Vaimoni ei leiki lasten kanssa

Mulla on 15- ja 7-vuotiaat lapset, tyttö ja poika. En ole ikinä leikkinyt heidän kanssaan. Olen tosin lukenut, vienyt kirjastoon, kuunnellut musiikkia, käynyt pikkulapsivuodet muskarissa ja ohjatussa futiksessa jossa vanhempi pelasi kentällä aina mukana. Olen opettanut lapseni pyöräilemään, hiihtämään ja luistelemaan ja uimaan. Olen ulkoillut ja vienyt retkille, tehnyt hiekkakakkuja ja kannustanut heitä kiinnostaviin harrastuksiin.

Lapsilla on maalaus- ja piirrustustarvikkeet, kaksi jaettua pelikonetta (käytettynä saadut pleikkari ja tabletti) sekä kirjoja ja pelejä ja pienemmällä toki legoja ja jotain muita leluja.

Pelailen nuoremman kanssa yhdessä jotain mobiilipelejä joista tykkää ja jotka kiinnostavat minua. Lapset saavat olla mukana ruuanlaitossa ja tekevät myös kotihommia. Vastaan yksin käytännössä kaikesta kasvattamisesta, on heillä isätkin joita tapaavat mutta en usko että kummallekaan tulisi edes mieleen pyytää tai kysyä heiltä mitään. :D Tämä johtunee juuri siitä miten ovat oman vanhemmuutensa hoitaneet. Kaikki on ollut heille mahdollista mutta mitään ei ole oikein sitten otettu haltuun ja tehty. Pienempi ei välitä omasta isästään oikein ollenkaan, kohteliasuuttaan käy kylässä sovitusti.

Mun lapsille isä ei ole mikään auktoriteetti tai muutenkaan erityinen hahmo, sellainen sidekick lähinnä. Multa pyydetään ja mun kans sovitaan asiat, minä maksan 90% kaikesta ja huolehdin ihan kaikesta.

En ole koskaan muutamaa sekuntia kauemmin edes miettinyt että mun pitäisi vielä leikkiä tän kaiken päälle. Kun olivat pienempiä niin puuhaa oli vielä enemmän kuin nyt.

Ehkä tästä saisi joku näitä miettivät jotain perspektiiviä siihen miksi joku ei leiki.

Kun isä haluaa jättää jotain tekemättä, hän perustelee sen sillä että hänellä on oikeus hoitaa vanhemmuuttaan omalla tavallaan. Kun äiti tekee samoin, tulee tällaisia aloituksia.