80v dementoitunut anoppi kärsii yksin kotona kun ei pääse palvelutaloon
Kotihoito käy 3 kertaa päivässä antamassa lääkkeet ja katsomassa että kaikki on ok, mutta eivät vie anoppia ulos tai mitään muutakaan aktiviteettia ei ole. Anoppi vaan istuu päivät kotona nojatuolissa ja katsoo televisiota, ei uskalla käydä ulkona yksin. Ei tee ristisanoj tai käsitöitä eikä mitään. Ei maistu ruoka joita lämmittää mikrossa, ei tee itse mitään ruoka enää, eikä tee mitään muutakaan aktiviteettia kotonaan, valittaa vaan että eipä ole enää hääppöistä tämä elämä.
Meidän perhe vierailee vähintään 2 kertaa viikossa ja hoidamme hänelle ruuat jääkaappiin yms. Välillä anoppi lähtee meidän kanssa kauppaan mutta nyt viime aikoina ei ole halunnut sitäkään.
Anoppi siis kärsii dementiasta ja nykyään taitaa olla masentunutkin. Emme oikein tiedä mitä tässä voi tehdä?
Anoppi haluaisi palvelutaloon ja se varmaan olisi hänelle hyvä, saisi siellä enemmän aktiviteettia ja juttuseuraa. Tuntuu että nyt vain odottaa kotona kuolemaa. Kotihoidossa vaan ovat sitä mieltä että koitettaisiin vielä heidän palveluitaan lisäämällä pitää kotona.
Kommentit (81)
Vanhuksille on päivätoimintaa ja päiväkeskuksia, tutkikaa kuntanne tarjontaa ja olkaa yhteydessä sosiaalityöntekijään palvelutarpeen arviointia varten. Saisi edes jotain tekemistä ja sosiaalista kanssakäymistä arkipäiviinsä.
En usko, että palvelutalo olisi ratkaisu, koska edelleen hän tarvitsisi tekemistä päiviinsä.
Mutta kotonahan ne hoitaa niin pitkään, kuin mahdollista. Ja aina muuttaminen ei ole muistisairaalle vanhukselle eduksi, oma isoäiti meni aina ihan sekaisin, kun kävi pari kertaa vanhainkodissa jaksolla. Ei tiennyt yhtään missä oli ja keitä muut ihmiset oli, luuli olevansa lapsuuden maisemissa ja hädin tuskin tunnisti meitä omaisiakaan. Omassa kodissa pää pelasi paremmin.
Pistä se soittamaan 300 kertaa häkeen parissa kuukaudessa ni pääsee vankilaan.
Anoppi ottaa puhelimen käteen ja soittaa palvelutaloon
Kunnalliselle puolelle on hirvittävät jonot ainakin isomissa kaupungeissa. Yksityispuolella taas hirvittävät hinnat! Palvelu yms kodeissa.
Videopuheluita? hahaa, et taida tuntea vanhuksia.
Surullisinta on ettei iltapäivä toiminta tule sinne kotiin vaan niihin on mentävä. Jos ei ole järjestettyä kyytiä on usein mahdoton asia moiseen kulkea dementikon yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kunnalliselle puolelle on hirvittävät jonot ainakin isomissa kaupungeissa. Yksityispuolella taas hirvittävät hinnat! Palvelu yms kodeissa.
Videopuheluita? hahaa, et taida tuntea vanhuksia.
Surullisinta on ettei iltapäivä toiminta tule sinne kotiin vaan niihin on mentävä. Jos ei ole järjestettyä kyytiä on usein mahdoton asia moiseen kulkea dementikon yksin.
Hyvä, että joku ymmärtää tuon todellisuuden. Jos ennenmuinoin käveli edes marketin ympäri, oli sekin tyhjää parempaa liikuntaa. Nyt eivät saa sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palvelutalo on suora tie kuolemaan.
No entä kun tilanne kotona on se että itkee ja valittaa sitä että ei halua olla yksin kotona ja on apaattinen kotona eikä tee mitään muuta kun istuu päivän yhdessä tuolissa eikä ole mitään elämäniloa. En näe palvelutaloa silloin huonona vaan päinvastoin varsinkin kun itse sinne haluaa, siellä sentään käydään syömässä eikä lämmitetä mikroruokaa jos muistaa, ja näkee muita ihmisiä ja on jotain mahdollisuutta aktiviteetteihin.
