Miten pian synnytyksen jälkeen juhlakunnossa?
Vetelen tässä viimeisiäni eli vauveli voi syntyä milloin tahansa. Meillä olisi tiedossa loppukuusta miltei pakolliset juhlat (ristiäiset, joissa olemme kummeina!). Nyt on alkanut mietityttää, että pääseekö niihin ollenkaan mukaan.
Eli, mitenhän kauan sitä menee, että jälkivuoto on sen suuruista, että kantsii edes ajatella juhliin lähtöä ja pärjääköhän parin viikon ikäinen vauva esim. kaks tuntia mummon hoidossa? Ja miten pitkään sitä pystyy itse olla imettämättä ilman tuskallista oloa? Sitä olen itse miettinyt, ettei taida kannattaa ottaa vauvaa mukaan ristiäisiin, kun itse on sylikummina? Vai? Täytyyköhän tässä alkaa ehdotella ristiäisten lykkäämistä tai jotain, vai luuletteko, että on mahiksia olla juhlakunnossa? Jos juhliin pääsen, luultavasti olemme siellä vain pakollisten kuvioiden ajan ja poistumme nopeasti paikalta. Eli koko reissulla ei välttämättä kestä paria tuntia pidempään, kun lähellä asutaan.. (Ja oma tilanteeni on se, että vauva syntyy viimeistään ensi viikon loppupuolella) Kertokaapa kiltit mielipiteenne!
Kommentit (17)
En halua pelotella, mutta minulla meni myös kaikki ihan ok synnytyksessä, jos episiotomiaa ei oteta lukuun ja toipumiseen meni silti noin 3 viikkoa ja sinä aikana en pystynyt käymään oikein missään. Koko ajan pyörrytti ja hiki lensi jos joutui seisomaan vähänkin pidempään. Jälkivuoto oli niin reipasta että tavallisilla terveyssiteillä ei tehnyt yhtään mitään, tenaan oli turvauduttava. Poju aterioitsi välillä 2 tunnin välein, välillä useammin, välillä harvemmin. Sinulle eteen tulevasta tilanteesta en olisi mitenkään selviytynyt... Nämä jutut on kuitenkin hirmu yksilöllisiä joten voi olla että sulla onnistuukin. Yks mun kaveri sanoi juuri että hän on aina ollut 3 viikon päästä synnytyksestä aivan entisellään, kuin ei olisi koskaan raskaana ollutkaan! :)
Itse olin 3 viikkoa synnytyksestä jo toisen rintatulehduksen kourissa, 40 asteen kuumeessa vuoteen pohjalla... Jälkivuoto oli inhimilllistä silloin, pärjäsi tavallisella siteellä. Vauva ei nukkunut pitkiä pätkiä ja vaati hereillä ollessaan tissiä vähän väliä, ei niinkään ruoaksi vaan turvaksi. Tutti ei tuossa vaiheessa vielä kelvannut. En siis olisi voinut jättää tissiriippuvaista vauvaa edes pariksi tunniksi hoitoon.
Mutta joku toinen on tosiaan voinut tuolloin jo aivan älyttömän hyvin! Antaisinkin ohjeeksi sen, että menette tilanteen mukaan! Jos olet kunnossa ja voit hyvin, niin lähdet ristiäisiin. Jos et, niin miehesi menee yksin. Ja riippuen vauvasta otatte hänet joko mukaan (toinen teistä pitää omaa vauvaa ja toinen kummilasta) tai jätätte hoitoon.
Tuli tässä samalla mieleen, että onkohan läsnäoloni ristiäisissä pakollinen? Olemme mieheni kanssa lapsen ainoat kummit.
Mun yhdellä kummitytöllä on 3 kummia joista yksi ei ollut paikalla. En tiedä onko siihen mitään yleistä sääntöä vai onko se esim. seurakuntakohtaista. Kannattaa varmaan tiedustella sen paikkakunnan kirkkoherranvirastosta mihin olet kummiksi menossa.
www.evl.fi lukee: " Jos kummit eivät pääse kastetilaisuuteen paikalle, vähintään kahden muun todistajan tulee olla läsnä kastetoimituksessa"
Älä stressaa asiaa. Jos et pysty, sitten ilmoitat ettet pysty ja ymmärtävät varmasti. Haluat ehkä ottaa vauvan mukaan (minä ainakin olisin halunnut). Voithan kysyä voiko äitisi tulla myös paikan päälle hoitamaan vauvaa.
