Villapaidan neulominen

Isäni oli neulonut viimeksi kansakoulussa 1930-luvun alussa ja innostui sitten viisikymppisenä neulomaan muutaman norjalaistyylisen villapaidan. Kyllä se onnistui, mutta suosittelisin tekemään alkuun jotain pienempää, esim. pipon tai lapaset.

Alussa käsiala (se, kuinka tiukkaa tai löysää neulot) usein muuttuu aika paljon ja jos aloitat suoraan villapaidasta, käy helposti niin, että alaosasta tulee liian leveä ja yläosasta liian tiukka. Kun neulot ensin jonkin pienemmän työn, ehtii käsiala vakiintua.

Jostain se pitää aloittaa. Aina voit purkaa jos et tykkää lopputuloksesta. Liity johonkin neuleryhmään josta voit kysyä täsmäohjeita. Ja selkeä työohje on hyvä olla!

Minä yritin teininä tehdä ja aina epäonnistui. Nyt aikuisena innostuin uudelleen ja sujuu uhan eri tavalla. Ota rohkeasti riittävän pienet puikot jos on löysä käsiala ja muista lopuksi höyrytys. Kaikesta löytyy varmasti videoitakin.

Rupesin neulomaan norjalaisvillapaitaa tammikuun lopussa ja nyt se on valmis. Viimeksi olen käytellyt puikkoja joskus 80-luvulla.

"Käsialani" on epätasaista ja raglankavennus meni vähän niin ja näin, kun en osannut lukea ohjetta. Kainaloon jäi pääteltyjen silmukoiden poiminnan ja ompelun jälkeen melekin reikiä.  Seuraavan sitten osaan ehkä tehdä paremmin, jos vielä viitsin puuhaan ryhtyä. Monien käsityölehtien ohjeet on kai tarkoitettu niille, jotka ovat 8-vuotiaasta asti sujutelleet menemään neuloen.

Sukat ja lapaset syntyvät suitsait, mutta tarvitsen ehkä vielä tuekseni tarkemmat ohjeet villapaidalle, jotta sitä kehtaisi pitää myös ihmisten ilmoilla. Nyt onnittelin itseäni, että sain edes jotain siedettävää aikaiseksi. Menee takin alla.

Lisään vielä että novitalla ja garnstudiossa on hyvin ohjeita suomeksi Suomessa myytäville langoille, jos sitä mietit.

Ainahan sitä voi purkaa jos menee väärin, mielestäni on enemmän tahdon asia saako paidan valmiiksi. Suurempi "ongelma" on sitten ns. käsiala, se kyllä näkyy ja taitavienkin neulojien työssä on sellaista epämääräisyyttä mitä ei enää pahemmin näe koska neuleet on koneiden kutomia, on tietysti makuasia tykkääkö vai ei mutta kokemattomalla neulojalla se neulomisen laatu tulee vaihtelemaan melko varmasti todella paljon että ehkä ensin itse neuloisin vain jonkun kaulahuivin tai viltin ihan vain jotta saa siitä työstä tasalaatuisempaa. Toki ainahan koko työnkin voi purkaa jos se ei miellytäkään, jos haluaa kokeilla kylmiltä neuleen tekemistä.

3/3 jatkaa: Siis siinä villapaidan kutomisen ohella tein sukkia ja lapaset. Niiden tekemisestä oli jokin muistijälki ja on kivaa, kun saa nopeasti valmista aikaan. Mäkin käytän pienempiä puikkoja ja esimerkiksi sukan joustimessa vaihtelen puikkojen silmukoita niin, että tulee siistimpää jälkeä. Joustin osa kannattaa muutenkin tehdä pienemmillä puikoilla, kuin se muu neule.  Sitten käytän sellaista keinoa, että neulon esimerkiksi kahta sukkaa sukkapuikoilla yhtäaikaa. Hidastaa sitä, että lopputulokseksi jää yksi sukka, joka odottaa pariaan vuoden verran.

Minäkin suosittelen aloittamaan jollain pienemmillä töillä, alkuun käsiala on yleensä aika epätasaista ja pienemmissä töissä on helpompi harjoitella esim. kaventamisia ja kirjoneuletta. Olen itse neulonut ala-asteikäisestä saakka ja silloin nuorempana paitojakin, mutta nyt nelikymppisenä aloitin pitkästä aikaa neulomaan paitaa ja on se vaan aikamoinen urakka sinänsä kokeneellekin. Purkaa on saanut ja välillä on ohjeen kanssa vähän hukassa, mutta hauska projekti silti.

Eli unohdan koko homman! Virkata voin mitä tahansa ja käsialani on siisti ja tasainen, mutta neulominen on jostain syystä jäänyt vähemmälle. Tai oikeastaan olemattomiin. Ap

Ap. Et unohda koko hommaa. Aloitat vain suosiolla jostain helpommasta kuin norjalaispaidasta.

Itsekin virkkaan tasaista jälkeä, mutta puikoilla "kutominen" tuottaa erilaista tulosta päivästä riippuen. Pitäisi tehdä yhteen syssyyn mahdollisimman paljon, mutta ei se villapaidan kohdalla onnistu varsinkin, jos pitää miettiä sen koristeneuleen asettumista kaarrokkeeseen.