Aloittaja
Ihan samanlaista siellä palvelutalossakin on. Puheet aktiviteeteista on pelkkää valheellista mainosta. Ei niitä oikeasti ole mut se selviää useimmille vasta liian myöhään.
Minä työtön yksineläjä puolestaan kaipaisin juuri sellaisen työn, jossa voisin käydä yksinäisten vanhusten luona viettämässä aikaa yhdessä, tehden käsitöitä, ulkoillen, kokkaillen, leipoen, ollen kaverina tms. Sellaista kiireetöntä yhdessäoloa, juttuseuraa ja harrastamista. En vaan tiedä kuinka sellaiseen työhön pääsisin. Tarvitseeko jotain koulutusta? Pitäisikö perustaa yritys, joka tarjoaa tuollaista palvelua vai mitä? Onko ideoita? Luulen, että tarvetta muillakin yksinäisillä vanhuksilla olisi "palkattuun kaveriin", joka kävisi kylässä vaikka pari-kolme tuntia kerrallaan pari kertaa viikossa.
Juuri tuttu vanhus, Alzheimeria sairastava, pääsi ’ vanhainkotiin’. Ja on erittäin virkistynyt siitä, että on kahvi- ja ruokaseuraa ja muutenkin muita. Ja jotain yhteistä puuhaa. Se kotona oleminen kun on vain istumista ja odottamista, yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minä työtön yksineläjä puolestaan kaipaisin juuri sellaisen työn, jossa voisin käydä yksinäisten vanhusten luona viettämässä aikaa yhdessä, tehden käsitöitä, ulkoillen, kokkaillen, leipoen, ollen kaverina tms. Sellaista kiireetöntä yhdessäoloa, juttuseuraa ja harrastamista. En vaan tiedä kuinka sellaiseen työhön pääsisin. Tarvitseeko jotain koulutusta? Pitäisikö perustaa yritys, joka tarjoaa tuollaista palvelua vai mitä? Onko ideoita? Luulen, että tarvetta muillakin yksinäisillä vanhuksilla olisi "palkattuun kaveriin", joka kävisi kylässä vaikka pari-kolme tuntia kerrallaan pari kertaa viikossa.
https://yle.fi/uutiset/3-10421446
Hommaa ensin itsellesi sellaisia kavereita, joilla on samaa intoa ja siihen lisäksi vielä jalkojenhoitaja ja mielellään se fysioterapeutti tai vaikkapa pilatesharrastaja. Oletko lukenut tuon uutisen?
Korona-aikana palvelutalojen aktiviteetit on minimissä. Asukkaat ovat omissa asunnoissa ja yksin. Jotain pienipuotoista kuntoutusta (jumppaa ym.) voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä työtön yksineläjä puolestaan kaipaisin juuri sellaisen työn, jossa voisin käydä yksinäisten vanhusten luona viettämässä aikaa yhdessä, tehden käsitöitä, ulkoillen, kokkaillen, leipoen, ollen kaverina tms. Sellaista kiireetöntä yhdessäoloa, juttuseuraa ja harrastamista. En vaan tiedä kuinka sellaiseen työhön pääsisin. Tarvitseeko jotain koulutusta? Pitäisikö perustaa yritys, joka tarjoaa tuollaista palvelua vai mitä? Onko ideoita? Luulen, että tarvetta muillakin yksinäisillä vanhuksilla olisi "palkattuun kaveriin", joka kävisi kylässä vaikka pari-kolme tuntia kerrallaan pari kertaa viikossa.
https://yle.fi/uutiset/3-10421446
Hommaa ensin itsellesi sellaisia kavereita, joilla on samaa intoa ja siihen lisäksi vielä jalkojenhoitaja ja mielellään se fysioterapeutti tai vaikkapa pilatesharrastaja. Oletko lukenut tuon uutisen?
