Ehdotuksia ongelmaan
Moi,
Olisiko kenelläkään hyviä ehdotuksia tällaiseen ongelmaan? Olemme 16 vuotta yhdessä ollut pari. Minä noin 50 v ja puoliso noin 40 v. Ihan mukiin menevä sosiaalinen pariskunta. Ongelma on että minulla on nuorena miehenä jäänyt sellainen menovaihe jäänyt elämättä ja sehän nyt sitten kaihertaa. Puolisoa ei niin paljon seksi kiinnosta kuin minua. On puhuttu vuosikaudet kuinka asiaa voisi hoitaa. Puoliso varmaan pelaa aikaa, että ajatukseni laimenisi tai unohtuisi kokonaan, mutta ei vaan tunnu helpottavan. Avoin suhde ei oikein tunnu hyvälle... Puoliso ei oikein innostu, että koitettaisiin löytää vaikka toinen nainen kolmanneksi pyöräksi eikä oikein toinen mieskään innosta.
Onko muita samassa tilanteessa olevia? Onko ollut hölmöä puhua ongelmasta vai olisiko vain pitänyt mennä salaa ja hoitaa ongelma ja elää sen jälkeen onnellisempana? No nämä tietty menneitä ja enempi kiinnostaa mitä tässä tilanteessa voisi tehdä?
Kommentit (40)
Tuskin tulee ongelmia jos naisesi ei enää rakasta sinua ja haluaa olla yhdessä. Jos rakastaa, todennäköisesti ongelmia on tiedossa.
Josko kumminkin yrittäisit saada vaimosi haluamaan haluamaan enemmän seksiä. Kaikkia kiviä ei varmasti ole käännetty millä seksihaluja saisi lisää. Ymmärrän täysin oman tuskasi. Itse olen kohtalotovereita, rakastuin ja pariuduin liian aikaisin. Syystä, että seksi oli taivaallista ja tyttö myös halusi seksiä riittävästi. Halut on myös pysyneet, mutteivat ole koskaan poistaneet sitä, että vierasta naista on tehnyt hitosti mieli, kun jäi seikkailut niin lyhyeksi. Meillä vaimolla on vain pillu halunnut minua edelleen ja seksiä ollut koko ikä ihan kiitettävästi. Tämä on tehnyt, sen, että on ollut vaikea pussit tyhjänä lähteä vieraisiin. Varsinkin kun seksi ollut aina kiihkeää, pillu ahne ja rakkauskin vaimoa kohtaan suurta. Mutta se palo vieraisiin ollut välillä kova, ainakin siihen asti, kunnes naitu taas uudestaan pussit tyhjiksi. Eikä sitä ole auttaneet lukuisat seireennit, mitkä koittaneet saada sänkyynsä. Mutta olen panostanut omaan vaimoon ja vaimon tyydyttämiseen mahdollisimman hyvin, jotta jatkuvuus seksillekin olisi turvattu. Nyt on ikää yli 60v ja pahin vieraan naisen kiima alkaa olla ohi. En ottanut riskiä nykyisen onneni menettämisestä ja nyt olen siitä erityisen ylpeä. Vaimolle en ole koskaan puhut asiasta mitään. Hän ei edes tiedä kuinka vähän naiskokemusta mulla on.
Mutta ymmärrän sinua täysin, jos vaimon seksihalut on hiipuneet. Paha rasti. Itse olisin käynyt siinä tapauksessa vieraissa, mutta silloin olisi ollut riksi vaimon menetyksestä. Joko siitä syystä, että vaimo olisi sitä vaatinut tai siitä syystä, että olisin rakastunut johonkin toiseen. Sekin on riski.
Näitä lukiessa tulen surulliseksi. Todella surulliseksi. Miksi miehille ei riitä se yksi nainen? Meillä vähän vastaava juttu. Mies haaveilee jatkuvasti muista. Ei ole sitä suoraan sanonut, mutta olen ymmärtänyt näin. Epäilen että on jopa kerran pettänyt mutta ei sitä koskaan tunnustaisi ja en voi saada asiaan varmuutta. En vain ymmärrä. Itse en halua muita. Ja surullista kun teet tai olet mitä vain et ole koskaan tarpeeksi. Niin surullista.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa tulen surulliseksi. Todella surulliseksi. Miksi miehille ei riitä se yksi nainen? Meillä vähän vastaava juttu. Mies haaveilee jatkuvasti muista. Ei ole sitä suoraan sanonut, mutta olen ymmärtänyt näin. Epäilen että on jopa kerran pettänyt mutta ei sitä koskaan tunnustaisi ja en voi saada asiaan varmuutta. En vain ymmärrä. Itse en halua muita. Ja surullista kun teet tai olet mitä vain et ole koskaan tarpeeksi. Niin surullista.
