Saako lapsen nukuttaa " väkisin" ? (sisältää pitkän vuodatuksen)

Meillä tosin yöunille meno on viime aikoina ollut tosi vaikeaa. Tyttö on 2½ vuotias. Nukkumaan valmistautuminen sujuu hyvin, mutta siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa nukkumaan, ongelmat alkavat. Ensin ravataan äitin ja oman sängyn väliä. Tiedän, että niin ei varmaan pitäisi antaa tehdä, mutta kun tarpeeksi huutaa, niin usein tulee annettua periksi, että jos sielä sit alkais nukkua. Sitten kun tätä on aikansa jatkunut ja itellä on jo pinna kireällä ja koitetaan väkisten nukuttaa jommassa kummassa, niin siitähän se huuto vasta alkaa. Välillä huutaa aivan hysteerisenä ja sit saattaa iteltäkin tulla itku, kun on niin voimaton olo, kun ei toista saa millään nukkumaan. Aamulla on kuitenkin aikainen herätys hoitoon. Että tuttu tunne.

Meidän tytön nukahtamiset olivat perinteisesti tuollaisia, sekä yö- että päiväunille, ja samanlaiset fiilikset siitä jäivät minullekin: paha mieli, huono omatunto ja epäilys. Kokeilimme kaikkea: jättää yksin nukahtamaan (hermo petti parin tunnin mekastamisen ja itkemisen jälkeen), olla läsnä mutta jättää mekastus huomioimatta (ditto), suostuttelua, käskemistä, itsekin itkemistä... :(



Puolentoista ja kahden ja puolen ikävuoden välillä ainoa, mikä toimi edes joskus vähän, oli tämä: istuin pinniksen vieressä pitäen kättä päättäväisesti tytön jalkojen päällä ja luin toisella kädellä kirjaa.



Tyttö on nyt 3-vuotias ja nukahtaa yksin lastensänkyyn. Periaatteessa ihan samanlaista meininkiä pitäisi, mutta nyt alkaa jo vähitellen " sana kuulua" . Käytämme siis toisenlaista pakottamista: joka kerta, kun tyttö nukuttaessa pomppaa pois sängystä, menee joku lelu jäähylle. Yritimme nätimmin selittämällä ja lahjomalla, mutta ei tepsinyt.



Ainoa, millä tyttö nukahtaa nätisti, on täydellinen uupumus. Ei sekään ole kiva :(

Tutti jäi pois ja päiväunet muuttuivat taisteluksi. Tutin perään ei enää kysellä, mutta sen puuttuminen näkyy! Minä olen nukuttanut " väkisin" päiväunille ja sitten tyttö onkin aina nukkunut sen 1 1/2-2 tuntia putkeen. Iltaunille huomattavasti helpompi saada, kun ei ole yliväsynyt ja ylikierroksilla päiväunettoman päivän vuoksi. Jos päiväunet ovat nukkumatta tulee illalla sellaisia raivokohtauksia, että oikein säälittää katsoa itkusta tärisevää lasta, joka ei pysty rauhoittumaan.



Tsemppiä asian kanssa kamppaileville. Meillä väkisin nukuttaminen tulee jatkumaan. Kahdesta pahasta valittava se pienempi.



Velho78 ja tyttö 2v2kk

Meillä oli esikoisen kanssa tuollaista päiväunille nukuttaminen ja tunsin minäkin siitä syyllisyyttä.



Nyt esikoinen on 4,5v ja uskon, että ei muista noita nukutuksia, enkä usko traumojakaan syntyneen.

Jätettiin myös tutti pois vähän aikaa sitten. Tyttö ei suostuisi millään päikkäreille (tai yöunille) ja keksii vaikka mitä, ei kuitenkaan tule pois sängystä itse. Jos päikkäreitä ei nukuta on ilta aika kamalaa, onnettomuuksia sattuu helposti ja tyttö kiukuttelee. Tyttö mielestäni selkeästi tarvitsee päiväunensa/lepohetken.



