Manipuloiva puoliso
Onko mahdollista parisuhde tällaisen ihmisen kanssa? Haluaa aina olla oikeassa, manipuloi, gaslightaa. Impulsiivinen, rajaton, hänen tarpeensa tulevat aina ensin ja empatiakyky on rajallinen.
Tai siis, varmaan tiedän vastauksen, mutta onko kukaan jäänyt tällaiseen suhteeseen?
Kommentit (20)
Ei tuosta suhteesta tule mitään jos et ole valmis toimimaan vaan mielyttääksesi häntä ja sekään tuskin riittää..
Miksi edes mietit?
Mieti mielummin mikä tekee parisuhteesta hyvän, ja millaisen kanssa haluat elää. Sitten valitset sellaisen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes mietit?
Mieti mielummin mikä tekee parisuhteesta hyvän, ja millaisen kanssa haluat elää. Sitten valitset sellaisen.
Ihan hyvä kysymys, mutta en osaa vastata tähän. Minulla on luultavasti vähän harhainen käsitys parisuhteista. Olen hirviömäisen narsisti-isän kasvattama ja ollut tämän nykyisen kanssa yli 20 vuotta. En oikein ole nähnyt elämässäni muuta, ja pelkään ettei sellaista edes ole.
Jotenkin siinä ikään kuin jää parisuhteen perimmäinen tarkoitus saavuttamatta, jos toinen on täysin luonnehäiriöinen eikä todellisuudessa edes kykene rakkauteen. Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin siinä ikään kuin jää parisuhteen perimmäinen tarkoitus saavuttamatta, jos toinen on täysin luonnehäiriöinen eikä todellisuudessa edes kykene rakkauteen. Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Olisihan se ihanaa, jos joku hyväksyisi minut sellaisena kuin olen. Olen kuitenkin mielestäni ihan kiva tyyppi, minulla olisi paljon annettavaakin. Mutta puolisolleni tunnun aina olevan väärässä, jos kerron tarpeistani. Tunnun aina ihastuvan tällaisiin myrkyllisiin miehiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin siinä ikään kuin jää parisuhteen perimmäinen tarkoitus saavuttamatta, jos toinen on täysin luonnehäiriöinen eikä todellisuudessa edes kykene rakkauteen. Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Olisihan se ihanaa, jos joku hyväksyisi minut sellaisena kuin olen. Olen kuitenkin mielestäni ihan kiva tyyppi, minulla olisi paljon annettavaakin. Mutta puolisolleni tunnun aina olevan väärässä, jos kerron tarpeistani. Tunnun aina ihastuvan tällaisiin myrkyllisiin miehiin. Ap
Uskon että olet ihan kiva, ja on väärin jos tällaiset miehet pääsevät pilaamaan itsekunnioituksesi ja saavat uskoteltua sinulle, että olisit jotenkin vääränlainen. Toivon että löydät miehen joka arvostaa sinua aidosti, mutta sitä odottaessa on parempi olla yksin kuin tuhoavissa ihmissuhteissa. Ja ehkä ajan myötä myös itsetuntemuksesi lisääntyy ja pystyt paremmin käsittämään, mikä sinussa saa aikaan taipumuksen ihastua ihmisiin jotka eivät kohtele sinua hyvin. Muista että olet arvokas <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin siinä ikään kuin jää parisuhteen perimmäinen tarkoitus saavuttamatta, jos toinen on täysin luonnehäiriöinen eikä todellisuudessa edes kykene rakkauteen. Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Olisihan se ihanaa, jos joku hyväksyisi minut sellaisena kuin olen. Olen kuitenkin mielestäni ihan kiva tyyppi, minulla olisi paljon annettavaakin. Mutta puolisolleni tunnun aina olevan väärässä, jos kerron tarpeistani. Tunnun aina ihastuvan tällaisiin myrkyllisiin miehiin. Ap
Uskon että olet ihan kiva, ja on väärin jos tällaiset miehet pääsevät pilaamaan itsekunnioituksesi ja saavat uskoteltua sinulle, että olisit jotenkin vääränlainen. Toivon että löydät miehen joka arvostaa sinua aidosti, mutta sitä odottaessa on parempi olla yksin kuin tuhoavissa ihmissuhteissa. Ja ehkä ajan myötä myös itsetuntemuksesi lisääntyy ja pystyt paremmin käsittämään, mikä sinussa saa aikaan taipumuksen ihastua ihmisiin jotka eivät kohtele sinua hyvin. Muista että olet arvokas <3
Olipa kauniisti sanottu, kiitos. Vaikeaksi tämän tekee se, että puoliso vaikuttaa kuitenkin olevan valmis tekemään paljon työtä tilanteen muuttamiseksi. Silti lähes viikottain esiin pulpahtaa joku minun mitätöinti tai muu manipulaatio. Tasavertainen kommunikaatio tuntuu olevan mahdotonta, ja toki myös minulla on osuuteni siihen. Pelkään, että juutun tähän ikuisesti ”parantamaan” häntä, ja huomaan että elämäni meni miehen oksennusämpärinä toimiessa.
Manipuloivan ja gaslightaavan puolison kanssa et oikeastaan ole parisuhteessa, vaan olet hänen tarpeidensa tyydyttäjä ja mahdollistaja. Kaikki on "hyvin" niin kauan kun myötäilet, mutta omat tarpeesi ja ajatuksesi jäävättäyttymättä. Ei ole järkeä jatkaa suhdetta. Sen tajuaa kunnolla vasta kun astuu pois tuollaisesta kuviosta.
