Lue keskustelun säännöt.
Esimiestyö - Kertokaa hyviä ja huonoja puolia!
17.03.2021 |
Työskentelen keskisuuressa yrityksessä tiiminvetäjänä. Nyt kuulin, että eläköitymisten ja muiden järjestelyjen jälkeen minulle oltaisiin syksyllä tarjoamassa toisen toimipaikan yksikössä esimiehen tehtävää. Alaisia 12, johtoryhmän jäsenyys. Asiantuntijaorganisaatio.
Pidän nykyisestä työstäni todella paljon, mutta parempi palkka ja ylenemismahdollisuus tietysti houkuttelevat ja imartelevat. Moni asia kumminkin arveluttaakin.
Vastaavassa tilanteessa olleet tai jo esimiehenä työskennelleet, mitä hyviä ja huonoja puolia asiassa näette? Kannattaako?
Kommentit (16)
Siirryin tiiminvetäjästä keskijohtoon reilu vuosi sitten. En siirtynyt eri toimipaikkaan tai osastolle, vaan organisaatiomuutoksen myötä otin 2 muuta tiimiä vastuulleni. Alaisia nyt 13.
Plussaa
- Parempi palkka (omalla kohdallani 1500 e kuussa enemmän)
- Monipuolisempi työnkuva
- Mahdollisuus osallistua mm. strategian kehittämiseen ja tuotekehitykseen
- Enemmän päätösvaltaa (esim. vuosibudjetin tekeminen ja kohdistaminen, palkat, isot projektit)
Miinusta
- Sekava työnkuva
- Vähemmän aikaa alaisille ja ihmisten johtamiselle yleensä
- Älyttömästi palavereita
- Etääntyminen ns. oikeista töistä - aiemmin ehdin tehdä samoja hommia kuin alaisetkin (mikäli osasin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alaiset on aina iso miinus työssä.
Esimiehiksi laitetaan/hakeutuu ne jotka ei tule muiden kanssa toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein esimiestyötä jonkin aikaa, mutta sitten vaihdoin työpaikkaa ja siirryin toisenlaisiin tehtäviin, joissa ei ole esimiesvelvoitteita.
Itse nautin kokonaisuuden suunnittelusta ja hallinnasta, sekä ihmisten kanssa työskentelystä, heidän vahvuuksiensa käyttämisestä, sparraamisesta ja yhdessä ideoimisesta.
Sen sijaan en pitänyt byrokratiasta: työvuorolistojen hyväksymisistä, lomalistojen tekemisestä, työaikojen tarkistamista, kaikenlaisia toimintakertomuksia ja hakemuksia ja arkistoihin hautautuvia paperitöitä, aina joku jäi opintovapaalle ja toinen halusikin tehdä vain osa-aikaista...
Yleensä työporukassa on myös aina ainakin yksi niin sanottu hankala ihminen, jolla on kerta kaikkiaan vain todella porukkaan sopimaton persoona, on tehty aikanaan virherekrytointi ja päätynyt puolivahingossa kiertoteitä hommaansa tai hänellä on jotakin isoja hlökohtaisen elämän ongelmia, jotka heijastuvat kaikella lailla työporukkaan. Usein tällaisella ihmisellä on myös aisankannattaja ja yhdessä saattavat pilata koko porukan hengen. Esimiehen pitäisi jaksaa asiallisesti ja kärsivällisesti keskustella ja ymmärtää ja etsiä työmotivaatiota parantavia asioita ja kehua ja antaa palautetta ja... Itse koin olevani tällaiseen liian kärsimätön. Olisi tehnyt mieli sanoa kaikesta aina valittavalle, että täällä ei ole mikään pakko olla töissä, ovi on tuolla, yritys pärjäisi paremmin ilman sinua ja olisit itsekin onnellisempi. Mutta eihän hyvä pomo voi niin sanoa.
