Tiinussa tuhat vuotta historiaa

Suvussani kulkee ns Mäläskän tiinu, Suomen oletettavasti vanhimpia ruistaikinajuuria. Meillläkin tätä on asiantuntijat tutkineet ja tämä ja eräs pohjoiskarjalainen tiinu oravat samaa juurta jotka ovat eronneet tuhat vuotta sitten kun Suomessa elettiin vielä rautakautta. Näiden yhteinen juuri eli emätiinu voi juontaa katkeamattomana virtana aivan Suomen muinaisuuteen, kaskisavuille ja suopelloille tuhansien vuosien taakse.
Kun tätä leipää syö niin samaa ruisleipää on syönyt koko Suomen suku heimon alkuhämäristä asti, tämä tuo järjen ja voiman heikoimpaankin!
Joku ahkerampi voisi kaupallistaa juuren ja vedota suomalaisuuden ytimeen ruisleivässä mutta minä käytän juurta lähinnä kukkoihin. Teen riistalihasta ja linnuista kukkoja, isoja ruiskuoripiiraita ja myös karjalanpiirakoita yms mutta yhtä hyvin nostaa Mäläskän tiinu ruisleivän, kuohkea on kuori ja rapea pohja. Ikiaikainen tapa on laittaa savulihaa ja juustoa, nokare voita