Miten selvisit keskenmenosta/abortista? Kerro.

Keskeytynyt keskenmeno koettuna. Aika auttoi ja uusi raskaus, joka on toistaiseksi jatkunut onnellisesti.

Koin kauheaa itse inhoa kun olin raskaana. Tämä huono tunne hävisi abortin myötä heti.

Jos otetaan huomioon keskenmenoon päätyneet ja pitemmälle edenneet raskaudet kuin vain raskaustestissä kerran välähtäneet, niin niitä mulla on takana kaksi.

Eka kerta oli spontaani keskenmeno muistaakseni raskausviikon 9 alussa. Viikkoa aikaisemmin ultrassa oli todettu, että alkion kasvu laahasi n. viikon jäljessä siitä, mitä sen olisi pitänyt olla, joten vaikka syke vielä silloin oli vahva, tiesimme varautua pahimpaan. Kun vuoto alkoi ja voimistui kovien kipujen kanssa, tiesin että peli oli menetetty. Eka kuukausi sen jälkeen oli karmea. Tuntui, etten enää koskaan voi olla iloinen (taustalla oli useita tuloksettomia lapsettomuushoitoja). Mutta kyllä elämä pikku hiljaa voitti, jotenkin.

Toinen keskenmeno, keskeytynyt sellainen, havaittiin reilu vuosi tuon edellisen jälkeen rakenne(?)ultrassa rv 13. Sikiön kasvu oli lakannut koon perusteella jo yli kaksi viikkoa aikaisemmin eikä sykettä enää ollut. Pientä rusehtavaa vuotoa oli ollut aikaisemmin, joskus viikoilla 7-8, mutta olin silloin käynyt varmistusultrassa, ja kaiken piti olla kunnossa ja vuotokin oli loppunut. Lääkkeillä sitten hoidettiin keskenmeno loppuun. Jostain syystä tämä oli mulle henkisesti helpompi paikka kuin se edellinen, vaikka tämä raskaus olikin ehtinyt pitemmälle. Mulla oli ollut paha aavistus siitä, että kaikki ei ole kunnossa jo jonkin aikaa ennen sitä ratkaisevaa ultraa, joten se varmaan pehmensi järkytystä.

Näiden jälkeen olen onneksi saanut terveen lapsen (jonka alkuraskaudessa vuosin hetken ihan silkkaa verta, mutta selvittin säikähdyksellä ja hematoomadiagnoosilla), ja yksi oli ennestäänkin ennen noita huonoja kokemuksia.

Lapsettomuudesta kärsivänä koen ikävänä että keskustelussa niputetaan samaan kastiin ne jotka vapaaehtoisesti ovat raskauden keskeyttäneet ja jotka ovat kokeneet vastointahtoaan lapsen menetyksen keskenmenon muodossa. Ymmärrän, että abortti voi olla raskas kokemus mutta se oli kuitenkin oma valinta.

Keskenmeno noi viikolla 10. Ajattelin , ettei lapsi ollut terve syntymään ja luonnollisesti keskeytyi. Ajattelin, että parempi näin. Kolme tervettä raskautta sitten eteni loppuun asti.