Kaveri ei pidä yhteyttä

Masennus?

Miellä kans vähän erikoinen meno. Kaikki joita pidimme kavereina, kutsuimme häihin ja joitain pyysimme lapsen kummiksi. Ja silti ei kuulu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Masennus?

No voihan se olla. Epäilen itse jotain muuta. Ehkä liikaa muuta elämässä meneillään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miellä kans vähän erikoinen meno. Kaikki joita pidimme kavereina, kutsuimme häihin ja joitain pyysimme lapsen kummiksi. Ja silti ei kuulu mitään.

Ikävä kuulla. Luulin myös läheisemmäksi välejämme. Kuitenkin vuosia oltu ystäviä.

Ap

Eipä taida monella olla tällä hetkellä elämässä mitään erikoista meneillään eikä siten mitään kerrottavaakaan. Miksi sitten pitäisi soitella ja viestitellä jos ei ole mitään kerrottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miellä kans vähän erikoinen meno. Kaikki joita pidimme kavereina, kutsuimme häihin ja joitain pyysimme lapsen kummiksi. Ja silti ei kuulu mitään.

Ikävä kuulla. Luulin myös läheisemmäksi välejämme. Kuitenkin vuosia oltu ystäviä.

Ap

Tätä tämä on. 😏 Lapsen puolesta ikävää, olisi kiva jos kummit olisi läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miellä kans vähän erikoinen meno. Kaikki joita pidimme kavereina, kutsuimme häihin ja joitain pyysimme lapsen kummiksi. Ja silti ei kuulu mitään.

Ikävä kuulla. Luulin myös läheisemmäksi välejämme. Kuitenkin vuosia oltu ystäviä.

Ap

Tätä tämä on. 😏 Lapsen puolesta ikävää, olisi kiva jos kummit olisi läsnä.

Sepä :/

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida monella olla tällä hetkellä elämässä mitään erikoista meneillään eikä siten mitään kerrottavaakaan. Miksi sitten pitäisi soitella ja viestitellä jos ei ole mitään kerrottavaa?

Onpa sulla outo suhtautuminen ystävyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida monella olla tällä hetkellä elämässä mitään erikoista meneillään eikä siten mitään kerrottavaakaan. Miksi sitten pitäisi soitella ja viestitellä jos ei ole mitään kerrottavaa?

Ystävät yleensä laittelen viestejä oli tilanne mikä tahansa. Näin ainakin meillä.

Onko kaverille tapahtunut jotain?

Itse olen pahimpina masennuskausina erakoitunut pahasti. Musta tuntui että olisin vain masentanut kaveritkin. Ja tottakai keksin aina jonkun tekosyyn miksi en halua nähdä enkä saanut sanottua että tuntuu vaan pahalta.

Myös ollessani suhteessa väkivaltaisen ja alistavan exän kanssa ajauduin neljän seinän sisään ilman yhteyksiä keneenkään, en vaan jaksanut miehen sairaalloista mustasukkaisuutta ihan kaikesta ja toisaalta en halunnut että kukaan kaverikaan saa hajua siitä kun häpesin.

Liian ripustautuvat kaverit ovat rasittavia. En ymmärrä sitä, että joka ikinen päivä pitää laittaa useita viestejä, kertoa syömisensä jne. Hyvä ystävä antaa myös tilaa hengittää, ei mennä vain ripustautujan ehdoilla. Ei mulla ole uutta juteltavaa varsinkaan useamman kerran päivässä.

Ystävyyden pitäisi mennä niin että se soittaa jolle mieleen tulee että hei, soitanta ja kysyn kuulumisia. Ei siinä lasketa kuka mitä ja milloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miellä kans vähän erikoinen meno. Kaikki joita pidimme kavereina, kutsuimme häihin ja joitain pyysimme lapsen kummiksi. Ja silti ei kuulu mitään.

Ikävä kuulla. Luulin myös läheisemmäksi välejämme. Kuitenkin vuosia oltu ystäviä.

Ap

Tätä tämä on. 😏 Lapsen puolesta ikävää, olisi kiva jos kummit olisi läsnä.

Lapsille on kyllä omat ystävät tärkeämpiä kuin kummit!

Sitäpaitsi - ehkä juuri nyt eivät vain jaksa, koska koronarajoitukset vetävät apaattiseksi muutenkin. Niin ei siinä sitten huvita erikseen soitella että ”olen kotoa tehnyt töitä taas tämän viikon, niin ja kävin prismassa, mitäs sulle kuuluu?

Ihmisillä on oikeus omaan tilaansa myös

Mulla ihan sama. Laskin juuri että annan kohta olla, en jaksa enää.

Ei varmaan ymmärrä että ystävyys menee kun ei vaivaudu edes viestittämään.