Minäkin koen raskaaksi nuo kerta kaikkiaan sopimattomat ihmiset. Meillä on tällaisia myös sijaisina ja heitä on "pakko" käyttää, koska sijaisista on pulaa. Eräskin on sinällään hyvä ja luotettava työntekijä ja osaa hommansa ja käyttäytyy asiallisesti, mutta hänellä on sairaalloisen huono itsetunto ja hän on todella ujo. Häntä pitää koko ajan kannetella, että kyllä sinä osaat. On raskasta keksiä kehuja. Olen kuitenkin töissä aikuisten ihmisten kanssa enkä missään lastentarhassa tai mielenterveystoimistossa. Tekisi mieli sanoa, että lähde pois. Hän valittaa, kun häntä ei vakinaisteta. Miten esimiehenä sanot periaatteessa hyvälle työntekijälle, että et tule saamaan vakituista paikkaa ujouden ja itsetunto-ongelmien takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein esimiestyötä jonkin aikaa, mutta sitten vaihdoin työpaikkaa ja siirryin toisenlaisiin tehtäviin, joissa ei ole esimiesvelvoitteita.
Itse nautin kokonaisuuden suunnittelusta ja hallinnasta, sekä ihmisten kanssa työskentelystä, heidän vahvuuksiensa käyttämisestä, sparraamisesta ja yhdessä ideoimisesta.
Sen sijaan en pitänyt byrokratiasta: työvuorolistojen hyväksymisistä, lomalistojen tekemisestä, työaikojen tarkistamista, kaikenlaisia toimintakertomuksia ja hakemuksia ja arkistoihin hautautuvia paperitöitä, aina joku jäi opintovapaalle ja toinen halusikin tehdä vain osa-aikaista...
Yleensä työporukassa on myös aina ainakin yksi niin sanottu hankala ihminen, jolla on kerta kaikkiaan vain todella porukkaan sopimaton persoona, on tehty aikanaan virherekrytointi ja päätynyt puolivahingossa kiertoteitä hommaansa tai hänellä on jotakin isoja hlökohtaisen elämän ongelmia, jotka heijastuvat kaikella lailla työporukkaan. Usein tällaisella ihmisellä on myös aisankannattaja ja yhdessä saattavat pilata koko porukan hengen. Esimiehen pitäisi jaksaa asiallisesti ja kärsivällisesti keskustella ja ymmärtää ja etsiä työmotivaatiota parantavia asioita ja kehua ja antaa palautetta ja... Itse koin olevani tällaiseen liian kärsimätön. Olisi tehnyt mieli sanoa kaikesta aina valittavalle, että täällä ei ole mikään pakko olla töissä, ovi on tuolla, yritys pärjäisi paremmin ilman sinua ja olisit itsekin onnellisempi. Mutta eihän hyvä pomo voi niin sanoa.
Minäkin koen raskaaksi nuo kerta kaikkiaan sopimattomat ihmiset. Meillä on tällaisia myös sijaisina ja heitä on "pakko" käyttää, koska sijaisista on pulaa. Eräskin on sinällään hyvä ja luotettava työntekijä ja osaa hommansa ja käyttäytyy asiallisesti, mutta hänellä on sairaalloisen huono itsetunto ja hän on todella ujo. Häntä pitää koko ajan kannetella, että kyllä sinä osaat. On raskasta keksiä kehuja. Olen kuitenkin töissä aikuisten ihmisten kanssa enkä missään lastentarhassa tai mielenterveystoimistossa. Tekisi mieli sanoa, että lähde pois. Hän valittaa, kun häntä ei vakinaisteta. Miten esimiehenä sanot periaatteessa hyvälle työntekijälle, että et tule saamaan vakituista paikkaa ujouden ja itsetunto-ongelmien takia.
Olet itse hakeutunut esimieheksi, joten on perusteltua kysyä, että kenellä se itsetunto-ongelma oikein onkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiantuntijaorganisaatiossa esimiestyö vei pois siitä itselle mielenkiintoisesta alueesta eli itse teknologiasta. Uudessa firmassa uusien toiminnanohjausjärjestelmien mukana tuli näitä aikarohmuja ovista ja ikkunoista:
-työaikasuunnittelu
-vuosityösuunnittelu
-byrokraattiset muutokset vuosityösuunnitelmiin
-tuntien hyväksyntä
-matkalaskujen hyväksyntä
-alaisten väärien leimauksien parsiminen
-lomasuunnitelmien hyväksyminen
-jonninjoutavia palavereja viikon useimmille päiville
-hankintarhdotusten hyväksyntä
jne.
