Tiedän muutamia yli kolmekymppisiä naisia jotka nyt hankkivat tai ovat hiljattain saaneet esikoisensa ja valittavat, kuinka kauan yrittäminen kesti

Harmittaako sua ap, että jotkut ( kuten minä) on ehtinyt viettää opiskelujen ohella railakkaan nuoren aikuisen naisen vapaan nuoruuden, saada ammatin, kerätä pesämunaa ja hankkia omakotitalon ja sitten 35 vuotiaana tulee ekasta kierrosta raskaaksi?

Toivottavasti ei - kuulostat katkeruuteesi tukahtumaisillasi olevalta.

Eiköhän ole jokaisen oma asia milloin on omien lasten aika, jos vain niitä suodaan. Ei sun tarvitse mieltäsi siitä pahoittaa, ettei muut toimi kuin sinä.

Aloitin seksin 21- vuotiaana eikä tullut lasten hankkiminen mieleenkään ennen kuin olin saanut opinnot loppuun ja uraputken auki. Itse asiassa lapset tuli hankittua etupäässä puolison toiveesta. Hyvin ehti vielä myöhemminkin ja nyt on aikuiset lapset ja hyvä ammatti, jossa on kysyntää niin paljon kuin jaksaa tehdä.

Ei se ole niin kovin yksioikoista. Aloin yrittämään 18-vuotiaana, lapsi syntyi koeputkihedelmöityksellä kun olin 24v. Toinen niinikään hoidoilla, kun olin 30v. Nyt olen 33v ja hoidoissa taas. Ei niitä lapsia itselle ainakaan ole tullut sormia napsauttamalla, mutta yrittää voi silloin kun siltä tuntuu, että se omaan elämäntilanteeseen sopii. Sama mulle, mitä joku ajattelee esimerkiksi lasteni isoista ikäeroista. Ei ole heidän asiansa.

Parempi kun lapset ei hankkisi lapsia kuten ap todistaa. Vähän kannattaa etsiä itseään ja hankkia elämänkokemusta ensin eikä perustaa koko elämää lasten varaan ja olla sit 40v ihan hukassa kun lapset ei enää asu kotona.

Esikoinen tuli 42v

En ota kantaa siihen missä iässä lapsia tulisi tehdä, koska se vaihtelee yksilöstä toiseen, mutta nyt kun sanoit, niin totta tosiaan, vain yksi tuntemistani 30-40-vuotiaasta naisesta tuli heti raskaaksi, kaikilla muilla meni siihen asti että joko oltiin menossa jo lisääntymiskykyarviointiin, tai oltiin jo hoidossa asian tiimoilta. Tämä joka tuli heti raskaaksi tuli raskaaksi 3 kertaa, ja vasta tämä 3. kerta on nyt sellainen että lapsi on syntymässä kesän alussa. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

No eikä aloita laskua parinkympin jälkeen :D

Ja muutenkin lisääntymiseen vaikuttaa myös sosiaaliset tekijät sekä tietysti myös kulttuuriset normit, ei pelkkä biologia.

Kolmikymppinen on se kaikista normaalein lisääntymisikä meidän kulttuurissa, eikä siinä iässä mitään iästä johtuvaa hedelmällisyyden laskua vielä ole kuin joillain poikkeustapauksilla ehkä.

Itse sain lapseni liian nuorena, ja onhan sitä sitten helposti sellainen väliinputoaja kun elämä menee ihan eri tahtiin kuin ikätovereilla.

Ja se on omiaan luomaan yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta.

Itse pidän parhaana lisääntymisikänä noin 25-40v, siis jos pitäisi jollekin suositella minkä ikäisenä kannattaa tehdä lapsi.

N28

Vierailija kirjoitti:

Harmittaako sua ap, että jotkut ( kuten minä) on ehtinyt viettää opiskelujen ohella railakkaan nuoren aikuisen naisen vapaan nuoruuden, saada ammatin, kerätä pesämunaa ja hankkia omakotitalon ja sitten 35 vuotiaana tulee ekasta kierrosta raskaaksi?

Toivottavasti ei - kuulostat katkeruuteesi tukahtumaisillasi olevalta.

Eiköhän ole jokaisen oma asia milloin on omien lasten aika, jos vain niitä suodaan. Ei sun tarvitse mieltäsi siitä pahoittaa, ettei muut toimi kuin sinä.

Ei sellaista rahaa ole olemassakaan joka saisi nelikymppisenä pienen lapsen vanhemmaksi. Hyvä kun jaksaa tuon viimeisen teinin kotona vielä muutaman vuoden. Onneksi muut on aikuisia. Ainoa mitä näin 40+ on tajunnut, on se että ne kakarat olisi voinut kokonaan jättää hankkimatta ja vain nauttia elämästä. Jokin mummoiän lapsihelvetti, ei kiitos. 

-sivusta huomatus.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ainakaan ollut edes kunnollisia parisuhteita parikymppisenä. Baaripanonko kanssa pitäisi lapset hankkia?