Niin, miksi miehelle ei riitä yksi nainen. Hyvä kysymys. Voisi riittääkin, jos olisi nuorena ehtinyt kokea useampaa naista, tai sitten juuri toisin päin, tehnyt vielä enemmän mieli. Mutta "vika" voi olla miesten liskoaivoissa eli geeniperimässä. Miehet viehättyvät visuaalisista seikoista, siten kauniista naisista. Mutta itsessäni huomannut sellaisen jutun, että vaikka vierasta naista tehnyt mieli, niin vieraan naisen läsnä ei ole. Syystä, ettei ole ollut henkistä yhteyttä ja siten ei mitään. Viriiliä miestä panettaa ja ihan fysiologisista syytä liki jatkuvasti, silloin kun on fyysisesti ja henkisesti terve. Jos tuo panetus ei pääse purkautumaan tulee vieraat naiset väkisinkin mieleen. Olen sitä mieltä, että naisten olisi helppo "hallita" miestään ja pitää uskollisena ihan vain yksinkertaisesti katsomalla, että mies saa seksiä vähän enemmän kuin tarvitsee ja mielummin monipuolisella tavalla toteutettuna. Joku tunnettu elokuvatähti, nainen, totesi aikoinaan, että suikkari päivässä pitää miehen kotona. Ihan varmasti pitää, koska tyhjien pussien kanssa on huono käydä vieraissa, näin niinkuin karrikoituna. Naisten pitäisi ymmärtää, ettei miehen saaminen naimisiin poista toisten naisten kilpailua omasta miehestä. Näin ollen, jos nainen alkaa säästelemään seksiä ja pitää miestään itsestäänselvyytenä ottaa hän todella suuren riskin. Oma vaimoni on ymmärtänyt tämän, on toki halunnut itsekin seksiä, mutta pitänyt koko ajan minun tarpeeni tyydytettyinä. Tämä myös silloin kuin oli ruuhkavuodet pahimmillaan. Olen itse asiassa hänelle todella kiitollinen menneistä vuosista, etten siksikään voi mennä vieraisiin. En ole koskaan ollut puutteessa. Mutta vastaavasti olen tehnyt vaimoni tyydyttämisessä kaiken mahdollisen, eli purkanut kiihkoni häneen ja hänen edukseen ne on menneet kumminkin. Heikot sortuu vieraisiin, vahvat miehet ei. Pitäisi aina muistaa parisuhteessa ajatella ME, eikä MINÄ.
Ap on nyt 50 ja ollut 16 vuotta naisensa kanssa. Eli olet ollut 34 kun hänet tapasit.mitäs olet puuhannut ne aijemmat vuodet? Ja vaimosiko vika se on ettet ole aijemmin puuhannut naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap on nyt 50 ja ollut 16 vuotta naisensa kanssa. Eli olet ollut 34 kun hänet tapasit.mitäs olet puuhannut ne aijemmat vuodet? Ja vaimosiko vika se on ettet ole aijemmin puuhannut naisten kanssa.
Heti alkuun iso kiitos asiallisista vastauksista!
Ennen nykyistä suhdetta oli toinen pitkä suhde johon lähdin ensikertalaisena. Eli takan kaksi pitkää suhdetta.
Tällä hetkellä tietysti harmittaa se ettei tullut silloin 16 vuotta sitten käytettyä tilaisuutta hyväksi ja elää sitä sinkku elämää kun oli siihen mahdollisuus. Toisaalta tuolloin jätettynä miehenä tarrasi heti kiinni ihmiseen joka osoitti välittämistä ja rakkautta. Ei vain pystynyt sanomaan että odotas puolivuotta ja katsotaan mikä tilanne sen jälkeen.