Sukkakirjoja on muutens kirjaston hyllyssä kymmenittäin, mutta siihen tarjonta loppuu. Sitten on niitä virikekirjoja, joissa opastetaan neulomaan suurinpiirtein vessanpytyn kannen suoja ja iloisia pupuja pääsiäiseksi.

Suosittelen aloittamaan jostain helpommasta kuin kirjoneuleesta. Sitten kun se helpompi projekti sujuu, niin voisit siirtyä kokeilemaan jotain monimutkaisempaa.

Joka tapauksessa suosittelen, ettet lähde saman tien neulomaan sitä paitaa. Osta langat ja tee mallitilkku, jotta näet oman käsialasi. Sitä tehdessä myös käsiala tasaantuu. Muutoin voi käydä niin, että se ekaksi tekemäsi kappale on löysempi tai tiukempi kuin ne seuraavat.

Suosittelen ehdottomasti neulomista, se on ihana harrastus! Kirjoneule ei ole vaikeaa mutta se vaatii keskittymistä.

Kannatta katsella ohjevideoita ja muutenkin vinkkejä kirjoneuleen neulomiseen eli lankadominanssia ja muutenkin opetella pitämään ne langat fiksulla tavalla käsissä/sormissa. Tapoja on siis erilaisia ja kun löytää sen itselle parhaan niin silloin neulominenkin on mukavaa kun langat ei ole solmussa koko ajan vaan nurja puolikin on siisti. Erityisen mukavaa se on siinä vaiheessa kun (ei jos!) joutuu purkamaan.

Aluksi voi neuloa vaikka norjalaistyyliset sukat tai vaikka säärystimet. Tai jos ei tykkää tehdä kahta samanlaista niin sitten vaikka norjalaistyylinen pipo tai kauluri koska tuollaisessa pääsee kokeilemaan miltä se kirjoneuleen neulominen tuntuu ja pääsee jyvälle sen haasteista. Ja samalla toki myös onnistumisen ilosta. Tuollaiseen "harjoittelukappaleeseen" kun valitsee samat langat/sävyt niin voi sitten pitää villapaidan kanssa vaikka settinä. Ne värit voi laittaa vaikka peilikuvaksi kuin itse siihen villapaitaan niin ei ole "too much".

Vierailija kirjoitti:

Sukkakirjoja on muutens kirjaston hyllyssä kymmenittäin, mutta siihen tarjonta loppuu. Sitten on niitä virikekirjoja, joissa opastetaan neulomaan suurinpiirtein vessanpytyn kannen suoja ja iloisia pupuja pääsiäiseksi.

Syy voi olla se, että puseromuoti vaihtuu sen verran nopeasti, että pusero-ohjeita sisältävät kirjat vanhentuvat turhan nopeasti. Novitan lehdistä ja sivuilta löytyy kuitenkin runsaasti ohjeita neulepuseroihin. Ja ohjeisiin voi käyttää muitakin kuin Novitan lankoja, kunhan langan paksuus ja tyyppi ovat suunnilleen samanlaiset.

Onnistuu kyllä mutta ehdottomasti mallitilkku! Ohje ei yleensä ihan suoraan käy.

Toinen asia mikä kävi mulle ekoissa raglan/pyörre/mikä sen pyöreän kaarrokkeen nimi nyt on -paidoissa että tuli liian lyhyet hihat! Siis ohjeen mukaan tein ja mittasin ja silti liian lyhyet. Nyttemmin teen siis ohjeeseen nähden liian pitkät hihat jotka on sopivat.

Mitä tehdä ku lähiöissä varastelee ulkomaataustaisia kaksoiskansalaisia jopa kutimet menee ahneiden liskojen matkaan.

Rupea vaan neulomaan!

Itsekin neulonut viimeksi koulussa ja aloitin ensimmäisen villapaidan joulukuun alussa ja nyt neljäs menossa.

Tosin neulon islantilaispaitoja, koska kuviota vähemmän, koen helpommaksi kuin norjalaisen mallin.

Muutama kohta pitänyt katsoa yoytubesta ja yhdessä kohtaa soveltaa, koska ohje ei vaan auennut.

Mukavaa puuhaa, kannattaa kokeilla.

Ja tosiaan! Mallineule on tarpeellinen, kannattaa oikeasti tehdä se.

Minä olen se, joka on kutonut alle kouluikäisenä ja olinkohan edes 10 v kun tein ensimmäisen villapaidan. Silti vielä tänäkin päivänä voi olla sattumaa, tuleeko tekeleestäni sopiva minulle vai jollekin muulle. Tämä on yksi syy siihen, että en enää Novitan lankoja käytä ja teen huolella mallitilkun juuri niillä puikoilla, joilla kudon. 

Norjalaispaita on mullakin tekeillä, mutta se on harjoituskappale, ensimmäinen sitä mallia.

Kirjoneule on vielä siitä haastavampi, että on useampi lanka, joiden eii saa mennä liian tiukalle niin että vetää koko työtä kasaan enemmän kuin mitä käsiala.