Auttaa, läheisen kuolema!!!!!!!

Ihan sama tilanne.

Onko asia jäänyt sinulta hyväksymättä?

Kaikki ihmiset kuolevat ennemmin tai myöhemmin. Ihan jokainen. Toki läheise kuolema herättää usein vaikeita tunteita (on omaakin kokemusta tästä), mutta pohjimmiltaan kyse on siitä, että pitää hyväksyä tapahtunut.

Eka vuosipäivä äidin kuoleman jälkeen oli paha. Mulla helpotti sen jälkeen, vuodenkierto ja siitä nousevat muistot muuttuivat pikkuhiljaa lämpöisiksi ja kauniiksi.

Suosittelen lääkäriä.

Vierailija kirjoitti:

Onko asia jäänyt sinulta hyväksymättä?

Kaikki ihmiset kuolevat ennemmin tai myöhemmin. Ihan jokainen. Toki läheise kuolema herättää usein vaikeita tunteita (on omaakin kokemusta tästä), mutta pohjimmiltaan kyse on siitä, että pitää hyväksyä tapahtunut.

Osittain varmaan tässäkin kyse.

Heti kuoleman jälkeen olin aivan shokissa.

Ja sitten piti olla se "vahva" ihminen, joka ei näytäsuruaan jottei kenellekään muulle vaan tule paha mieli tms...

Aina siis ollut vähän se roolini tukea muita, en tiedä kai se jotenkin nyt nousee pintaan kun muut jatkaneet paremmin(?) elämäänsä.

Aloittaja

Anna surun tulla ulos, itke, sytytä kynttilä, lähde metsään kävelylle, soita ystävälle... mitä vaan, joka helpottaa, ei alkoa.

Minulla kesti tuo sama 5-6 v.,mutta sitten alkoi helpottamaan. Nykyisin sytytän kynttilän, mutta olen vihdoin hyväksynyt asian ja ajattelen, hänellä on nyt parempi siellä missä onkaan.