Juttelin asiasta neuvolassa ja sain sieltä oppaan (MLL) jossa lukee näin: ' Leikki-iässä moni lapsi jättää päiväunensa. Lapsi tarvitsee kuitenkin lepoa, rauhallisen katkoksen päiväänsä, mutta häntä ei saa pakottaa nukkumaan. Leikeistä suoraan sänkyyn siirtyminen ei onnistu-ei päivällä eikä illalla'



Vielä erikseen oppaan takakannessa lukee ' Lasta ei voi nukuttaa väkisin, mutta nukkumatin tuloa voi helpottaa pienin konstein'



Meillä menee nyt homma niin että koska jo pelkästään se että sanon tytölle että mennään nukkumaan aiheuttaa kovan huudon ja kiukuttelun, sanon että nyt mennään lepäämään (kiukkuaa usein silti) ja tyttö on omassa huoneessaan sen ajan jonka normaalisti nukkuisi päikkärit. Meillä homma toimii, tyttö höpöttelee sängyssään, taitaa leikkiä nuken kanssa. En käy huoneessa kun vasta tunnin-parin päästä sillä muuten tyttö haluaa pois leikkimään. On paljon pirteämpi myöhemmin vaikka ei nukkunutkaan.



Luulen että syy päikkäreiden pois jäämiseen (tutin pois jättämisen lisäksi) on se että meillä on tosi kuuma ja että tyttö on nyt vaan siinä vaiheessa että mielikuvitus laukkaa ja on taas niin paljon uutta opittavaa ettei vaan yksinkertaisesti halua mennä nukkumaan. Meille syntyi myös vauva nelisen kuukautta sitten ja nyt homma näyttää toimivan hyvin näin, saan itse hieman levättyä kun esikoinen lepää.



Tuo opas oli mielestäni ihan hyvä, kannattaa kysyä neuvolasta sitä.

käytännössä sitä, että vanhemmat päättävät, että nyt on levon aika. Tyttö ei saa poistua huoneestaan. Jompi kumpi vanhemmista makaa vieressä, mutta ei vastaa jutteluihin tai muihin leikin aloitusyrityksiin. Useamman kerran kehotetaan pistämään pää tyynyyn ja tarvittaessa komennetaan tiukemmin, jos alkaa potkimaan tai muuten riehumaan. Sen kummemmin emme ole kiinni pitäneet.



Välillä teutaroidaan enemmän ja välillä vähemmän. Yleensä nukahtaa tosi nopeasti kunhan vain malttaa pysyä hetken hiljaa ja paikallaan.



Meillä puhutaan päivällä lepäämään menemisestä ja illalla nukkumaan menemisestä.



Taas Velho78

Aiemmassa viestissä lainattiin MLL:n opasta:

---------------------------------------------------------------------------------------

' Leikki-iässä moni lapsi jättää päiväunensa. Lapsi tarvitsee kuitenkin lepoa, rauhallisen katkoksen päiväänsä, mutta häntä ei saa pakottaa nukkumaan. Leikeistä suoraan sänkyyn siirtyminen ei onnistu-ei päivällä eikä illalla'



' Lasta ei voi nukuttaa väkisin, mutta nukkumatin tuloa voi helpottaa pienin konstein'

---------------------------------------------------------------------------------------

Kokeilin tuon ohjeen mukaan tänään olla nukuttamatta lasta väkisin (siis pidellä paikoillaan sängyssä, kunnes asettuu unille) ja seurasin, kun lapsi väsyneenä kieltäytyy asettumasta sängylle. Oltiin tunti luettu ja rauhoituttu vatsallaan maaten, mutta unille ei vain haluttu asettua: Kaksi tuntia lapsi kaatuili ja törmäili väsyneenä, kiukutteli ja raivosi pikkuasioista, kunnes sitten pakotin pötkölleen, kuuntelin itkua 3,5 minuuttia ja katsoin kun kaksi minuuttia myöhemmin lapsi nukahti. Ja nukkui 1,5h heräämättä.



En siis usko, että kaikki lapset ainakaan nukahtavat itsekseen väsyneinä. En myöskään usko, että kaikille lapsille riittää rauhallinen tauko leikeissä, vaan luulen, että ainakin jotkut tarvitsevat unta virkistyäkseen. Ehkä ikä tuo muutoksen, mutta ainakin 1v 4kk lapsemme kohdalla ei näytä edelleenkään siltä, että lapsi väsyneenä osaisi itse levätä, vaikka siihen yritettäisiinkin houkutella.



Olen kuullut monien muidenkin lasten kiukkuavan päiväunien tullessa, joten uskon, että se - kuten niin moni muukin asia - voi olla vain tiettyyn ikään kuuluva vaihe. Jos lapsi kuitenkin tarvitsee unen, pitää mielestäni aikuisen se lapselle taata, vaikka sitten pienellä pakottamisella.



