Mitä ajattelet naisesta, joka meikkaa jopa lenkille ja valittaa, kun miehet eivät anna hänen rauhassa urheilla?

Jokainen ulkonäköäni vähätellyt on kuitenkin suureen ääneen julistanut, jos jotain kehuttavaa on omiensa ulkonäöstä löytynyt.

Minulla pitkät ripset ovat ripsivärin kanssa huomionhakua mutta omallaan pakettiin kuuluvat upeudet;)

Arvostelkaapa hetki omianne saman kriittisyyden läpi, jolla muita arvostelette!

Simsalabim! Ne ovatkin toivottuja ominaisuuksia! ;)

No mitä se sulle kuuluu? Anna ihmisten elää haluamallaan tavalla! 

Taidat olla vain kateellinen tälle kauniille, fitnessmallin näköiselle naiselle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono provo.

Ainakin naiset meikkaa tunteja ravintolaan ja sitten valittaa että miehet häiritsee. Pakko toki änkeä kyseiseen paikkaan.

Ai, se oikeuttaa miehet häiritsemään jos nainen on meikannut ja lähtenyt ravintolaan? 

Ei mutta kannattaako sitten mennä sinne valittamaan?

Vuosia, vuosia sitten, kun Lasse Viren vielä juoksi, Annassa tai Me Naisissa oli artikkeli

"Päivi Virenin hölkkämeikki".

Itse meikkaan mennessäni kuntosalille, mutten mennessäni juoksemaan. Juostessa en näe itseäni, kuntosali taas on täynnä peilejä. Tulee parempi fiilis treenata kun peilistä ei katso punanaamainen hikinen tihrusilmä. Kyllä itseänikin ärsyttäisi jos joku kokisi oikeudekseen lähennellä meikaamiseni takia. Tosin eipä kukaan lähesty oli meikkiä tai ei, ulkonäkö suojaa sukupuolitaudeilta, vai miten se meni...

Jos ulkonäkö oikeuttaa lähentelyn, pitäisikö luonnostaan todella kauniin naisen rumentaa itseään ulos lähtiessä jos ei halua huomiota? Jos ei, miksi meikattuna kauniin naisen pitäisi jättää meikkaamatta jos ei halua huomiota? Molemmissa kuitenkin lopputilanne sama, hyvännäköinen nainen ulkona. Eikai nyt jokainen mies oleta, että nainen on juuri häntä varten kaunis/kaunistautunut?

Kyllä itselläni ainakin meikkaaminen ja muu ulkonäöstä huolehtiminen liittyy siihen että pidän laittautumisesta ja siitä miltä itse näytän laittautuneena. Itselleni tulee parempi fiilis. Miesten mielipide on usein että vähempi riittäisi, mutta itse en tee sillä tiedolla yhtään mitään. Kyse on siitä mistä itse pidän, ei siitä mistä joku muu pitää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aloittanut aamuni 13-vuotiaasta pukeutumalla, laittamalla hiukset ja meikin ihan siitä riippumatta, olenko menossa lenkille vai en. Meinaan jatkaa tätä niin kauan kuin puuterivippa pysyy kädessä.

Jos tämä nyt jonkun mielestä oikeuttaa ahdisteluun, niin vika on kyllä hänessä, ei minussa.

En silloin 13-vuotiaana etsinyt miestä. En etsi nytkään, koska olen naimisissa. En varmaan etsi 80-vuotiaanakaan. Ja silti vaan laitan meikkiä, koska tykkään siitä! Koittakaa elää asian kanssa ja hankkikaa oma elämä, niin ei tarvitse noin ahdistua toisten meikistä.

Ehkä olet siskoni tai ainakin sielun siskoni.

Samoin olen meikannut 13- vuotiaasta asti, ja meikkaan edelleen 44- vuotiaana. Ja jatkan todellakin niin kauan kuin se vippa ja ripsariharja kädessä pysyy.

Omat tyttäret ovat nyt teinejä ja tykkäävät meikeistään.

Mutta meikit ovat melkoisen hillittyjä, siistejä ja välillä lähes huomaamattomia, koska niitä laitetaan myös niinä aamuina kun on joukkueen turnaus, mennään rinteeseen päiväksi, tai käydään juoksemassa, ladulla, tai on joukkueen treenit (4 x vko) tai käydään uimassa.

Minä pyöräilen työmatkani, tyttäret pyöräilevät koulumatkansa.

Ripsarista ei kukaan tingi, huulipunaakin on, vaikka maskin alle jää.

Kaikki me naiset oletamme saavamme elää rauhassa, ripsarilla tai ilman.

Tehdä töitä, opiskella, urheilla, harrastaa, olla tasa-arvoisia ihmisiä.

Ja joka aamu laitan ripsarini ja huulipunani. Vaikka huulipunaa ei näe nyt kuin mieheni ja tyttäret. Mutta valtakunnassa kaikki hyvin kun huulipuna paikoillaan.