Kuppi täyttyi sille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein esimiestyötä jonkin aikaa, mutta sitten vaihdoin työpaikkaa ja siirryin toisenlaisiin tehtäviin, joissa ei ole esimiesvelvoitteita.
Itse nautin kokonaisuuden suunnittelusta ja hallinnasta, sekä ihmisten kanssa työskentelystä, heidän vahvuuksiensa käyttämisestä, sparraamisesta ja yhdessä ideoimisesta.
Sen sijaan en pitänyt byrokratiasta: työvuorolistojen hyväksymisistä, lomalistojen tekemisestä, työaikojen tarkistamista, kaikenlaisia toimintakertomuksia ja hakemuksia ja arkistoihin hautautuvia paperitöitä, aina joku jäi opintovapaalle ja toinen halusikin tehdä vain osa-aikaista...
Yleensä työporukassa on myös aina ainakin yksi niin sanottu hankala ihminen, jolla on kerta kaikkiaan vain todella porukkaan sopimaton persoona, on tehty aikanaan virherekrytointi ja päätynyt puolivahingossa kiertoteitä hommaansa tai hänellä on jotakin isoja hlökohtaisen elämän ongelmia, jotka heijastuvat kaikella lailla työporukkaan. Usein tällaisella ihmisellä on myös aisankannattaja ja yhdessä saattavat pilata koko porukan hengen. Esimiehen pitäisi jaksaa asiallisesti ja kärsivällisesti keskustella ja ymmärtää ja etsiä työmotivaatiota parantavia asioita ja kehua ja antaa palautetta ja... Itse koin olevani tällaiseen liian kärsimätön. Olisi tehnyt mieli sanoa kaikesta aina valittavalle, että täällä ei ole mikään pakko olla töissä, ovi on tuolla, yritys pärjäisi paremmin ilman sinua ja olisit itsekin onnellisempi. Mutta eihän hyvä pomo voi niin sanoa.
Minäkin koen raskaaksi nuo kerta kaikkiaan sopimattomat ihmiset. Meillä on tällaisia myös sijaisina ja heitä on "pakko" käyttää, koska sijaisista on pulaa. Eräskin on sinällään hyvä ja luotettava työntekijä ja osaa hommansa ja käyttäytyy asiallisesti, mutta hänellä on sairaalloisen huono itsetunto ja hän on todella ujo. Häntä pitää koko ajan kannetella, että kyllä sinä osaat. On raskasta keksiä kehuja. Olen kuitenkin töissä aikuisten ihmisten kanssa enkä missään lastentarhassa tai mielenterveystoimistossa. Tekisi mieli sanoa, että lähde pois. Hän valittaa, kun häntä ei vakinaisteta. Miten esimiehenä sanot periaatteessa hyvälle työntekijälle, että et tule saamaan vakituista paikkaa ujouden ja itsetunto-ongelmien takia.
Nimenomaanhan sinun tehtäväsi esimiehenä on ottaa tuo asia esille. (Tosin et taida olla hänen esimiehensä, kerran hän on sijainen.)
Miten hän voisi kehittyä, jos ei tiedä missä on vika? Hänkin tekee ahkerasti työnsä ja on ihmeissään miksi se ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alaisten kanssa seurustelua ei katsota hyvällä.
Esimiestyö on melko yksinäistä hommaa ellet ole isossa yrityksessä missä sinulla on kollegoita. Itse olen pienessä putiikissa. Oma esimieheni on TJ, muille työntekijöille olen lähiesimies. Vastuulleni kuuluu myös muita hommia kuin pelkkä johtaminen. Näissä hommissa ei pysty kukaan alainen tuuraamaan, ja omat työt seisoo jos joutuu selvittelemään työntekijöiden erimielisyyksiä kuin lastentarhanohjaaja. Alaisten valitukset töistä, työajoista, koronahiljaisuudesta yms tulee suoraan minulle. Hallituksen ja TJ:n valitukset sitten taas vaikka budjettilaskelmista, heikentyneestä myynnistä tms tulee myös minulle. Itse en voi valittaa kellekkään.