Muihin aikaisempiin viesteihin liittyen, olen aivan samaa mieltä että avoin suhde vain rikkoo suhdetta. Jäljellä jäö siis vain että kärsii tai menee salaa ellei puoliso innostu jostain kimppahommasta mikä voisi paraimmillaan tuoda molemmille jotain uutta ja kivaa :)
Ap
"Jäljellä jäö siis vain että kärsii tai menee salaa ellei puoliso innostu jostain kimppahommasta mikä voisi paraimmillaan tuoda molemmille jotain uutta ja kivaa :)"
Ei jää. Mitä jos ihan oikeasti keskustelisit naisesi kanssa ja selvittäisitte onko kaikki kivet jo käännetty, millä molemmat haluaisitte seksiä enemmän. Jos ei ole selvitetty, etkä oikeasti edes halua omaa naistasi, niin sitten avauksesi on vain tekosyyn hakemista itsellesi vieraisiin menoon. Ei ole mitenkään sanottu, että saisit vieraista parempaa seksiä, uutuuden viehätystä kyllä. Mutta se lämmittää housuissa yhtä kauan kuin kusi.
Voit ottaa allaolevan joko varoittavana esimerkkinä tai sitten vain yhtenä kokemuksena. Valinta on sun.
Tapasin ex-vaimoni ysiluokalla. Hän oli ensimmäiseni. Jäätiin yhteen, saatiin pari lasta. Nelikymppisenä mulla iski ihan jäätävä katumus siitä, etten ole ollut kuin yhden naisen kanssa. Me myös juteltiin asiasta. Ex-vaimoni ymmärsi mua ja kertoi että saan kokeilla vierasta hänen luvallaan. En tätä koskaan tehnyt, koska en halunnut häntä pettää enkä loukata.
Erohan siitä sitten tuli. 32 yhteisen vuoden jälkeen. Uskon että ex-vaimoni rakasti mua loppuun asti. Eron jälkeen panin kuin pupu yrittäen etsiä jotain. Kai niitä puuttuvia kokemuksia. Lähes viisikymppiselle, hyväkuntoisella ja hyvätapaiselle koulutetulle ja elämässään menestyneelle miehelle oli ottajia enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Tinderissä mulla oli useampi nainen kierrossa samaan aikaan. Ja arvaapas mitä? Se ei ollut yhtään sitä mitä kuvittelin. Sain toki kokemuksia, mutta siinäpä se. Tyhjää, mekaanista panoa, joihin kyllästyin nopeasti. Niin pahasti että ei enää erektiota saanut ilman sinisiä pillereitä.
Kadunko päätöstä? Joka ikinen päivä. Olen tuskissani, yksin, pettynyt, masentunut ja ajoittain myös niin itsetuhoinen että myin aseeni pois ja kuoletin lupani. Tämä siksi että metsällä muutaman kerran vakavissani mietin että piipun paikka on leuan alla. Lasten takia olen yhä tässä tätä kirjoittamassa.
Muuta en voi sulle sanoa kuin että mieti, mieti uudelleen, käy juttelemassa jonkun kanssa ja mieti vähän lisää. Jos sen jälkeen olet sitä mieltä että olet valmis siihen että et et koskaan enää näe vaimosi kasvoilla hymyä ja rakkautta ja olet tarvittaessa valmis elämään yksin niin anna mennä.
Jos panet salaa, niin normaalin empatian omaava ihminen ei siitä enää tavalliseen elämään palaa. Et koskaan enää katso vaimoasi silmiin samalla tavalla.
Helkatun hyvä kirjoitus. Kiitän luojaani, että olen pystynyt pitämään pääni ja keskittynyt vaimooni. Taistellut asian kanssa koko ikäni ja noin siinä varmaan olisi käynyt, jos olisin ryssinyt koko jutun. Mitä tein sen valinnan, että purin paineeni vaimooni ja tein kaikkeni, että hän olisi pysynyt halukkaana, tässä myös onnistuen. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Neuvoton M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on nyt 50 ja ollut 16 vuotta naisensa kanssa. Eli olet ollut 34 kun hänet tapasit.mitäs olet puuhannut ne aijemmat vuodet? Ja vaimosiko vika se on ettet ole aijemmin puuhannut naisten kanssa.
Heti alkuun iso kiitos asiallisista vastauksista!
Ennen nykyistä suhdetta oli toinen pitkä suhde johon lähdin ensikertalaisena. Eli takan kaksi pitkää suhdetta.
Tällä hetkellä tietysti harmittaa se ettei tullut silloin 16 vuotta sitten käytettyä tilaisuutta hyväksi ja elää sitä sinkku elämää kun oli siihen mahdollisuus. Toisaalta tuolloin jätettynä miehenä tarrasi heti kiinni ihmiseen joka osoitti välittämistä ja rakkautta. Ei vain pystynyt sanomaan että odotas puolivuotta ja katsotaan mikä tilanne sen jälkeen.
