Käytetäänkö hyviä ihmisiä aina hyväksi?

Siis sellaisia, jotka haluavat auttaa muita ja jotka eivät pidä niin meteliä omista tarpeistaan?

Tunnen erään aivan upean ihmisen, jonka läsnäolo valaisee koko huoneen. Hän löytää aina oikeat sanat ja toimintatavat. On hiljainen ja ymmärtää heti muita, millaisia vaikeuksia heillä on. Itsestään puhuu vain harvoin, ja jotenkin kiusaantuneena. Nytkin oli käynyt kaupassa eräälle sairaalle ihmiselle ihan hyvää hyvyyttään, eikä halunnut edes rahojaan takaisin. Puhui vaan jotain että vuorostaan auttaa muita kun on itse saanut apua.
Mietin vain, kuinka helppo häntä on hyväksikäyttää. Kun ei tahdo kenellekään pahaa. Tunnen itseni todella kehittymättömäksi ihmisenä hänen rinnallaan ja se vähän ärsyttää, vaikka hän ei varmasti edes kerro kaikkia asioita mitä on muiden hyväksi tehnyt.
Ei siis ole tekopyhä, vaan aidosti välittävä . En muista että kukaan olisi häntä auttanut missään, enemmän häntä pidetään itsestäänselvyytenä.