Positiivisena puolena on työn vapaus, hyvä palkka ja muutenkin yleisesti leppoisat hommat. Suosittelen lämpimästi mikäli pää kestää välillä hankalat sosiaaliset tilanteet (lomautusilmoitukset, "puhuttelut", alaisten välien selvittelyt, aina on joku hankala tyyppi joka vesittää koko työilmapiirin).
Työ itsessään on opettanut minulle paljon ja kokonaisuudessaan positiivisia puolia on enemmän kuin negatiivisia. Harva duuni kuitenkaan on sellaista josta 100% pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein esimiestyötä jonkin aikaa, mutta sitten vaihdoin työpaikkaa ja siirryin toisenlaisiin tehtäviin, joissa ei ole esimiesvelvoitteita.
Itse nautin kokonaisuuden suunnittelusta ja hallinnasta, sekä ihmisten kanssa työskentelystä, heidän vahvuuksiensa käyttämisestä, sparraamisesta ja yhdessä ideoimisesta.
Sen sijaan en pitänyt byrokratiasta: työvuorolistojen hyväksymisistä, lomalistojen tekemisestä, työaikojen tarkistamista, kaikenlaisia toimintakertomuksia ja hakemuksia ja arkistoihin hautautuvia paperitöitä, aina joku jäi opintovapaalle ja toinen halusikin tehdä vain osa-aikaista...
Yleensä työporukassa on myös aina ainakin yksi niin sanottu hankala ihminen, jolla on kerta kaikkiaan vain todella porukkaan sopimaton persoona, on tehty aikanaan virherekrytointi ja päätynyt puolivahingossa kiertoteitä hommaansa tai hänellä on jotakin isoja hlökohtaisen elämän ongelmia, jotka heijastuvat kaikella lailla työporukkaan. Usein tällaisella ihmisellä on myös aisankannattaja ja yhdessä saattavat pilata koko porukan hengen. Esimiehen pitäisi jaksaa asiallisesti ja kärsivällisesti keskustella ja ymmärtää ja etsiä työmotivaatiota parantavia asioita ja kehua ja antaa palautetta ja... Itse koin olevani tällaiseen liian kärsimätön. Olisi tehnyt mieli sanoa kaikesta aina valittavalle, että täällä ei ole mikään pakko olla töissä, ovi on tuolla, yritys pärjäisi paremmin ilman sinua ja olisit itsekin onnellisempi. Mutta eihän hyvä pomo voi niin sanoa.
Minäkin koen raskaaksi nuo kerta kaikkiaan sopimattomat ihmiset. Meillä on tällaisia myös sijaisina ja heitä on "pakko" käyttää, koska sijaisista on pulaa. Eräskin on sinällään hyvä ja luotettava työntekijä ja osaa hommansa ja käyttäytyy asiallisesti, mutta hänellä on sairaalloisen huono itsetunto ja hän on todella ujo. Häntä pitää koko ajan kannetella, että kyllä sinä osaat. On raskasta keksiä kehuja. Olen kuitenkin töissä aikuisten ihmisten kanssa enkä missään lastentarhassa tai mielenterveystoimistossa. Tekisi mieli sanoa, että lähde pois. Hän valittaa, kun häntä ei vakinaisteta. Miten esimiehenä sanot periaatteessa hyvälle työntekijälle, että et tule saamaan vakituista paikkaa ujouden ja itsetunto-ongelmien takia.
Nimenomaanhan sinun tehtäväsi esimiehenä on ottaa tuo asia esille. (Tosin et taida olla hänen esimiehensä, kerran hän on sijainen.)
Miten hän voisi kehittyä, jos ei tiedä missä on vika? Hänkin tekee ahkerasti työnsä ja on ihmeissään miksi se ei riitä.