Muihin aikaisempiin viesteihin liittyen, olen aivan samaa mieltä että avoin suhde vain rikkoo suhdetta. Jäljellä jäö siis vain että kärsii tai menee salaa ellei puoliso innostu jostain kimppahommasta mikä voisi paraimmillaan tuoda molemmille jotain uutta ja kivaa :)
Ap
Kuulostat kyllä aika vässykältä mulk*lta. Pädyit naimisiin kun tarrasit epätoivoisesti kiinni ekaan otajaan ja nyt suunnittelet pettämistä? Kuvitteletko sä että sulle on saman tien orgiataivas odottamassa kunhan saat muijan pois unelmien tieltä? Tee naisellesi pelvelus, ja päästä hänet vapaaksi. Näytä sille vaikka nämä sun tekstit, niin se näkee millaisen tyypin kanssa se on kimpassa.
Vierailija kirjoitti:
Voit ottaa allaolevan joko varoittavana esimerkkinä tai sitten vain yhtenä kokemuksena. Valinta on sun.
Tapasin ex-vaimoni ysiluokalla. Hän oli ensimmäiseni. Jäätiin yhteen, saatiin pari lasta. Nelikymppisenä mulla iski ihan jäätävä katumus siitä, etten ole ollut kuin yhden naisen kanssa. Me myös juteltiin asiasta. Ex-vaimoni ymmärsi mua ja kertoi että saan kokeilla vierasta hänen luvallaan. En tätä koskaan tehnyt, koska en halunnut häntä pettää enkä loukata.
Erohan siitä sitten tuli. 32 yhteisen vuoden jälkeen. Uskon että ex-vaimoni rakasti mua loppuun asti. Eron jälkeen panin kuin pupu yrittäen etsiä jotain. Kai niitä puuttuvia kokemuksia. Lähes viisikymppiselle, hyväkuntoisella ja hyvätapaiselle koulutetulle ja elämässään menestyneelle miehelle oli ottajia enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Tinderissä mulla oli useampi nainen kierrossa samaan aikaan. Ja arvaapas mitä? Se ei ollut yhtään sitä mitä kuvittelin. Sain toki kokemuksia, mutta siinäpä se. Tyhjää, mekaanista panoa, joihin kyllästyin nopeasti. Niin pahasti että ei enää erektiota saanut ilman sinisiä pillereitä.
Kadunko päätöstä? Joka ikinen päivä. Olen tuskissani, yksin, pettynyt, masentunut ja ajoittain myös niin itsetuhoinen että myin aseeni pois ja kuoletin lupani. Tämä siksi että metsällä muutaman kerran vakavissani mietin että piipun paikka on leuan alla. Lasten takia olen yhä tässä tätä kirjoittamassa.
Muuta en voi sulle sanoa kuin että mieti, mieti uudelleen, käy juttelemassa jonkun kanssa ja mieti vähän lisää. Jos sen jälkeen olet sitä mieltä että olet valmis siihen että et et koskaan enää näe vaimosi kasvoilla hymyä ja rakkautta ja olet tarvittaessa valmis elämään yksin niin anna mennä.
Jos panet salaa, niin normaalin empatian omaava ihminen ei siitä enää tavalliseen elämään palaa. Et koskaan enää katso vaimoasi silmiin samalla tavalla.
Näinhän se menee. Itsellä tosiaan pettäminen on se epätodennäköisin vaihtoehto ja enempi haluaisin kuulla kuinka toiset parit on yhdessä selvinnyt näistä tilanteista? Tästä asiasta on siis jo juteltu puolison kanssa paljonkin. Käyty pariterapiassa muiden juttujen ohella pitkään .
Kai sitä vain haluaisi löytää jotain konkreettista, millä voisimme piristää seksielämää ja ehkä samalla kokea jotain sellaista yhdessä, ettei minulle jäisi tunnetta, että olen jäänyt joistain paitsi elämässä.
Puoliso on siis tietysti mennyt ja kokenut nuoruudessaan ehkä enemmänkin kuin olisi halunnut eli sillain tietty epätasapaino asioissa.
Ap
Eiköhän se orgasmi ole noin suuripiirtein samanlainen aina. Jälkeenpäin varmasti kaduttas. Kuten joku sanoi, on kuin lämmin kusi housussa, hetken vain lämmin.
Sama se on tumma vai vaaleatukkainen nainen..
