. Tulee se viimeinen henkäys.

Olin äitini vieressä sairaalassa. Nukkui rauhallisena pois ja pidin häntä kädestä. Silti se oli aivan kamalaa. Heti alkaa itkettämään, kun sitä hetkeä muistelen. Hoitajat vielä vieressä tuijottamassa kuin näytelmää. Siltä se tuntui, vaikka tiedän heidän tehneensä vain työtään.

En ollut siellä, minulla on alibi.

Olen ollut kerran ja se viimeinen henkäys ei ollut tosiaan mikään nätti huokaus vaan melkoinen korahdus. Eikä siis ollut mikään väkivaltainen tai yllättäväkään kuolema, mutta jotenkin just tuo järkytti eniten kuinka kamalalta se kuoleminen oikeasti näyttää ja kuulostaa.

Ja se kuinka sitä voikaan itse romahtaa sen jälkeen :(

Vierailija kirjoitti:

En ollut siellä, minulla on alibi.

Kiitos tästä. Ihan täydellinen repeäminen vaikka olen edelleen kyyneleet poskilla kun just surin ja muistelin läheiseni viimeistä hetkeä.

Tavallaan. Olin just siinä viimeisessä junanvaunussa joka meni asemalta lähtiessään kiskoille/junan alle liukastuneen ihmisen yli. Se vaunu oikeasti vähän kuin pomppasi..

Valitettavasti olen. Isoveli kuoli käsiini, yritin elvyttää, mutta mitään ei ollut tehtävissä kun ensihoitajat ehtivät paikalle.

Toinen tilanne oli hurjempi. Satuin paikalle kun tapahtui henkirikos. Eräs mies ampui toisen miehen kutakuinkin viereeni.

Tyttäreni vieressä kun koneet sammutettiin.