Ajattelenkin, että MLL:n ohje voisi tarkoittaa sitä, että lasta ei voi komentaa nukahtamaan käskystä, mutta lapsen voi ohjata nukkumaan tarvittaessa. Olivat siihen tarvittavat keinot sitten lapsesta riippuen mitkä tahansa (toiset nukahtavat sänkyyn laitettaessa, toiset tarvitsevat päättäväisen avun nukahtamiseen.)

Eli onko nukahtaminen yhtä vaikeaa aina, kellonajasta riippumatta? Meillä nimittäin kävi niin, että tyttömme (nyt 2 v 2 kk) meni aina suht ok nukkumaan päikkäreitä pinnasänkyynsä. Hänelle laulettiin tai kerrottiin satu tms ja sitten jäi yksinään sinne laulelemaan ja höpöttämään. Uni tosin tuli vasta melkoisen rallattelun jälkeen. Päikkäreille mentiin noin yhden maissa.

Sitten siirryttiin lastensänkyyn ja voi ei. Ensin lauletaan ja kerrotaan sadut, sitten äiti siirtyy pois tytön huoneesta ja sitten alkaa show. Eli karataan sängystä ja touhutaan muuta huoneessa yms. Ei siis nukuta todellakaan. Sitten hermo menee aikanaan äidiltä ja pian huutaa kaikki jne.... :-(

Kunnes eräänä päivänä kävi niin, että pistinkin tytön nukkumaan jo kahdentoista maissa. Lauloin, kerroin sadut ja menin keittiöön. Tyttö tuli kerran pois sängystä, lauleli hetken ja nukahti. Tämä noin viisi minuuttia sen jälkeen kun lähdin huoneesta.

Sen jälkeen meillä onkin menty nukkumaan klo 12 jälkeen eli tuntia aiemmin kuin ennen ja on nukuttu jo noin kuukauden ajan tosi nätisti. Ilmeisesti tyttö oli sitten jotenkin yliväsynyt jo silloin klo yhden jälkeen ja sen vuoksi nukahtaminen oli niin tuskaa.

Lapsemme 2,5v nukku päiväunet aina vanhempien sängyssä äidin tai isän kanssa ja viime ajat oli todella vaikeaa saada lapsi nukkumaan. Mulla meni muutaman kerran hermot todella pahasti ja päätin silloin, että en enää jaksa tapella. Ja nyt on pari kk mennyt ilman pväunia. Välillä nukahtaa autoon. On itsellä kyllä niin paljon parempi mieli, kun ei tartte tapella enää. Ennen aina joutu stressaamaan, että mitenhän nyt selvitään päiväunista..On kyllä hieman outoa, kun ei saa sitä " omaa aikaa" enää päivällä.. Mutta luulen, että olemme tyytyväisiä kaikki tähän tilanteeseen.

Meillä lapsi on kyllä hyvin jaksanut ilman päiväunia, rippuu päivästä mutta nukkuu n. 11-12h yössä. Meillä ei iltaisin ole ollut ikinä mitään ongelmia nukahtamisen kanssa. Lapsi viedään omaan sänkyyn ja sinne hän nukahtaa nykyään heti. Kun pväunet vielä nukku saatto tuntikin mennä ennenkun nukahti (höpötti omia juttujaan sängyssään)

Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville!!

meillä kaksivuotias ottaa päikkärit omaan tahtiin - joskus aikaisemmin ja joskus myöhemmin ja joskus ei ollenkaan. Ei ole tullut edes mieleen, että väkisin voisi nukuttaa! Joudun yleensä herättelemään kyllä, jos menee tosi myöhäiseksi. En kyllä saisi millään pakotettua nukkumaan enkä voi kuvitellakaan että siitäkin asiasta alkaisin tappelemaan. Ehkä olen lepsu, mutta meillä tämä tuntuu jotenkuten toimivan.

nukuta päiväunetkin omassa sängyssä. lapsi tottuu paremmin tuohon omaan sänkyyn ja siihen että siellä nukutaan.



toisekseen lapselle on saattanut tulla kammo tuosta omaan sänkyyn nukahtamisesta jos sen kanssa on ollut karseeta taistelua. mikä sitten tekee siitä entistä vaikeampaa.