Neuvoton M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit ottaa allaolevan joko varoittavana esimerkkinä tai sitten vain yhtenä kokemuksena. Valinta on sun.
Tapasin ex-vaimoni ysiluokalla. Hän oli ensimmäiseni. Jäätiin yhteen, saatiin pari lasta. Nelikymppisenä mulla iski ihan jäätävä katumus siitä, etten ole ollut kuin yhden naisen kanssa. Me myös juteltiin asiasta. Ex-vaimoni ymmärsi mua ja kertoi että saan kokeilla vierasta hänen luvallaan. En tätä koskaan tehnyt, koska en halunnut häntä pettää enkä loukata.
Erohan siitä sitten tuli. 32 yhteisen vuoden jälkeen. Uskon että ex-vaimoni rakasti mua loppuun asti. Eron jälkeen panin kuin pupu yrittäen etsiä jotain. Kai niitä puuttuvia kokemuksia. Lähes viisikymppiselle, hyväkuntoisella ja hyvätapaiselle koulutetulle ja elämässään menestyneelle miehelle oli ottajia enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Tinderissä mulla oli useampi nainen kierrossa samaan aikaan. Ja arvaapas mitä? Se ei ollut yhtään sitä mitä kuvittelin. Sain toki kokemuksia, mutta siinäpä se. Tyhjää, mekaanista panoa, joihin kyllästyin nopeasti. Niin pahasti että ei enää erektiota saanut ilman sinisiä pillereitä.
Kadunko päätöstä? Joka ikinen päivä. Olen tuskissani, yksin, pettynyt, masentunut ja ajoittain myös niin itsetuhoinen että myin aseeni pois ja kuoletin lupani. Tämä siksi että metsällä muutaman kerran vakavissani mietin että piipun paikka on leuan alla. Lasten takia olen yhä tässä tätä kirjoittamassa.
Muuta en voi sulle sanoa kuin että mieti, mieti uudelleen, käy juttelemassa jonkun kanssa ja mieti vähän lisää. Jos sen jälkeen olet sitä mieltä että olet valmis siihen että et et koskaan enää näe vaimosi kasvoilla hymyä ja rakkautta ja olet tarvittaessa valmis elämään yksin niin anna mennä.
Jos panet salaa, niin normaalin empatian omaava ihminen ei siitä enää tavalliseen elämään palaa. Et koskaan enää katso vaimoasi silmiin samalla tavalla.
Näinhän se menee. Itsellä tosiaan pettäminen on se epätodennäköisin vaihtoehto ja enempi haluaisin kuulla kuinka toiset parit on yhdessä selvinnyt näistä tilanteista? Tästä asiasta on siis jo juteltu puolison kanssa paljonkin. Käyty pariterapiassa muiden juttujen ohella pitkään .
Kai sitä vain haluaisi löytää jotain konkreettista, millä voisimme piristää seksielämää ja ehkä samalla kokea jotain sellaista yhdessä, ettei minulle jäisi tunnetta, että olen jäänyt joistain paitsi elämässä.
Puoliso on siis tietysti mennyt ja kokenut nuoruudessaan ehkä enemmänkin kuin olisi halunnut eli sillain tietty epätasapaino asioissa.
Ap
Ai nytkö se on rouvan velvollisuus hoitaa tasapaino kuntoon kun on silleen lumpustellut nuorena ja sinä ressu olet ollut ilman tai polkenut samaa muijaa vuosikausia? Olet ihan itse elänyt oman elämäsi ja jos se ei nyt ole mielekkään tuntoinen, niin se ei ole vaimosi vika, vaan se on seurausta ihan sinun omista valinnoistasi. Vaimosi oli ilmeisesti sinua paljon fiksumpi ja hoiti nuo asiat pois alta ennen kuin sitoutui ja solmi avioliiton. Mutta nyt on loukussa keski-iän kriisiä potevan, muita naisia kuolaavan ukon kanssa. Sääliksi käy. Se ei varmasti teidän elämää paranna, että vaimosi pakottaa itsensä seksuaalisiin tekoihin, joita ei oikeasti halua tehdä.
Lumpustellut? aha.
Mutta mies kerää kokemuksia...just.