Hän on ollut meillä vuosia sijaisena. Toisen luonteeseen on vaikea puuttua, koska hän kuitenkin sinällään tulee toimeen ihmisten kanssa, on joustava eikä ole siinä mielessä hankala ihminen, että olisi toisia kohtaan yhteistyökyvytön, kiusaaja tms. Luonne on yleensä pysyvä piirre. Aikuisen ihmisen pitää hoitaa itse omat itsetunto-ongelmansa ja tajuta lopettaa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein esimiestyötä jonkin aikaa, mutta sitten vaihdoin työpaikkaa ja siirryin toisenlaisiin tehtäviin, joissa ei ole esimiesvelvoitteita.
Itse nautin kokonaisuuden suunnittelusta ja hallinnasta, sekä ihmisten kanssa työskentelystä, heidän vahvuuksiensa käyttämisestä, sparraamisesta ja yhdessä ideoimisesta.
Sen sijaan en pitänyt byrokratiasta: työvuorolistojen hyväksymisistä, lomalistojen tekemisestä, työaikojen tarkistamista, kaikenlaisia toimintakertomuksia ja hakemuksia ja arkistoihin hautautuvia paperitöitä, aina joku jäi opintovapaalle ja toinen halusikin tehdä vain osa-aikaista...
Yleensä työporukassa on myös aina ainakin yksi niin sanottu hankala ihminen, jolla on kerta kaikkiaan vain todella porukkaan sopimaton persoona, on tehty aikanaan virherekrytointi ja päätynyt puolivahingossa kiertoteitä hommaansa tai hänellä on jotakin isoja hlökohtaisen elämän ongelmia, jotka heijastuvat kaikella lailla työporukkaan. Usein tällaisella ihmisellä on myös aisankannattaja ja yhdessä saattavat pilata koko porukan hengen. Esimiehen pitäisi jaksaa asiallisesti ja kärsivällisesti keskustella ja ymmärtää ja etsiä työmotivaatiota parantavia asioita ja kehua ja antaa palautetta ja... Itse koin olevani tällaiseen liian kärsimätön. Olisi tehnyt mieli sanoa kaikesta aina valittavalle, että täällä ei ole mikään pakko olla töissä, ovi on tuolla, yritys pärjäisi paremmin ilman sinua ja olisit itsekin onnellisempi. Mutta eihän hyvä pomo voi niin sanoa.
Minäkin koen raskaaksi nuo kerta kaikkiaan sopimattomat ihmiset. Meillä on tällaisia myös sijaisina ja heitä on "pakko" käyttää, koska sijaisista on pulaa. Eräskin on sinällään hyvä ja luotettava työntekijä ja osaa hommansa ja käyttäytyy asiallisesti, mutta hänellä on sairaalloisen huono itsetunto ja hän on todella ujo. Häntä pitää koko ajan kannetella, että kyllä sinä osaat. On raskasta keksiä kehuja. Olen kuitenkin töissä aikuisten ihmisten kanssa enkä missään lastentarhassa tai mielenterveystoimistossa. Tekisi mieli sanoa, että lähde pois. Hän valittaa, kun häntä ei vakinaisteta. Miten esimiehenä sanot periaatteessa hyvälle työntekijälle, että et tule saamaan vakituista paikkaa ujouden ja itsetunto-ongelmien takia.
Nimenomaanhan sinun tehtäväsi esimiehenä on ottaa tuo asia esille. (Tosin et taida olla hänen esimiehensä, kerran hän on sijainen.)
Miten hän voisi kehittyä, jos ei tiedä missä on vika? Hänkin tekee ahkerasti työnsä ja on ihmeissään miksi se ei riitä.
Hän on ollut meillä vuosia sijaisena. Toisen luonteeseen on vaikea puuttua, koska hän kuitenkin sinällään tulee toimeen ihmisten kanssa, on joustava eikä ole siinä mielessä hankala ihminen, että olisi toisia kohtaan yhteistyökyvytön, kiusaaja tms. Luonne on yleensä pysyvä piirre. Aikuisen ihmisen pitää hoitaa itse omat itsetunto-ongelmansa ja tajuta lopettaa töissä.
Siis mitä minä juuri luin. Järkyttävää. Onko sinusta tehty useitakin valituksia johdolle? Jep, on varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein esimiestyötä jonkin aikaa, mutta sitten vaihdoin työpaikkaa ja siirryin toisenlaisiin tehtäviin, joissa ei ole esimiesvelvoitteita.