mutta kyllä se ohi menee ja unohtuu kun otat hieman lepppoisamman asenteen.



meillä oli ihan samanlaista. ja pojalla ikää 2v.



teimme nuo muutokset että poika alkoi nukkua omassa sängyssä myös päikkärit- ei enää rutinaa että haluaa äidin ja isin makkariin.



ja iltanukutuksen kanssa muutin systeemiä niin että anna pojan heilua ja hötkyä omassa sängyssään. siellä saa olla pari rakasta lelua. aina toistetaan samat iltarutiinit (kirja, laulu, rukous ja pusut). sen jälkeen koitan olla mahdollisimman vähän kontaktissa lapseen. heiluu hötkyy huutaa äitiä. en reagoi juurkiaan. saatan sanoa hyvin hiljaisella äänellä että käypä pitkällesi nukkumaan. jos tulee sängystä pois niin nostan sänkyyn takaisin ja sanon että hyvää yötä nyt nukutaan, ota kissa-lelu kainaloon.



alussa oli karmeeta ja sian kantaa lasta koko ajan sänkyyn. huusi kurkku suorana, mutta sitkeesti vaan. viikon päästä tapahtui selkä käänne parempaan. poika tajusi että hänen hötkyilynsä ei muuta asiaa mihinkään ja on sama hötkyykö hän hetken vai tunnin.



meillä helpotti näin. nyt voin jo olla jopa viereisessä huoneessa laittelemassa pyykkejä tms ja poikakin nukahtaa nopsasti ilman hirveetä draamaan.



jos kokeilet niin kannattaa kokeilla ainakin se viikko-pari että oppii rutiiniin.

Meillä on myös 2 1/2 vuotiaan kanssa joskus melkoista tappelua nukkumaan meneminen. Ja jokaisen tekstistä löytyy kohta jossa voi ajatella been there done that!!! =)



Aina meillä on neiti laitettu unille yksikseen. Hänet siis viedään sänkyyn (hyvänä päivänä menee itse) ja annetaan pusu, sanotaan heippu ja sinne neiti jää. Joskus nukahtaa heti, joskus menee toista tuntia (iltaisin siis). Hupattelee omia juttujaan, lukee, käy kysäisemässä vieläkö joku tulisi luokse.



Päiväunille komennetaan sitten noin 10 min päästä topakasti, jos ei ala olla hiljaista. Uhkailaan jos ei muu auta (ei pääse uimaan, saunaan, kylään, puistoon yms, tästä ei äidille tule kyllä ylemmyyden tunnetta), yleensä vain sanotaan että nyt pää tyynyyn ja heti. Ei mennä siis yläkertaan vaan komennetaan alhaalta. Jos vaatii jotain vettä yms, niin sanotaan että sitten kun on unet nukuttu (juodaan lähtiessä pikkaisen).



Kaikkea neiti kyllä joskus yrittää, jos vaan hokaa että näin pääsee huoneestaan pois, mutta järjestelmällisesti ne karsitaan pois. Välillä on huonojakausia välillä helppoja kuin mitkä.



Lastenhuone on tehty " turvalliseksi" , joten neiti saa touhuta siellä rauhassa ja portaisiin on portti, joten ei pääse pahan tekooon. Minusta unta ei voi pakottaa, vaan lapsi nukahtaa sitten kun nukahtaa. Välillä vanhempien tulee kyllä tietysti muistuttaa, että on nukkumaan meno aika.



Kun vierotettiin tutista (1 vuotiaana), tilalle otettiin hieronta, joka vierotettiin käden mahan päällä pitämiseksi, joka vierotettiin pinnarin vieressä olemiseksi, joka vierotettiin samassa huoneessa olemiseksi ja sitten joka ilta oltiin vähän kauempana pinnarista ja lähempänä ovea ja sitten ovi auki ja sitten ovi kiinni. Taisi viedä melkein kuukauden päivät, mutta sittemmin on maksanut takaisin monin kertaisesti =)



Mutta nyt lähdetään hamppipesulle ja sänkyä kohti.



-E-

meillä tilanne on jo hieman helpottunut, vaikka taistelujakin varmasti vielä tulee...



