Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten lievittää pienen lapsen ikävää hoitopäivän aikana?
10.08.2006 |
Meidän pieni poika 2v10kk harjoitteli isän kanssa yhdessä päiväkodissa oloa viikon. Sitten yksinoloaikaa pidennettiin vaiheittain: puoli tuntia, puolitoista tuntia ja kaksi tuntia. Huomenna pitäisi olla 5,5 tuntia, kun molemmat vanhemmat menevät töihin. Mietityttää ja säälityttää pikkuinen, kun tänään oli jo itkeskellyt tuon kahden tunnin aikana muutaman kerran, ulkona ei halunnut tehdä mitään ja kun näki minut, huusi jo äitiä kunnolla. Millä keinoilla tässä pitäisi huominen piiiitkä päivä tehdä lapselle helpommaksi? Neuvoja, kokemuksia???
Kommentit (15)
Ainakin meidän kahdella lapsella auttanut. Lähes 3v. ikäisen kanssa voi myös jutella millainen pivä on etukäteen esim. että ensin mennään hoitoon, sitten leikitään sisällä ja syödään ja mennään ulos ja sitten äiti tuleekin jo hakemaan. Kun päivästruktuuri on lapselle selvä hän tietää etukäteen mikä seuraa mitäkin ja aika kuluu nopeammin eikä lapsen koko päivä kulu vanhemman paluun odottelussa. Lapselle voi tehdä valokuvien lisäksi albumiin hoitopäivän ohjelman jossa kuvin on kerrottu mitä päivän aikana tapahtuu. kuvat käydään läpi ennen hoitoon menoa ja lapsi voi sieltä käydä tarkistamassa mitä seuraavaksi tapahtuu ja monta kuvaa vielä on vanhemman tuloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten auttoi tuo hoitopaikan rytmeistä keskusteleminen. Kerrottiin iltasatuja, joissa lapset elivät pk:n rytmin mukaan jne.
Hakiessa jäin vähäksi aikaa istuskelemaan ja juttelemaan, vaikka lapsi olisi repinyt minua heti pois ja kotiin. Näin osoitin lapselle, että paikka on minusta kiva ja turvallinen. Kotona puhuttiin pk:sta aina positiiviseen sävyyn ja ongelmista puhumista vältettiin. Erityisesti piti varoa, miten puhuu muiden äitien ja tarhan tätien kanssa viemis- ja hakemistilanteissa.
Päiviä yritettiin pitää mahdollisimman lyhyinä. Kuitenkin tietty säännöllisyys on hyvä olla, ettei lapsi koko ajan toivo äidin ilmestyvän. Mukaan voi laittaa valokuvan ja turvalelun lisäksi lempikirjan, jota luetaan vaikka kaikille (jos hoitajat suostuvat tähän).
Jos isä vei lapsen, päivät olivat helpompia. Isästä eroaminen ei ole yhtä kova paikka kuin äidistä.
16, jonka lapsi itki kuukausien ajan
eli mitä kaikkea lapsi siellä tekee ennen kuin äiti tulee hakemaan. Näin lapsi ei turhaan odota koko päivää vaan tietää, että esim. vasta syönnin jälkeen äiti tulee.
Meillä tuo ainakin helpotti huomattavasti asiaa, myös päiväkodin mielestä.
Lapsihan on tottunut et isi on pk:ssa mukana ja yksin jääminen vielä vaikeampaa...
ja se oli päiväkodin suositus. Liikaa tai ei, niin me teimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pakkaa lapselle mukaan kuva itsestäsi. Ei mitään tällinki kuvaa, vaan ihan tavallinen kuva josta lapsi sut tunnistaa ja josta voi sua käydä katsomassa kun ikävä tulee. Ja vaikka käytetty t-paita tai yöpuku jossa on sun " tuoksut" . Ei siis pesun jäljiltä!
Näitä on käytetty päiväkodissa pienien kanssa ja hyvin on toimineet.
Tämä albumi muodostui hänelle todella tärkeäksi ja seurasi häntä koko päiväkoti" uran" , loppujen lopuksi albista löytyi (ja löytyy) kuvia mummeista, kummeista, kummin koirasta ;), kavereista jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli poika oli heti innolla mukana hoitopaikan toiminnassa, tosin päivätkin lyhyitä eli ikävä ei ehtinyt ehkä siksi kasvaa niin kovaksi. Mukana kuitenkin valokuva lapsesta äidin ja isin kanssa sekä oma rakas pehmolelu. Lisäksi joka aamu matkalla hoitopaikkaan kertasimme, mitä päivän aikana tapahtuu ja missä vaiheessa äiti tai isi tulee hakemaan.
kun kyse on kuitenkin jo lähes kolmivuotiaasta? Ettei tottuisi vanhemman paikalla oloon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ammattilaiset päiväkodissa pärjäävät lapsesi kanssa. Luota vain heihin.... tekemistä pienelle riittää.
Ehkä vaikeata on muutama päivä ehkä viikko.... ja sitten kaikki meneekin jo kuin olisi tarhassa ollut aina. Ehkä iltasin ollaan väsyneempiä ja kiukkusia... mutta aikansa kutakin
Minusta liika hössöttäminen ei ole hyvästä....
Meillä ollaan lasten kanssa vain parina päivänä käyty tutustumassa. Ehkä itse ollut paikaalla lapsen kanssa noin puoli tuntia.... ja sit pois....
Vierailija:
kun kyse on kuitenkin jo lähes kolmivuotiaasta? Ettei tottuisi vanhemman paikalla oloon?
lapsi on tottunut vanhemman paikalla oloon koko siihenastisen elämänsä aikana. Ei se sitä päiväkodissakaan kummastele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poissa silmistä, poissa mielestä
lapset itkevät vain vähän aikaa aikuisen poistuttua, unohtavat
ja itkevät taas kun aikuinen tulee hakemaan
turha luulla että ne koko päivän ovat parkuneet
mutta ei sentään itkuun asti. Tuo pitkä tutustumisjakso selittyy tosiaan sillä, että meillä oli mahdollisuus tehdä tuollainen loiva laskeutuminen hoitouraan ja päiväkoti esitti meille suosituksen, miten se tehtäisiin. Lapsi ei ole mikään rohkea eikä pojan jättäminen mahdollisimman nopeasti siinä vaiheessa vielä vieraiden ihmisten hoteisiin tuntunut meistä vanhemmista oikealta ratkaisulta. Tällainen Siperia opettaa varmaan sopii rohkeille ja vanhemmille lapsille, mutta meidän aralle pienelle ei. On helpompi myös itse jättää lapsi hoitajille, kun tunnemme heidät ja päiväkodin tavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
poissa silmistä, poissa mielestälapset itkevät vain vähän aikaa aikuisen poistuttua, unohtavat
ja itkevät taas kun aikuinen tulee hakemaan
turha luulla että ne koko päivän ovat parkuneet
Jäi vähän traumat - äidille - olisi pitänyt totuttaa pehmeämmin eikä uskoa näitä reipastelijoita.
Alue: Aihe vapaa
vaan sen kahden tunnin aikana nimenomaan, sekä sisällä että pihalla - ja sitten tietty tavatessamme. En olisikaan huolissani, jos itkisi erotessa ja tavatessa, mutta tämä välillä itkeminen tuntuu pahalta, koska hoitaja sanoi, että ei halunnut ulkona tehdä mitään, vaikka houkuteltiin.