Mikä on sinun "road not taken"? Eli millainen olisi elämäsi nyt, jos olisit valinnut toisin esim. kumppanin, ammatin tai muun vastaavan suhteen?

Jos en olisi vaihtanut työpaikkaa ja muuttanut nykyiselle kotipaikkakunnalleni en olisi tavannut miestäni ja  olisin nyt työtön sinkku kun entinen firma lopetti toimintansa.

Kirjoita suomeksi, kele. Osaat kuitenkin, tana

Olisin voinut mennä arkkitehtikouluun Suomessa. Ei hajuakaan mitä tuosta olisi seurannut, kun koko nykyinen elämäni (ura, asuinpaikka, asunto, kaverit, perhekoostumus) on sen tuosta eriytyneen päätöksen tulosta.

Olisin suomen kielen opettaja ja kehottaisin välttämään anglismeja julkisessa kirjoittelussa.

Olisin rikkonut yhden perheen ja asuisin köyhänä mutta kenties onnellisena etelässä kotiäitinä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita suomeksi, kele. Osaat kuitenkin, tana

I do what I want. - Ron Swanson

Asuisin varmaan toisessa maassa erittäin menestyneen ja hyväpalkkaisen, mutta äärimmäisen itsekeskeisen kumppanin kanssa. Elämä olisi suorituskeskeistä ja pinnallista.

Oikea elämäni lasteni ja rakastavan ja luotettavan aviomiehen kanssa on paljon parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin suomen kielen opettaja ja kehottaisin välttämään anglismeja julkisessa kirjoittelussa.

Tsekkaa ensin, mitä anglismi tarkoittaa. Esimerkiksi "tsekkaa" on anglismi, mutta ei "road not taken", jota ei ole väännetty suomen kieleen omaksi versiokseen. Se on vain englanninkielinen ilmaisu.

Olisin varmaankin töissä valtiolla projektikoordinaattorina. Tuli eteen toisenlainen ammatillinen polku, kun pääsykokeiden lähestyessä tapahtui kamala asia. Piti miettiä silloin monia asioita uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut mennä arkkitehtikouluun Suomessa. Ei hajuakaan mitä tuosta olisi seurannut, kun koko nykyinen elämäni (ura, asuinpaikka, asunto, kaverit, perhekoostumus) on sen tuosta eriytyneen päätöksen tulosta.

Arkkitehtikouluun ei vain mennä Suomessa. Pitää läpäistä pääsykoe. n 2 % pyrkijöistä pääsee sisään.

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut mennä arkkitehtikouluun Suomessa. Ei hajuakaan mitä tuosta olisi seurannut, kun koko nykyinen elämäni (ura, asuinpaikka, asunto, kaverit, perhekoostumus) on sen tuosta eriytyneen päätöksen tulosta.

Olisin voinut mennä... mikä oli parempi vaihtoehto?

Ikipoikamiehen elämä. Höllämielisyyttäni annoin minuun ihastuneen vähän reppanaherkän naisen jäädä elämääni. Ei siinä mitään, hauskaa seuraa ja olihan ainakin joku hätävarapano jos muualta ei saanut.

Nyt 23 vuotta myöhemmin ihmettelen, mikä hölmö olinkaan kun ei ollut särmää sanoa "ei kiinnosta pidemmän päälle, et sinä eikä kukaan muukaan". Kaikki keskiluokkaisen elämän maneerit niin stereotyyppisesti ja tuntuu kuin olisin katsonut tuon ajan jotain surkeaa perheleffaa.

Voisin olla velaton, sijoituksia 250 k€ edestä, ei tarvitsisi käydä kuin kolmena päivänä viikossa duunissa, viikonloput olisi vain itseäni varten, voisi vaellella Lapissa joka vuosi useamman viikon sen sijaan että max kaksi viikkoa joka toinen vuosi. Ei tarvitsisi välittää mistään sukulaisten kissanristiäisistä ja olisi aikas vapaa kaikista yleisistä normeista.

Ttu mikä typerys on ollut.

Asuisin tod.näk. Briteissä.

Luojan kiitos en lähtenyt sille tielle...

Todennäköisesti olisin maailmankuulu filmitähti Hollywoodissa, ja lomat viettäisin Monacon satamassa valtavan suuressa huvijahdissa aurinkoa ottaen ja kalliita shampanjoita hörppien. Lisäksi olisin kaikkien seuraama tyyli-ikoni ja kaikkialla missä kuljen olisi kymmeniä paparazzeja valokuvia ottamassa

Olisin sairaanhoitaja. Onneksi en ole, huhhuh.

Jollen olisi päätynyt seurustelusuhteeseen tietyn ihmisen kanssa, en olisi myöhemmin varmaankaan kahteen eri otteeseen käynyt Kelan korvaamassa psykoterapiassa.

Olisin narkomaani, varmaan linnassakin ollut, ehkäpä kuollut.

Toisaalta olen pitkäaikaistyötön, 12v ilman työtä, joten alinta saastaa kuitenkin? N35

Vierailija kirjoitti:

Olisin varmaankin töissä valtiolla projektikoordinaattorina. Tuli eteen toisenlainen ammatillinen polku, kun pääsykokeiden lähestyessä tapahtui kamala asia. Piti miettiä silloin monia asioita uusiksi.

Tai mahdollisesti tekisin yliopistolla tutkimusta. Mutta ihan hyvin asiat menivät näinkin. Ehkä jopa paremmin kuin mihin tuo tie olisi johtanut.

Kylllä se suomessa on melko haikeaaa. Ravintoloista käy työntekijäåt hakemassa lounaaat. Pizzerioista krapulapizzat ja perjantapizzzzat. Ja varmaan lounaatkin kun suomalainen ostaa sieltä mistä maha tulee täyteen ja mistä halvimmalla saaa.

Jos olisin päässyt au pairiksi eläinlääkäriperheeseen Saksaan. En päässyt, vaan menin Lontooseen.

Jos en olisi opiskellut Helsingin yliopistossa vaan eräässä pikkukaupungissa kääntäjäksi olisin tutustunut eri ihmisiin.

Jos olisin tajunnut pyrkiä esim Kallion lukioon tavallisen lukion sijaan.

Jos olisin tehnyt lapsia.

Jos olisin karannut kotoa nuorena.

Jos olisin muuttanut Italiaan.