Syy miksi en halua päiväunista vielä luopua, on se, että niin selvästi näen, että lapsi kuitenkin on väsynyt ja loppuilta menee ihan kamalaksi, jos niitä päiväunia ei oteta. Jos päiväunet jää välistä, niin iltaunille nukahtaminenkin on vaikeampaa, vaikka luulisi asian olevan päinvastoin. Mutta jos on päivällä nukkunut hyvin, niin illallakin nukahtaminen sujuu paremmin.



Lisäksi olen halunnut pitää siitäkin syystä päikkäreistä myös kesällä kiinni, että lapsi nyt syksyllä taas jatkaa tarhassa ja siellä nukutaan anyway. Päiväkodissa onneksi nukahtaakin suht hyvin.



Mitä tulee tuohon oma sänky vs. vanhempien sänky -asiaan, niin toki voisin nukuttaa lapsen aina vain ja ainoastaan omaan sänkyynsä. Meillä se ei kuitenkaan sinänsä vaikuta nukahtamiseen, eli lapsi riehuu ja potkii kyllä molemmissa jos sille päälle sattuu...



Mitä tulee tuohon " väkisin" nukuttamiseen, niin meillä sitten varmaan löytyy MLL:lle ennakkotapaus siitä, että kyllä on mahdollista :) Tuntuu, että erittäin temperamenttinen lapseni on ennakkotapaus aika monestakin asiasta... ;)



Muuten lapsi tykkää erittäin paljon sylittelystä, mutta juuri tuo nukuttamishetkeen liittyvä kiinnipitäminen (siis riehumisen estäminen ) saa lapsen raivoihinsa. Onneksi hän puhuu ja ymmärtää puhetta hyvin, joten olen saanut selitettyä, että äidin on pakko tehdä näin kun et muuten rauhoitu. Ehkä se puhe on hieman mennyt perillekin.



En muista kenellä oli vinkkinä uniajan aikaistaminen, ihan hyvä neuvo. Siitä meilläkin on varmaan välillä ollut kyse, eli unet on menneet liian myöhäiseksi, jolloin se kaikkein otollisin nukahtamisaika on mennyt jo ohi. Ja tietysti tutista luopuminenkin voi vaikuttaa.



Mukava kuitenkin lukea, ettei ole ihan yksin näiden ongelmien kanssa, kaikkien tuttujen lapset kun tuntuvat nukahtavan itsekseen viidessä minuutissa! *huokaa kateellisena*



Mukavaa syksyn jatkoa kaikille,



seuraavaa " kriisiä" odotellessa ;)



t. AP

En jaksanut lukea ihan kaikkia viestejä, mutta meiltä löytyy myös tällainen temperamenttinen, " väkisin" nukutettava tapaus. Eli lohtua tulee täältä, et ole yksin.



Pahin kausi oli juuri tuossa n. 2-25, vuoden iässä. Silloin jouduin viimein pitämään poikaa fyysisesti aloillaan, että hän rauhottuisi. Ja sen raivarin jälkeen hän nukahti heti ja helposti ja nukkui tavallisesti n. 3 tuntia päiväunia. Illalla nukahti hienosti ajallaan ja helposti oman puuhailun päätteeksi. Jos päiväunet jäi väliin, poka nukahteli autoon tai sohvalle illan mittaan ja muuten reuhassi ja raivosi illan väsyneenä.



Välillä on aina helpompia kausia, poika nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn ym. Päikkäreille nukahtamisen helppous on vaihdellut eri ikäkausien myötä. Nyt poika on 4-vuotias ja edelleen nukutaan päikkäreitä. Tämän hetken tilanne on, että minä makaan vieressä ja komennan, jos alkaa reuhaamaan. Hiivin pois unien tultua eli n. puolen tunnin-tunnin kuluttua. Tämä onnistuu sen myötä, että pienempi veli nukahtaa helposti samaan huoneeseen (olen hoitovapaalla) ja silloin pitää olla hiljaa. Saan samalla oman lepohetken. Päiväkodissa nukkuu edelleen n. tunnin päivittäin, kotona n. 2 h.



Koen, että meillä tuo pitäminen oli välttämätöntä aikanaan eikä siitä ole jäänyt mitään traumoja nukahtamiseen. Meillä se kahden tunnin makoilu ja omassa huoneessa puuhaaminen ei ole ikinä riittänyt päivälevoksi. Vaakakupissa oli päiväunien tarpeellisuus ja nukahtamisen keinot.