Mä olin edellisen synnytyksen jälkeen kaksi yötä sairaalassa, sitten kotiuduin (alatiesynnytys, episiotomia). Vauva jäi sairaalaan, ja kävin häntä joka päivä katsomassa. Aluksi mieheni ajoi meidät autolla sinne, mutta viikon kuluttua synnytyksestä köröttelin julkisilla. Olihan meno vähän hitaampaa, mutta siitä se lähti. Episiotomiahaavan kipu oli pahimmillaan 4.-5. päivänä synnytyksestä, sitten helpotti.
Maidontuotannon kanssa voi olla aluksi hankalaa ja tukala olo tulla aika äkkiäkin. Mä ehkä ottaisin vauvan mukaan ristiäisiin kuitenkin.
Mä olen ollut molempien synnytysten jälkeen ihan kunnossa oikeastaan saman tien. Jälkivuotoa on ollut todella runsaana vain muutaman tunnin, sen jälkeen yösiteillä pärjännyt ihan mainiosti pari päivää ja sen jälkeen tavallisilla.
Jotenkin en edes osannut ajatella tota jälkivuotoa liikkumista rajoittavana tekijänä, ei se kyllä NIIIN runsasta enää parin päivän jälkeen ole, ainakaan yleensä käsittääkseni.
Kuopuksen syntymän jälkeen lähdimme sairaalsta seuraavana päivänä, ja menimme sieltä suoraan käymään anoppilassa, jossa oli miehen sisarukset paikalla, ja juhlalounas, miehen isä lähti taas ulkomaille töihin. Appi oli kovasti ihmetellyt, kun olin lounaalla mukana ihan normaalisti, kukaan ulkopuolinen ei olisi voinut seurueen naisista sanoa ulkoapäin, että kuka on edellisenä päivänä synnyttänyt.
Kuten sanottu, mikä vain on mahdollista.
...ja samalla aidillakin voi olla erilaisia kokemuksia eri lasten kanssa. Itse esikoisen kanssa olin todella vasynyt, imetys takkuili, vauva ei osannut nukkua ja valveillakin hanta piti lahinna kanniskella, joten ainakin ekat 3 vkoa meni ihan humussa; ehka olisin pystynyt juhliin osallistumaan jos joku olisi karrannyt minut sinne ja sielta pois mutta mitaan nautintoa se ei olisi ollut. Kakkosen kanssa tilanne oli ihan eri, synnytys helppo, itse paaaljon rauhallisempi, ja varmaankin noin viikon paasta jollei aikaisemminkin olisin ihan kevyesti pystynyt juhlimaan vaikka mita ja jopa nauttimaan siita. Ottaisin minakin kylla vauvan mukaan, eipa tarvitse sitten huolehtia siita miten parjaa hoitajan kanssa tai miten rinnat kestaa. Eli itse en ehka etukateen lupaisi etta varmasti paasen tulemaan mutta sanoisin etta tulen jos vain suinkin jaksan ja pystyn.
Minullakin ensimmäinen synnytykseni 6viikkoa sitten meni NIIIN hyvin etten olisi ikinä uskonut.. Kotiuduin vauvan kanssa sairaalasta kolmantena päivänä, kun kaikki oli minulla ja vauvalla loistavasti :o) Kaverit ja sukulaiset ei olisi ikinä uskoneet että olen synnyttänyt kun vasta 1,5viikkoa oli kulunut synnytyksestä.
Voit olla siis juhlakunnossa vaikka samantien :o)
Olin tasan 3 vkoa sitten käynnistyksessä svo:lla, tyttö syntyi seuraavana aamuna. Kätilö nimeltä Raili pilasi osaltaan multa sen kokemuksen, joka oli muutenkin aika kauhea saliin pääsyyn saakka. Pakotti makaamaan käyrillä, tai siltä musta tuntui kun vesien menon jälk olin järjettömän kipeä.
Petidiiniä siellä sain, alkoi laatta lentää ja taju meni kankaalle, mutta helpotti jotenkin. Kätilö komensi miehen tiukasti ulos sisätutk ajaksi, vaikka mun teki kivuissanikin mieli kysyä, että kenenköhän kanssa oon lapsen tehnyt ja olis ihan kiva et sais mies olla paikalla. Muut kätilöt ok, tästä yhdestä vain huonot muistot jäi mieleen.
Salissa hyvä kokemus. Ihana kätilö Satu, taitava epin pistänyt anestesialääkäri. Myös 2A:lta hyvät kokemukset. Yksi nuori kokematon hoitsu, joka sivuutti täysin minut ja huonon vointini heti synnytykseen jälkeen jätti huonot mielikuvat. Muut hoitajat päteviä ja mukavia.