Miksi ihmeessä jäisit suhteeseen joka on vain kumppanisi tarpeiden huomioimista? Siis mikä saa edes ajattelemaan että olisi millään mittapuulla järkevää antaa toisen dominoida. Yksi ainutkertainen elämä, ja sen viettäisi sitten alistuen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä jäisit suhteeseen joka on vain kumppanisi tarpeiden huomioimista? Siis mikä saa edes ajattelemaan että olisi millään mittapuulla järkevää antaa toisen dominoida. Yksi ainutkertainen elämä, ja sen viettäisi sitten alistuen.
No ymmärrän, että tämä tuntuu oudolta. Puolisoni itsevarmuus (feikattu sellainen, sen ymmärrän vasta nyt) on luonut minulle jonkinlaisen harhaisen turvallisuudentunteen. Olen niin kaivannut elämääni jotain turvallista ja luotettavaa, mutta ehkä menin kuitenkin ojasta allikkoon. Puolisoni on ulkopuolisten mielestä karismaattinen ja upea, ja monien mielestä elän unelmaelämää unelmaliitossa.
Kannattaisi joskus kuunnella miehiäkin. Heillä on yleensä enemmän järkeä päässä ja näkevät siksi sellaisia asioita, mitä naiset eivät yleensä kykene näkemään. Voitte alanuolitella, mutta ei se muuta tätä tosiasiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi joskus kuunnella miehiäkin. Heillä on yleensä enemmän järkeä päässä ja näkevät siksi sellaisia asioita, mitä naiset eivät yleensä kykene näkemään. Voitte alanuolitella, mutta ei se muuta tätä tosiasiaa.
Kuulostaa vähän naisia väheksyvältä tällainen kommentti. Mikä tekstissäni herätti käsityksen, että miehiä ei ole kuunneltu? Ja mikä voisi olla esimerkki asiasta, mitä naiset eivät kykene näkemään? Itse ajattelisin, että puolisoiden tulisi täydentää toisiaan, sen sijaan että kilpailtaisiin kumpi on enemmän oikeassa. Ap
Onko vielä mielipiteitä? Kokemuksia?
Olin tällaisen kanssa naimisissa. Eron jälkeen jouduin selviyttämään, mitä tarpeeni ovat, saanko tuntea ja ajatella mitä haluan.
Kyllä sinä itsekin tiedät, millainen kohtalo sinulla tulee olemaan, jos tuohon jäät.
Vierailija kirjoitti:
Olin tällaisen kanssa naimisissa. Eron jälkeen jouduin selviyttämään, mitä tarpeeni ovat, saanko tuntea ja ajatella mitä haluan.
Kyllä sinä itsekin tiedät, millainen kohtalo sinulla tulee olemaan, jos tuohon jäät.
Just tätä joudun itselleni selvittämään. Tuntuu, että olen tämän liiton aikaan kutistunut henkisesti ihan olemattomaksi, toki en ollut kovin iso alkujaankaan. On vain yksi maailman napa, jonka ympärillä kaikki pyörii. Voisiko elämällä olla jotain muutakin annettavaa? Jotain, missä voisi olla kaksi tarpeineen.
Ennen oli miehillä ja naisilla ikään kuin omat tonttinsa hoidettavana, johon toinen ei ilman kysymistä puuttunut. Nykyään molemmat tekevät samoja asioita (lastenhoito, siivoaminen, tiskaus jne.) Siksi tulee herkästi erimielisyyksiä. Ruokakaupassakäymisenkin aikaisemmin hoiti vain jompikumpi. Ei ollut aikaa asioida yhdessä.
Ei kannata jäädä odottelemaan muutosta kun ei mitään takeita tapahtuuko vuoden, viiden vai 20 vuodenkaan päästä ja siinä on menny oma elämä lytättynä ohi. :(
Muuttaa voi vaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tällaisen kanssa naimisissa. Eron jälkeen jouduin selviyttämään, mitä tarpeeni ovat, saanko tuntea ja ajatella mitä haluan.
Kyllä sinä itsekin tiedät, millainen kohtalo sinulla tulee olemaan, jos tuohon jäät.
Just tätä joudun itselleni selvittämään. Tuntuu, että olen tämän liiton aikaan kutistunut henkisesti ihan olemattomaksi, toki en ollut kovin iso alkujaankaan. On vain yksi maailman napa, jonka ympärillä kaikki pyörii. Voisiko elämällä olla jotain muutakin annettavaa? Jotain, missä voisi olla kaksi tarpeineen.
Sitähän sinä et tiedä, ennen kuin kokeilet. Elämä ei anna lupauksia. Varmaa on vain se, että jos et tee mitään toisella tavalla, niin mikään ei muutukaan.
En jäänyt. Nainen oli umpi kaheli. Kun mentiin kauppaan, niin ekana piti kärryyn laittaa sen tavarat jne ja ihan kun sillä järjestyksellä olis väliä. Siinä liikaa sellasta, että heippa. Ja tämä alkoi vasta, kun muutimme yhteen. Muuttu heti erilaiseksi. 6kk kestin ja lähdin