Itse nautin kokonaisuuden suunnittelusta ja hallinnasta, sekä ihmisten kanssa työskentelystä, heidän vahvuuksiensa käyttämisestä, sparraamisesta ja yhdessä ideoimisesta.
Sen sijaan en pitänyt byrokratiasta: työvuorolistojen hyväksymisistä, lomalistojen tekemisestä, työaikojen tarkistamista, kaikenlaisia toimintakertomuksia ja hakemuksia ja arkistoihin hautautuvia paperitöitä, aina joku jäi opintovapaalle ja toinen halusikin tehdä vain osa-aikaista...
Yleensä työporukassa on myös aina ainakin yksi niin sanottu hankala ihminen, jolla on kerta kaikkiaan vain todella porukkaan sopimaton persoona, on tehty aikanaan virherekrytointi ja päätynyt puolivahingossa kiertoteitä hommaansa tai hänellä on jotakin isoja hlökohtaisen elämän ongelmia, jotka heijastuvat kaikella lailla työporukkaan. Usein tällaisella ihmisellä on myös aisankannattaja ja yhdessä saattavat pilata koko porukan hengen. Esimiehen pitäisi jaksaa asiallisesti ja kärsivällisesti keskustella ja ymmärtää ja etsiä työmotivaatiota parantavia asioita ja kehua ja antaa palautetta ja... Itse koin olevani tällaiseen liian kärsimätön. Olisi tehnyt mieli sanoa kaikesta aina valittavalle, että täällä ei ole mikään pakko olla töissä, ovi on tuolla, yritys pärjäisi paremmin ilman sinua ja olisit itsekin onnellisempi. Mutta eihän hyvä pomo voi niin sanoa.
Minäkin koen raskaaksi nuo kerta kaikkiaan sopimattomat ihmiset. Meillä on tällaisia myös sijaisina ja heitä on "pakko" käyttää, koska sijaisista on pulaa. Eräskin on sinällään hyvä ja luotettava työntekijä ja osaa hommansa ja käyttäytyy asiallisesti, mutta hänellä on sairaalloisen huono itsetunto ja hän on todella ujo. Häntä pitää koko ajan kannetella, että kyllä sinä osaat. On raskasta keksiä kehuja. Olen kuitenkin töissä aikuisten ihmisten kanssa enkä missään lastentarhassa tai mielenterveystoimistossa. Tekisi mieli sanoa, että lähde pois. Hän valittaa, kun häntä ei vakinaisteta. Miten esimiehenä sanot periaatteessa hyvälle työntekijälle, että et tule saamaan vakituista paikkaa ujouden ja itsetunto-ongelmien takia.
Nimenomaanhan sinun tehtäväsi esimiehenä on ottaa tuo asia esille. (Tosin et taida olla hänen esimiehensä, kerran hän on sijainen.)
Miten hän voisi kehittyä, jos ei tiedä missä on vika? Hänkin tekee ahkerasti työnsä ja on ihmeissään miksi se ei riitä.
Hän on ollut meillä vuosia sijaisena. Toisen luonteeseen on vaikea puuttua, koska hän kuitenkin sinällään tulee toimeen ihmisten kanssa, on joustava eikä ole siinä mielessä hankala ihminen, että olisi toisia kohtaan yhteistyökyvytön, kiusaaja tms. Luonne on yleensä pysyvä piirre. Aikuisen ihmisen pitää hoitaa itse omat itsetunto-ongelmansa ja tajuta lopettaa töissä.
Niinhän se on, kuten itseäsi toistat. Laitan tähän oman lauseesi: "kiusaaja tms. Luonne on yleensä pysyvä piirre." Olisiko sinulla näitä piirteitä?
Vierailija kirjoitti:
. Miten esimiehenä sanot periaatteessa hyvälle työntekijälle, että et tule saamaan vakituista paikkaa ujouden ja itsetunto-ongelmien takia.
Et mitenkään, koska tuo ei ole laillinen syy. Jos tuommoista menet sanomaan, saat syytteen syrjinnästä. Eikö teillä ole mitään esimieskoulutusta?