Miten sekaisin yhteiskunta oikein on, kun ihmisillä ei ole vaikeuksia baaripaneskella, mutta rakastuminen vaikuttaa mahdottomalta kaikille?

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle vinkki helpompaan elämään: pidä huoli omista asioistasi äläkä yritä kontrolloida muita tai muuten vain päsmäröi.

Musta on aika söpöä, että nää parikymppiset aina tietää, miten maailman pitäisi toimia ja kuvittelee itse tietävänsä jo kaiken. Mä muistan itse ajatelleeni samanikäisenä, että kuka nyt enää haluaa edes elää yli kolmekymppisenä. Kai se vaan kuuluu siihen ikäkauteen.

Raskauduin 34-vuotiaana ekasta kierrosta.

Sain lapset 26v ja 29v, oli oikein hyvät iät. Oli jo työpaikka ja nuoruus eletty, toinen tärppäsi 6kk ja toinen 2kk yrityksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

No eikä aloita laskua parinkympin jälkeen :D

Ja muutenkin lisääntymiseen vaikuttaa myös sosiaaliset tekijät sekä tietysti myös kulttuuriset normit, ei pelkkä biologia.

Kolmikymppinen on se kaikista normaalein lisääntymisikä meidän kulttuurissa, eikä siinä iässä mitään iästä johtuvaa hedelmällisyyden laskua vielä ole kuin joillain poikkeustapauksilla ehkä.

Itse sain lapseni liian nuorena, ja onhan sitä sitten helposti sellainen väliinputoaja kun elämä menee ihan eri tahtiin kuin ikätovereilla.

Ja se on omiaan luomaan yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta.

Itse pidän parhaana lisääntymisikänä noin 25-40v, siis jos pitäisi jollekin suositella minkä ikäisenä kannattaa tehdä lapsi.

N28

Lisään vielä, että juuri eilen puhuin tästä elämän erirytmisyydestä tutun kuuskymppisen naisen kanssa, joka sai esikoisen 22-vuotiaana.

Hänellä oli tismalleen sama ulkopuolisuuden kokemus kun ikätoverit elää erilaista elämää, mutta ei hän kuulemma nyt jälkikäteen kuitenkaan kadu sitä, että teki lapset niin nuorena.

Tuosta hänen sanomastaan ”en mä nyt jälkeenpäin kuitenkaan ole katunut” on kuitenkin luettavissa, että joskus on ehkä kaduttanut..

Joillekin parikymppisenä tai jopa nuorempanakin lisääntyminen toki sopii, mutta harvassa ne sellaiset ihmiset ovat.

Joku sellainen, että tärppäsikö heti vai pitikö hetki yrittää, on aivan yks hailee näissä.

N28

Tässä perustellaan lasten hankkimista nuorena sillä, että vanhemmiten hedelmällisyys laskee ja se tarkoittaa sitä, että lapset on tarkoitus saada nuorena. Tässäkin keskustelussa on ollut jo muutama nainen, joka on alkanut yrittämään parikymppisenä, mutta ovat kuitenkin joutuneet turvautumaan hedelmällisyyshoitoihin. Eikö ap:n logiikalla kaikilta yli 25-vuotiailta (tai oikeastaan kaikilta, joilla on ongelmia lastensaannissa) pitäisi kieltää hedelmällisyyshoidot, koska selkeästikään heidän ei ole tarkoitus saada lapsia?

Olen nyt 33v, lapsi on 5kk. Olisin ennemin jäänyt kokonaan lapsettomaksi kuin ryhtynyt lisääntymään parikymppisenä silloisen kumppanin kanssa. Silloin oli muutenkin ihan muut asiat mielessä; yliopisto, vaihto-opiskelu, asuminen ulkomailla, oman uran aloittelu jne. Nyt kun nuo on koettu niin voi hyvillä mielin käpertyä oman kodin seinien suojiin vauvan kanssa. Parikymppisenä samassa tilanteessa olisin varmasti tullut hulluksi.

Ei se lapsilykky pelkästään naisen iästä riipu. Suomalaisten miesten sperman laatu on heikentynyt todella paljon viime vuosina.

Käsittääkseni ihmiset tekee länsimaissa lapset suurin piirtein silloin kun haluavat. Ehkäpä ap kuvittelet että kaikki haluavat samalla lailla lapsia sinun ikäisinäsi mutta jotenkin ”lykkäävät” tätä mielitekoa. Itse en ole halunnut lapsia ennen kuin olin tämän ikäinen, mitä tässä olisi pitänyt mielestäsi tehdä? Yhteiskunta pakkosiittää ja sitten väkivalloin lapsi ulos?

Jos en olisi raskaaksi tullut niin sitten se olisi ollut niin. Olen elänyt kuten olen tahtonut ja olen valmis elämään valintojeni kanssa. Sitä on aikuisuus, sinäkin vielä sen joku päivä opit.