Miksi jotkut ajattelee että eronnut ihminen on varattu, jos avioero ei vielä ole virallisesti voimassa?

Tästä keskusteluaiheesta tulee olo, että etsitään perusteluita uudelle parisuhteelle joko oman tai toisen osapuolen avioeroprosessin ollessa kesken. Miksi koen, että A ja B ovat naimisissa (=varattuja), jos heillä on harkinta-aika vielä menossa?

1. Virallisesti A ja B ovat naimisissa lain silmissä harkinta-aikana, vaikka lusikat olisi laitettu jakoon ja muutettu eri osoitteisiin. Kumpikaan ei harkinta-aikana voi solmia uutta avioliittoa, koska edellinen avioliitto on voimassa. Jos B kuolla kupsahtaa harkinta-aikana, on A omaisuutta/perintöä jaettaessa puolison asemassa, ellei toisin ole testamentilla tai avioehdolla sovittu.

2. Harkinta-aika ei ole mikään vuosien mittainen maraton, vaan loppupeleissä lyhyt puoli vuotta. Henkilökohtaisesti ajattelen, että jokaiselle eron syistä riippumatta, tekisi hyvää olla edes tuon puoli vuotta yksin ja prosessoida eroa. Viisaat ihmiset käyvät eronsa läpi, jotta voivat ottaa työstää asiaa ja ottaa siitä opiksi (mm. mitä haluaa/ei halua tulevalta parisuhteelta). Uskon, että meillä olisi paljon enemmän hyvinvoivia parisuhteita, jos ihmiset kävisivät rauhassa entiset eronsa läpi eikä taakkoja kannettaisi uusiin suhteisiin. Aika moni myös kiirehtii hätäisenä seuraavaan suhteeseen, vaikka kannattaisi edetä hitaammin.

3. Harkinta-aika merkitsee osalle kirjaimellisesti vasta eron harkitsemista ja eropapereita tunnetusti vedetään takaisin/jätetään avioerohakemus raukeamaan, jos toisen vaiheen hakemusta ei tehdä. Vaikka A ja B olisivat jättäneet ensimmäisen vaiheen avioerohakemuksen, ei ero välttämättä ole selvä. A saattaisi harkinta-aikana heilastella C:n kanssa ja lupailla, että ero on varma. Samalla A saattaisi hyvin yrittää korjata vielä asioita B:n kanssa ja näin lämmitellä kahta ihmistä yhtä aikaa. Herkästi näissä käy niin, että C jää lehdelle soittelemaan, kun A ja B päättävätkin vielä yrittää pelastaa liittonsa eikä toisen vaiheen hakemusta koskaan jätetä.

4. Eri osoitteisiin muuttaminen ei aina tarkoita eropaperien jättämistä. A ja B saattavat muuttaa eri osoitteisiin ja huolehtia mahdollisten lasten arjen ns. eroarkena. Näennäisesti ollaan eronneita ja saatetaan jopa puhua siitä niin, että ollaan varmasti erottu. Silti ei ole saatu aikaiseksi/jaksettu/haluttu jättää virallisia eropapereita. Syitä voi olla monia, esimerkiksi taloudelliset kysymykset (monilla omaisuutta, yritys tms), viitseliäisyys, erimielisyys parisuhteen tilanteesta jne. Herkästi näissä tilanteissa A voisi sanoa C:lle olevansa eronnut, vaikka tosiasiassa mitään virallista eroa ei ole edes vireillä. A:n ja B:n muuttaminen takaisin saman katon alle voi sujua vikkelästi ja C jää taas lehdelle soittelemaan.

Samaa mieltä kuin ap. Ei tulisi mieleenkään laittaa eropapereita vetämään, ellen olisi jo perusteellisesti pohtinut asian läpi ja henkisesti eronnut. Silloin harkinta-aika on pelkkä juridinen vaihe.

Näin toiminkin kun erosin. En nyt vuosienkaan jälkeen ajattele eronneeni silloin kun ero tuli juridisesti voimaan vaan silloin, kun eropäätös tehtiin, eli yli puoli vuotta aiemmin!

Jos olisin eronnut avoliitosta, niin ei kukaan olisi jupissut että olen vielä kuukausien jälkeen erosta "varattu". Jotenkin naurettavaa.

kysypä tuota asiaa yllättäin jätetyiltä osapuolilta, ovatko samaa mieltä että ihan vapaata menoa on...

Vierailija kirjoitti:

kysypä tuota asiaa yllättäin jätetyiltä osapuolilta, ovatko samaa mieltä että ihan vapaata menoa on...

Kyllä minun exälläni oli uusi mimmi kainalossa jo harkinta-ajan alkupuolella 🙂 Ja minä olin se joka jätti.

.