Ja etsi vanhukselle keinutuoli! Se istuminenkin on sitten hyvää pilatesliikuntaa ja siinä aika kuluu nopeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palvelutalo on suora tie kuolemaan.
Mun dementoitunut 95 v anoppi pääsi palvelutaloon. Oli kyllä ihan pakkorako, aivan sekaisin oli koko oleminen.
Nyt on uudessa kodissaan piristynyt ja aktivoitunut ja pääsee ulkoilemaan ja saunaan ja on juttukavereita.
On kuin eri mummo entiseen verrattuna.
Kiitos ihanille hoitajille😘😍
Vie heille vinkiksi tuo:
suomeksi pitäisi saada tietysti kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä työtön yksineläjä puolestaan kaipaisin juuri sellaisen työn, jossa voisin käydä yksinäisten vanhusten luona viettämässä aikaa yhdessä, tehden käsitöitä, ulkoillen, kokkaillen, leipoen, ollen kaverina tms. Sellaista kiireetöntä yhdessäoloa, juttuseuraa ja harrastamista. En vaan tiedä kuinka sellaiseen työhön pääsisin. Tarvitseeko jotain koulutusta? Pitäisikö perustaa yritys, joka tarjoaa tuollaista palvelua vai mitä? Onko ideoita? Luulen, että tarvetta muillakin yksinäisillä vanhuksilla olisi "palkattuun kaveriin", joka kävisi kylässä vaikka pari-kolme tuntia kerrallaan pari kertaa viikossa.
https://yle.fi/uutiset/3-10421446
Hommaa ensin itsellesi sellaisia kavereita, joilla on samaa intoa ja siihen lisäksi vielä jalkojenhoitaja ja mielellään se fysioterapeutti tai vaikkapa pilatesharrastaja. Oletko lukenut tuon uutisen?
Ja etsi vanhukselle keinutuoli! Se istuminenkin on sitten hyvää pilatesliikuntaa ja siinä aika kuluu nopeaa.
Jatkan vielä.
Vanhukselle ei saa sanoa sanaa pilates, koska se luulee sun puhuvan historiasta, eikä liikunnasta. Siihen oppii pikkuhiljaa, mutta nojatuoli kannattaa vaihtaa hyvään keinutuoliin ajoissa:
https://www.keinukaluste.com/keinutuolit/jalaskeinut
Mikä noista sopisi parhaiten, olisi tärkeä tieto.
Vierailija kirjoitti:
Korona-aikana palvelutalojen aktiviteetit on minimissä. Asukkaat ovat omissa asunnoissa ja yksin. Jotain pienipuotoista kuntoutusta (jumppaa ym.) voi olla.
Voiko siellä omassa huoneessa katsoa vanhoja ohjelmia, vaikkapa tuota:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/06/eila-roine-muistelee-heikki-ja…
Lapset ainakin vois näyttää läppäriltä käydessään heille tuttuja sarjoja. Siinä ei paljoa vaadita. Samalla vois mopata lattiat ja pestä ne silmälasit:-)
Kyllähän moni yksinäinen vanhus hyötyy palvelutaloasumisesta! Äitini virkistyi kun pääsi hyvään paikkaan
jossa voi jutella muitten kanssa ja saa monta kertaa päivässä ruokaa ja kahvia.
Kotona ollessa syöminen oli tosi heikkoa kun ei enää muistanut ruokaa lämmittää.
Nykyään vaan tosi vaikea päästä palvelutaloon kun on ajettu alas tuollaisia paikkoja ja hoetaan että koti on
paras paikka. No ei todellakaan ole muistisairaalle yksin asuvalle!
Omaisten pitää olla tiukkana, vedota heitteillejättämiseen ym ym.
SPR:n ja seurakunnan kautta voi saada vapaaehtoiskävijän- tai ei ehkä nyt koronan takia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän moni yksinäinen vanhus hyötyy palvelutaloasumisesta! Äitini virkistyi kun pääsi hyvään paikkaan
jossa voi jutella muitten kanssa ja saa monta kertaa päivässä ruokaa ja kahvia.
Kotona ollessa syöminen oli tosi heikkoa kun ei enää muistanut ruokaa lämmittää.