Näissä pitää ottaa huomioon et jokainen ihminen ja parisuhde on omanlaisensa. Itsellä nuorena aloitettu pitkähkö parisuhde. Itse tulin huonosta ja ahdasmielisestä kodista, sitten perhekuviot vei mennessään. Meillä kumpikin on touhunnut jotain suhteen ulkopuolella ja meillä se on parantanut asioita. Yksi ongelma on ollut, että vaimo löytää erittäin helposti irtoseksiä ja mä taas löydän sellaisia jotka ottaisi mut kokonaan, mut mä olen saatavissa vaan osittain;) Sen mä olen oppinut ettei kannata puhua liiton ulkopuolisista tekemisistä edes kavereille, kun monet pitää huonona erilailla ajattelevia. Niitä jotka sallivat itselleen, mutta eivät toiselle en ole koskaan tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Voit ottaa allaolevan joko varoittavana esimerkkinä tai sitten vain yhtenä kokemuksena. Valinta on sun.
Tapasin ex-vaimoni ysiluokalla. Hän oli ensimmäiseni. Jäätiin yhteen, saatiin pari lasta. Nelikymppisenä mulla iski ihan jäätävä katumus siitä, etten ole ollut kuin yhden naisen kanssa. Me myös juteltiin asiasta. Ex-vaimoni ymmärsi mua ja kertoi että saan kokeilla vierasta hänen luvallaan. En tätä koskaan tehnyt, koska en halunnut häntä pettää enkä loukata.
Erohan siitä sitten tuli. 32 yhteisen vuoden jälkeen. Uskon että ex-vaimoni rakasti mua loppuun asti. Eron jälkeen panin kuin pupu yrittäen etsiä jotain. Kai niitä puuttuvia kokemuksia. Lähes viisikymppiselle, hyväkuntoisella ja hyvätapaiselle koulutetulle ja elämässään menestyneelle miehelle oli ottajia enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Tinderissä mulla oli useampi nainen kierrossa samaan aikaan. Ja arvaapas mitä? Se ei ollut yhtään sitä mitä kuvittelin. Sain toki kokemuksia, mutta siinäpä se. Tyhjää, mekaanista panoa, joihin kyllästyin nopeasti. Niin pahasti että ei enää erektiota saanut ilman sinisiä pillereitä.
Kadunko päätöstä? Joka ikinen päivä. Olen tuskissani, yksin, pettynyt, masentunut ja ajoittain myös niin itsetuhoinen että myin aseeni pois ja kuoletin lupani. Tämä siksi että metsällä muutaman kerran vakavissani mietin että piipun paikka on leuan alla. Lasten takia olen yhä tässä tätä kirjoittamassa.
Muuta en voi sulle sanoa kuin että mieti, mieti uudelleen, käy juttelemassa jonkun kanssa ja mieti vähän lisää. Jos sen jälkeen olet sitä mieltä että olet valmis siihen että et et koskaan enää näe vaimosi kasvoilla hymyä ja rakkautta ja olet tarvittaessa valmis elämään yksin niin anna mennä.
Jos panet salaa, niin normaalin empatian omaava ihminen ei siitä enää tavalliseen elämään palaa. Et koskaan enää katso vaimoasi silmiin samalla tavalla.
Haluaisitko siis palata eksäsi kanssa yhteen? Hän ei ole kiinnostunut?
Vierailija kirjoitti:
Voi sentään. Kuulostat ihan mieheltäni. Hän myös halusi päästä elämään ja kokeilemaan enenmän muitakin naisia. Pitkän vinkumisen jälkeen annoin ns. Luvan. Puhuimme asiasta ja kerroin etten ole varma kestänkö sitä jos hänellä toinen nainen. Ei halunnut erota koska rakastaa minua ja haluaa elää kanssani. No Mikä minä olen toista estämään elämästä sellaista elämää kuin haluaa. Minä en selvästi riittänyt hänelle. No aikansa ja muutaman hoidon jälkeen seksielämämme kuoli. En vain enää pystynyt siiihen koska itse koen seksin todella henkilökohtaiseksi ja kahden ihmisen väliseksi asiaksi. Nyt se ei enää sitä ollut. Siitä hävisi kaikki meidän välinen aitous ja läheisyys kun tiesin että mies oli ollut välissä muualla. Mies hieman tästä minulle turhautui ja ei meinannut ymmärtää minun kantaani. Olinhan antanut luvan. Luvan saanti ja se, että oikeasti haluaa että toinen menee muiden matkaan on kaksi eri asiaa. Ei toiselta voi kieltää jotain koska sitten mennään salaa ja petetään. Toiselle voi antaa ns. Luvan mutta kuten minä kerroin miehelleni etten välttämättä asiaa kestä. Päätös oli hänen. No hän sai pari uutta sulkaa hattuunsa ja meidän seksielämä/liitto kuoli. Yhdessä elellään, mutta olen sisäisesti niin rikki ja riittämätön. Ainut ihminen maanpäällä jolle halusin olla riittävä ja hyvä, en sitä ollut. Mies onneton myös. Pyydellyt anteeksi ja kertonut ettei enää halua kokemuksia lisää ja katuu jo niitä paria mitä tuli, se ei auta. Tehty mitä tehty ja sanottu mitä sanottu. Elämä on! Joten mieti tarkkaan ennen kuin menet kokeilun halu edelle. Se saattaa olla kannattavaa ja elämääsi rikastavaa tai viedä sen viimeisenkin. Meillä ainakin minä olin vääränlainen vaimo miehelleni. Hänelle olisi sopinut joku avoimempi ja joku jolle ei väliä avoimesta suhteesta tai vastaavasta.
