Kuvailkaa itseänne kaksikymppisenä, kolmekymppisenä, nelikymppisenä ja niin edelleen

20-vuotiaana mulla oli psykoottinen masennus. Yritin tappaa itseni ainakin pari kertaa sinä vuonna. Olin aika naiivi ja uusavuton eikä ollut mitään luottamusta siihen että tulisin pärjäämään elämässä. Mulla oli punaiset hiukset, olin todella hoikka ja meikkasin räikeästi. Halusin sairaanhoitajaksi ja harrastin tanssia sekä joogaa.

Muuta en osaakaan sanoa koska en ole vielä 30.

Söde, söötinkomea, komea, jumalaisen komea, kuollut.

20-olin panomies, samoin 30, 40,50 ja edelleen 6-kymppisenäkin. Nyt vain olen parempi panomies, kuin nuoruuden päivieni. Olisipa silloin aikoinaan jo olleet nämä taidot; ai että.

Parikymppisenä international blond sex bomb, jolla vientiä riitti. :) Ihmisenä kuitenkin hukassa näin jälkikäteen ajateltuna, mutta sitä nuoruuden viattomuutta ja innokkuutta se tietysti vaan oli.

Kolmekymppisenä rauhoittunut, tylsistynyt ja järkiinsä tullut, mutta nuoruutta haikaileva rupsahtanut perheenäiti.

Nelikymppisenä taas olen parhaimmillani, tyytyväinen elämään, uudesta innostunut ja fyysisesti  paremmassa kuosissa kuin vuosikymmen sitten. 

20 v. Ulkonäkö: hoikka, naamasta ihan nätti, pitkät tummat hiukset, hoikka mutta kurvikas vartalo. Aina huolella meikattu ja hiukset laitettu. Mutta pidin itseäni hävettävän rumana, paljolti koulukiusaamisen peruja. Kiusaamisen jäljiltä myös yleisesti pelkäsin ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita, joten välttelin niitä ja olin aina yksin kotona silloin kun en ollut opiskelupaikassa. Olin epävarma myös omista älynlahjoistani pärjätä akateemisissa opinnoissa.

30 v. Painoa tullut 15 kg lisää. Naamassa jo vähän ryppyjä ja kaksoisleuan alkua, mutta muuten aika saman näköinen kuin nuorempana. Mutta paljon itsevarmempi. Ensimmäiset miessuhteetkin vasta tässä iässä sitten. Töissä vielä vähän jännittää esiintymiset ja vastaavat, mutta todella paljon vähemmän kuin parikymppisenä. Olen kunnianhimoinen urani suhteen ja tehokas rakentamaana elämäni puitteita: ostan mm. talon ja auton ja luon urapolkusuunnitelman. 10 vuoden sisällä Lontoossa tai NYCissä töissä!

40 v. Ulkonäkö: Sairaalloinen ylipaino ja totaalinen rupsahdus. Alkoholin suurkulutusta takana vuosia. Lontoo tuli koettua ja siellä burnout, mistä alkoi alkoholiongelma. Onneksi on kuitenkin ihan perus oman alan duuni Suomessa enkä ole palanut uudestaan loppuun. Ei perhettä eikä miestä. Elämä vähän tyhjää ja tylsää, mutta ei nyt kamalaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Söde, söötinkomea, komea, jumalaisen komea, kuollut.

Miehet aina luulee että heillä se menee noin. Yleensä menee kuitenkin näin:

15-20 v Söde

20-25 v Söötinkomea

25-35 v Komea

35-45 v Vähän jo iän merkkejä mutta ihan charmantti

45-50 v Rupsahtanut, mutta merkit siitä että on joskus ollut komea on vielä havaittavissa ryppyjen ja roikkumisten alta

50-60 v Rupsahtanut ukko

60 -  Vanhuksen näköinen

Laiha

Lihava

Lihava

20v hieman ylipainoinen, lievästä masennuksesta kärsivä, todella pitkät hiukset

30v. Reippaasti ylipainoinen, masennus pahennut keskivaikeaksi, lisäksi ilmennyt persoonallisuushäiriö ja ahdistuneisuushäiriö, super lyhyet hiukset koska pitkät liian työläät hoitaa.

40. ?? Jos topa on yhä olemassa 2 vuoden päästä tulen päivittämään.