Onko alanvaihto mahdotonta, jos näyttää ja kuulostaa ihan nykyseiltä työltään (lt-opettaja)?

Haaveilen alanvaihdosta, täyskäännöksestä, mutta pelkään, että musta huokuu liikaa läpi lastentarhanopettajuus. Vaikka oon ihan väsynyt ja loppuun palanut tähän nykyiseen työhön, en tiedä osaanko olla enää mitään muuta.

Mä näytän, kuulostan, käyttäydyn ja oon persoonaltani niin stereotyyppinen lastentarhanopettaja kuin olla ja voi. Jos yrittäisin vaihtaa alaa vaikka hitsaajaksi, varmaan naurettaisiin sieltä pois kun paksu marimekkotantta yrittää hitsata ja olla muuta kuin lt-opettaja. Tai unohdetaan nyt kokonaan pukeutuminen niin silti vaikka miten yrittäisi peitellä niin se huokuu persoonasta.

Musta tuntuu, että musta on tullut mun työ. Mä olen mun työ. Mä en ole mitään muuta kuin lastentarhanopettaja eikä musta voi enää tulla mitään muuta. Vaikka menisin ihan vain kauppaan vapaa-ajalla sanomatta sanaakaan, tuntuu että, olen sielläkin joku kävelevä varhaiskasvattaja.

Nytkin pelkästään kun kirjoitan tätä tekstiä, ajattelen jatkuvasti kuulostanko toisaalta liikaa vai liian vähän lastentarhanopettajalta. Ikään kuin sillä ei olisi mitään merkitystä mitä itse olen vaan miten näyttäydyn lastentarhanopettajana.

En tiedä, onnko tämä vain pääni sisäistä vai voiko työ muovata ihmisestä niin tietynlaisen, että sitä on lähes mahdotonta muuttaa?