Lupa on lupa ja jos sitten käy valittamaan on pettänyt lupauksen. Niin se vaan menee. Ei mitään epäselvyyttä kuka on syyllinen
Vierailija kirjoitti:
Voit ottaa allaolevan joko varoittavana esimerkkinä tai sitten vain yhtenä kokemuksena. Valinta on sun.
Tapasin ex-vaimoni ysiluokalla. Hän oli ensimmäiseni. Jäätiin yhteen, saatiin pari lasta. Nelikymppisenä mulla iski ihan jäätävä katumus siitä, etten ole ollut kuin yhden naisen kanssa. Me myös juteltiin asiasta. Ex-vaimoni ymmärsi mua ja kertoi että saan kokeilla vierasta hänen luvallaan. En tätä koskaan tehnyt, koska en halunnut häntä pettää enkä loukata.
Erohan siitä sitten tuli. 32 yhteisen vuoden jälkeen. Uskon että ex-vaimoni rakasti mua loppuun asti. Eron jälkeen panin kuin pupu yrittäen etsiä jotain. Kai niitä puuttuvia kokemuksia. Lähes viisikymppiselle, hyväkuntoisella ja hyvätapaiselle koulutetulle ja elämässään menestyneelle miehelle oli ottajia enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Tinderissä mulla oli useampi nainen kierrossa samaan aikaan. Ja arvaapas mitä? Se ei ollut yhtään sitä mitä kuvittelin. Sain toki kokemuksia, mutta siinäpä se. Tyhjää, mekaanista panoa, joihin kyllästyin nopeasti. Niin pahasti että ei enää erektiota saanut ilman sinisiä pillereitä.
Kadunko päätöstä? Joka ikinen päivä. Olen tuskissani, yksin, pettynyt, masentunut ja ajoittain myös niin itsetuhoinen että myin aseeni pois ja kuoletin lupani. Tämä siksi että metsällä muutaman kerran vakavissani mietin että piipun paikka on leuan alla. Lasten takia olen yhä tässä tätä kirjoittamassa.
Muuta en voi sulle sanoa kuin että mieti, mieti uudelleen, käy juttelemassa jonkun kanssa ja mieti vähän lisää. Jos sen jälkeen olet sitä mieltä että olet valmis siihen että et et koskaan enää näe vaimosi kasvoilla hymyä ja rakkautta ja olet tarvittaessa valmis elämään yksin niin anna mennä.
Jos panet salaa, niin normaalin empatian omaava ihminen ei siitä enää tavalliseen elämään palaa. Et koskaan enää katso vaimoasi silmiin samalla tavalla.
Huh, ei parisuhde ihan noin vakavaa ole, vai!
Vierailija kirjoitti:
Voit ottaa allaolevan joko varoittavana esimerkkinä tai sitten vain yhtenä kokemuksena. Valinta on sun.
Tapasin ex-vaimoni ysiluokalla. Hän oli ensimmäiseni. Jäätiin yhteen, saatiin pari lasta. Nelikymppisenä mulla iski ihan jäätävä katumus siitä, etten ole ollut kuin yhden naisen kanssa. Me myös juteltiin asiasta. Ex-vaimoni ymmärsi mua ja kertoi että saan kokeilla vierasta hänen luvallaan. En tätä koskaan tehnyt, koska en halunnut häntä pettää enkä loukata.