Ilmastointi oli huoneesta rikki, korjaaja tuli vaatimuksistani huolimatta vasta lähtöpäivänä. Ei uskottu, että eivät säädöt pelaa, ja palelin tosiaan paljon! Voi elämä mikä byrokratia siinäkin piti käydä läpi, vaikka homma oli ihan selvä ja minä aivan jäässä!
Kaiken kaikkiaan taysissa enemmän plussaa kuin miinusta, mutta muistakaa pitää itse kiinni toiveistanne tai pestatkaa mies äänitorven paikalle, isossa sairaalassa yksilö hukkuu massaan!
Tsemppiä ja onnea!!
Eli meillä on 2viikkoa 3pv vanha vauva nyt. Jälkivuotoa oli synnytyksestä viikon jälkeen enää sen verran, että pikkuhousunsuojalla pärjäsi. Nyt ei vuoda enää ollenkaan.
Kaikkien synnytysten jälkeen siis jälkivuoto kestänyt 2viikkoa.
Olo on ihan normaali, mitä siis ylipainoa on tietysti jäljellä.
Tuosta kummiasiasta...kysyin just eilen kirkkoherranvirastosta, siellä sanoivat että kummien ei ole pakko olla paikalla, mutta 2 todistajaa tarvitaan. Kuulemma esim. mummu ja ukki käyvät hyvin.
Mutta juuri kuten moni vastasi, yksilöllistä!
Itse olisin ottanut vauvan mukaan, sen ikäinen nukkuu koko ajan joten sen voi laittaa vaikka makkariin nukkumaan kasteen ajaksi.
Minä myös pärjäsin pikkuhousunsuojalla, ja kävin jo lenkillä viikon päästä synnytyksestä.
Vuoto ei ollut kummastakaan kuukautisia runsaampaa. Esikoisen kummit asuu meillä ulkomailla, eli ei ollet paikalla, kummitodistus lähetettiin postissa heille.
Me olimme sylikummeina 3-4 vkoa synnytyksen jälkeen 400km päässä kotoa, en tarkalleen muista päivänmäärää. Mukana olivat myös isommat lapsemme, silloin 2v ja 3v8kk. Oma vauvamme nukkui koko toimituksen ajan turvakaukalossa. Juuri ennen kastetilaisuutta imetin ja joku muista vieraista olisi varmasti pikkuista ottanut syliin, jos hän olisi sitä kaivannut. Itse pidin kummityttöämme sylissä.
Oma kunto ratkaisee, mutta kyllä normaalin synnytyksen jälkeen on ihan ok kunnossa 1-2viikossa.
Jos asia sinua vaivaa, voisihan tilaisuutta yrittää siirtää hiukan, jotta saisit kunnolla aikaa toipua.
Toivotan onnea tulevalle Kummille, se on kunniatehtävä!
Alkaa tuntua siltä että mä olinkin ehkä tavallista heikommassa hapessa synnytyksen jälkeen... Sori jos pelottelin tosiaan ihan turhaan. Vähän mulla oli itselläkin sellainen epäilys että kuuluuko tämän tosiaan olla näin kamalaa ja ihmettelin miten kaverini eivät ole koskaan puhuneet sen enempää synnytyksen jälkeisistä kärsimyksistä. (Odotusajasta kyllä olin kuullut jos jonkinlaista kauhukertomusta mutta mun mielestä se oli oikein mukavaa aikaa.) Kuvittelin jo, että kaverini ovat pystyneet vain tsemppaamaan tosi hyvin kun ei ole päällepäin näkynyt mitään ihmeellistä. Kävin kyllä lääkärissäkin viikko synnytyksen jälkeen kun olin niin tosi kipeä. Jäin siihen käsitykseen ettei siinä mitään ihmeellistä ollut ja tuntui siltä että olen vain keskimääräistä herkempi valittamaan vaivojani. Mitä en mielestäni kyllä ole... No, toivon todella että sinä kuulut tänne kirjoittaneiden enemmistöön ja saat kummitella koko rahan edestä! ;)
ei tule sektiota tms. niin kyllä viikossa ihan hyvään kuntoon tulee. Tai omasta kokemuksesta vain puhun =) Joku 5 päivää synnytyksestä kävin ekaa kertaa kaupassa yksin ja huvin meni. Vuotoa toki oli, mutta ei mitään kauheaa tulvaa. Ja voithan sinä varmaan ristiäisissä käydä lypsää maitoa vessassa pois, jos siltä tuntuu. Itse pärjäsin hyvin 3-4 tuntia, kun tyttö nukkui.