Mind you, jos työntekijå on priaatteeessa hyvä, niin onko sulla köynyt mielessä, että se vakinaisen paikan jatkuva puute on itsetunto-ongelman syy, eikä päinvastoin? Mitä sinä voisit esimiehenä tehdä, että hän ei tuntisi olevansa ulkokehän työntekijä? Millainen tiimihenki teillä ylipäänsä on? Onko muutakin syrjintää?
Oikeasti, pidä varasi. Tuo ei viittaa hyvään ja sinä olet siitä vastuussa. Ongelmia on luvassa jos jatkat tuolla tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse keskisuuren yrityksen TJ. Pidän omasta tehtävästäni, vaikka teitysti se on yksinäistä työtä. Mutta en koskaan haluasi keskijohtoon, se on todella hankala paikka. Mielummin asiantuntijaksi kuin keskijohtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Miten esimiehenä sanot periaatteessa hyvälle työntekijälle, että et tule saamaan vakituista paikkaa ujouden ja itsetunto-ongelmien takia.
Et mitenkään, koska tuo ei ole laillinen syy. Jos tuommoista menet sanomaan, saat syytteen syrjinnästä. Eikö teillä ole mitään esimieskoulutusta?
Mind you, jos työntekijå on priaatteeessa hyvä, niin onko sulla köynyt mielessä, että se vakinaisen paikan jatkuva puute on itsetunto-ongelman syy, eikä päinvastoin? Mitä sinä voisit esimiehenä tehdä, että hän ei tuntisi olevansa ulkokehän työntekijä? Millainen tiimihenki teillä ylipäänsä on? Onko muutakin syrjintää?
Oikeasti, pidä varasi. Tuo ei viittaa hyvään ja sinä olet siitä vastuussa. Ongelmia on luvassa jos jatkat tuolla tiellä.
Saatavilla on myös valmiiksi itsevarmoja työntekijöitä. En ole mikään terapeutti. On helpompi kouluttaa ns. huonompi mutta kehityskelpoinen työntekijä hyväksi kuin ratkoa jonkun itsetunto-ongelmia. Me esimiehet arvostamme puheliaisuutta, sosiaalista lahjakkuutta ja aurinkoista asennetta. Joku voi kokea hiljaa möllöttävän työpaikkakiusaamiseksi. Ujous on eräänlaista narsismia.
Itse tein esimiestyötä jonkin aikaa, mutta sitten vaihdoin työpaikkaa ja siirryin toisenlaisiin tehtäviin, joissa ei ole esimiesvelvoitteita.
Itse nautin kokonaisuuden suunnittelusta ja hallinnasta, sekä ihmisten kanssa työskentelystä, heidän vahvuuksiensa käyttämisestä, sparraamisesta ja yhdessä ideoimisesta.
Sen sijaan en pitänyt byrokratiasta: työvuorolistojen hyväksymisistä, lomalistojen tekemisestä, työaikojen tarkistamista, kaikenlaisia toimintakertomuksia ja hakemuksia ja arkistoihin hautautuvia paperitöitä, aina joku jäi opintovapaalle ja toinen halusikin tehdä vain osa-aikaista...
Yleensä työporukassa on myös aina ainakin yksi niin sanottu hankala ihminen, jolla on kerta kaikkiaan vain todella porukkaan sopimaton persoona, on tehty aikanaan virherekrytointi ja päätynyt puolivahingossa kiertoteitä hommaansa tai hänellä on jotakin isoja hlökohtaisen elämän ongelmia, jotka heijastuvat kaikella lailla työporukkaan. Usein tällaisella ihmisellä on myös aisankannattaja ja yhdessä saattavat pilata koko porukan hengen. Esimiehen pitäisi jaksaa asiallisesti ja kärsivällisesti keskustella ja ymmärtää ja etsiä työmotivaatiota parantavia asioita ja kehua ja antaa palautetta ja... Itse koin olevani tällaiseen liian kärsimätön. Olisi tehnyt mieli sanoa kaikesta aina valittavalle, että täällä ei ole mikään pakko olla töissä, ovi on tuolla, yritys pärjäisi paremmin ilman sinua ja olisit itsekin onnellisempi. Mutta eihän hyvä pomo voi niin sanoa.