Erohan siitä sitten tuli. 32 yhteisen vuoden jälkeen. Uskon että ex-vaimoni rakasti mua loppuun asti. Eron jälkeen panin kuin pupu yrittäen etsiä jotain. Kai niitä puuttuvia kokemuksia. Lähes viisikymppiselle, hyväkuntoisella ja hyvätapaiselle koulutetulle ja elämässään menestyneelle miehelle oli ottajia enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Tinderissä mulla oli useampi nainen kierrossa samaan aikaan. Ja arvaapas mitä? Se ei ollut yhtään sitä mitä kuvittelin. Sain toki kokemuksia, mutta siinäpä se. Tyhjää, mekaanista panoa, joihin kyllästyin nopeasti. Niin pahasti että ei enää erektiota saanut ilman sinisiä pillereitä.
Kadunko päätöstä? Joka ikinen päivä. Olen tuskissani, yksin, pettynyt, masentunut ja ajoittain myös niin itsetuhoinen että myin aseeni pois ja kuoletin lupani. Tämä siksi että metsällä muutaman kerran vakavissani mietin että piipun paikka on leuan alla. Lasten takia olen yhä tässä tätä kirjoittamassa.
Muuta en voi sulle sanoa kuin että mieti, mieti uudelleen, käy juttelemassa jonkun kanssa ja mieti vähän lisää. Jos sen jälkeen olet sitä mieltä että olet valmis siihen että et et koskaan enää näe vaimosi kasvoilla hymyä ja rakkautta ja olet tarvittaessa valmis elämään yksin niin anna mennä.
Jos panet salaa, niin normaalin empatian omaava ihminen ei siitä enää tavalliseen elämään palaa. Et koskaan enää katso vaimoasi silmiin samalla tavalla.
Meillä lähes identtinen tarina. Yhteisiä vuosia muutama vähemmän.. Mies halusi lähteä, omian sanojensa mukaan kokeilla millaista on muiden naisten kanssa. Hän sai kokemuksia ja rikottua minun lisäkseni itsensä. En ikinä, en ikinä halua häntä seikkailujen jälkeen takaisin, olen niin rikki tästä kaikesta. Näin sitä opetellaan elämää uusiksi +45 vuotiaana :(. Kotona oli seksiä 2-4 kertaa viikossa.. että näin
Voi sentään. Kuulostat ihan mieheltäni. Hän myös halusi päästä elämään ja kokeilemaan enenmän muitakin naisia. Pitkän vinkumisen jälkeen annoin ns. Luvan. Puhuimme asiasta ja kerroin etten ole varma kestänkö sitä jos hänellä toinen nainen. Ei halunnut erota koska rakastaa minua ja haluaa elää kanssani. No Mikä minä olen toista estämään elämästä sellaista elämää kuin haluaa. Minä en selvästi riittänyt hänelle. No aikansa ja muutaman hoidon jälkeen seksielämämme kuoli. En vain enää pystynyt siiihen koska itse koen seksin todella henkilökohtaiseksi ja kahden ihmisen väliseksi asiaksi. Nyt se ei enää sitä ollut. Siitä hävisi kaikki meidän välinen aitous ja läheisyys kun tiesin että mies oli ollut välissä muualla. Mies hieman tästä minulle turhautui ja ei meinannut ymmärtää minun kantaani. Olinhan antanut luvan. Luvan saanti ja se, että oikeasti haluaa että toinen menee muiden matkaan on kaksi eri asiaa. Ei toiselta voi kieltää jotain koska sitten mennään salaa ja petetään. Toiselle voi antaa ns. Luvan mutta kuten minä kerroin miehelleni etten välttämättä asiaa kestä. Päätös oli hänen. No hän sai pari uutta sulkaa hattuunsa ja meidän seksielämä/liitto kuoli. Yhdessä elellään, mutta olen sisäisesti niin rikki ja riittämätön. Ainut ihminen maanpäällä jolle halusin olla riittävä ja hyvä, en sitä ollut. Mies onneton myös. Pyydellyt anteeksi ja kertonut ettei enää halua kokemuksia lisää ja katuu jo niitä paria mitä tuli, se ei auta. Tehty mitä tehty ja sanottu mitä sanottu. Elämä on! Joten mieti tarkkaan ennen kuin menet kokeilun halu edelle. Se saattaa olla kannattavaa ja elämääsi rikastavaa tai viedä sen viimeisenkin. Meillä ainakin minä olin vääränlainen vaimo miehelleni. Hänelle olisi sopinut joku avoimempi ja joku jolle ei väliä avoimesta suhteesta tai vastaavasta.