Vierailija kirjoitti:

Liian ripustautuvat kaverit ovat rasittavia. En ymmärrä sitä, että joka ikinen päivä pitää laittaa useita viestejä, kertoa syömisensä jne. Hyvä ystävä antaa myös tilaa hengittää, ei mennä vain ripustautujan ehdoilla. Ei mulla ole uutta juteltavaa varsinkaan useamman kerran päivässä.

Täällä siis kuulee ystävästä nyt kerran kesässä ja seuraavan kerran syksyllä. Onko se normaalia?

Ap

No minulle on käynyt sama juttu. Päättelin ettei kaveria kiinnosta enää. Päätin antaa hänen välillä kysyä kuulumisia viestillä enkä ole kuullut useampaan vuoteen enää. Olisi tosi mielenkiintoista tietää mikä siinä oli taustalla, olinko loukannut häntä vai mikä hänelle tuli. Ehkei vaan kiinnostanut, en ymmärrä miksi. Hän alkoi tekemään asioita mielummin ihmisten kanssa joilla on täysin samat harrastukset kuin hänellä, se kai siinä ainakin on. Itse en ajatellut että se on niin oleellista ystävyydessä. Kunhan spekuloin, en tiedä mitään oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

No minulle on käynyt sama juttu. Päättelin ettei kaveria kiinnosta enää. Päätin antaa hänen välillä kysyä kuulumisia viestillä enkä ole kuullut useampaan vuoteen enää. Olisi tosi mielenkiintoista tietää mikä siinä oli taustalla, olinko loukannut häntä vai mikä hänelle tuli. Ehkei vaan kiinnostanut, en ymmärrä miksi. Hän alkoi tekemään asioita mielummin ihmisten kanssa joilla on täysin samat harrastukset kuin hänellä, se kai siinä ainakin on. Itse en ajatellut että se on niin oleellista ystävyydessä. Kunhan spekuloin, en tiedä mitään oikeasti.

Sama kuvio. Ehkä ystävä oli kateellinen tai sitä ei enää kiinnostanut mun seura.

Tai he olivat vain tavallista sosiaalisempia ja heillä on useita ystäviä / kavereita. Niistä sitten muutamaan pitää enemmän yhteyttä, joihinkin muutaman kerran vuodessa, ja jotkut sitten vain jäävät (ja sekin sattuman kauppaa että ketkä) itsellä on paljon ystäviä ja niitäkin keitä näen vain kerran vuodessa on aina tosi ihan nähdä.

Faktaa on että elämä on kiireistä. Minulla vastuullinen työ, lapsia joilla harrastuksia, myös sisaruksia joihin kiinteät välit. Aivan varmasti joitakin ystäviä ja kaveruuksia on jäänyt tässä kelkasta vuosien aikana. Niin vain käy. Ja nyt vielä vähemmän kontakteja kehenkään koska tosiaan pyrimme tekemään osamme minimoimalla sosiaaliset kontaktit!

Jotkut ovat vain niin kuormittuneita omassa elämässään, etteivät yksinkertaisesti saa aikaiseksi ottaa yhteyttä. Mutta he voivat kyllä olla todella iloisia, kun heihin otetaan yhteyttä. Tai voi olla että heillä menee jostain syystä huonosti, eivätkä kaikki suinkaan halua vuodattaa niitä tuntemuksia ystävilleen. Se, että jostakusta ei kuulu pitkään aikaan, ei tarkoita sitä etteikö hän välittäisi.

Tosi ystävä ei laske, kuka soitti viimeksi ja kenen vuoro on nyt.

Vierailija kirjoitti:

No minulle on käynyt sama juttu. Päättelin ettei kaveria kiinnosta enää. Päätin antaa hänen välillä kysyä kuulumisia viestillä enkä ole kuullut useampaan vuoteen enää. Olisi tosi mielenkiintoista tietää mikä siinä oli taustalla, olinko loukannut häntä vai mikä hänelle tuli. Ehkei vaan kiinnostanut, en ymmärrä miksi. Hän alkoi tekemään asioita mielummin ihmisten kanssa joilla on täysin samat harrastukset kuin hänellä, se kai siinä ainakin on. Itse en ajatellut että se on niin oleellista ystävyydessä. Kunhan spekuloin, en tiedä mitään oikeasti.

Mulla päättyi moni ystävyys olessani vakavasti masentunut.

Olin osastohoidossa ja ensiäistä kertaa aloitettiin lääkitys. Kaveri soitti ja kysyi nähdäänkö. Sanoin, että nyt hieman kiireinen, mutta voisin soittaa kun sopii. Se soitto jäi tekemättä siitä on yli 7 vuotta. Tekisi mieli ottaa yhteyttä, mutta käytös somessa ollut sellaista ettei voisi häntä vähempää kiinnostaa, niin se on sitten jäänyt

Vakava masennus on inhottava tauti, enkä halunnut siitä kertoa kellekään. Pitivät varmaankin outona ja lopulta unohtivat. Onneksi muutama kaveri on pysynyt.