Nykyään vaan tosi vaikea päästä palvelutaloon kun on ajettu alas tuollaisia paikkoja ja hoetaan että koti on
paras paikka. No ei todellakaan ole muistisairaalle yksin asuvalle!
Omaisten pitää olla tiukkana, vedota heitteillejättämiseen ym ym.
SPR:n ja seurakunnan kautta voi saada vapaaehtoiskävijän- tai ei ehkä nyt koronan takia.
Ei se omaisten tiukkana oleminen auta, kun ainakin Helsingissä on tietyt kriteerit jolloin laitoshoidon tarpeet täyttyvät. Itselläni on ollut aivan muistisairas mummeli asiakkaana, joka ei edes tunnistanut kotiaan enää omakseen. Fysiikka kuitenkin pelasi ja lähti useampaan otteeseen aina kävelylle ja löytyi sitten kaatuneena useampaan otteeseen. Minä ja Kotihoidon lääkäri puolsimme päätöstä hakea palvelutalopaikkaa lausunnoissa me, mutta silti oltiin sitä mieltä (se erillinen taho joka päätökset tekee), että kyllä voi vielä kotona olla. Onneksi naapurit alkoivat tehdä huoliilmoituksoa ja rouva pääsi lopulta palveluasumisen piiriin. Vanhuksien kotona-asumista perusteellaan itsemääräämisoikeudella todella pitkään, kumma kyllä kun ahdistunut ja pelokas vanhus sitten haluaisi päästä palvelutaloon niin siihen hänen itsemääräämisoikeus ei riitä.
Joo, ei siellä palvelutalossa välttämättä niitä virikkeitö ole sen enempää, mutta moni virkistyy jo siitä, kun on säännölliset ruokailut ja ennen kaikkea seuraa löytyy.
Eihän kaikkien naapuri koskaan käy edes portaikossa. Kukaan ei tee niiden naapureiden puolesta huoli-ilmoituksia, ei missään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä työtön yksineläjä puolestaan kaipaisin juuri sellaisen työn, jossa voisin käydä yksinäisten vanhusten luona viettämässä aikaa yhdessä, tehden käsitöitä, ulkoillen, kokkaillen, leipoen, ollen kaverina tms. Sellaista kiireetöntä yhdessäoloa, juttuseuraa ja harrastamista. En vaan tiedä kuinka sellaiseen työhön pääsisin. Tarvitseeko jotain koulutusta? Pitäisikö perustaa yritys, joka tarjoaa tuollaista palvelua vai mitä? Onko ideoita? Luulen, että tarvetta muillakin yksinäisillä vanhuksilla olisi "palkattuun kaveriin", joka kävisi kylässä vaikka pari-kolme tuntia kerrallaan pari kertaa viikossa.
https://yle.fi/uutiset/3-10421446
Hommaa ensin itsellesi sellaisia kavereita, joilla on samaa intoa ja siihen lisäksi vielä jalkojenhoitaja ja mielellään se fysioterapeutti tai vaikkapa pilatesharrastaja. Oletko lukenut tuon uutisen?
Turvapuhelimen käyttö on kai silti hyväksyttävä vekotin? Hyvin on toiminut se, minkä tiedän. Muutamassa minuttissa tulee apu paikalle, oli syy mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä työtön yksineläjä puolestaan kaipaisin juuri sellaisen työn, jossa voisin käydä yksinäisten vanhusten luona viettämässä aikaa yhdessä, tehden käsitöitä, ulkoillen, kokkaillen, leipoen, ollen kaverina tms. Sellaista kiireetöntä yhdessäoloa, juttuseuraa ja harrastamista. En vaan tiedä kuinka sellaiseen työhön pääsisin. Tarvitseeko jotain koulutusta? Pitäisikö perustaa yritys, joka tarjoaa tuollaista palvelua vai mitä? Onko ideoita? Luulen, että tarvetta muillakin yksinäisillä vanhuksilla olisi "palkattuun kaveriin", joka kävisi kylässä vaikka pari-kolme tuntia kerrallaan pari kertaa viikossa.
https://yle.fi/uutiset/3-10421446
Hommaa ensin itsellesi sellaisia kavereita, joilla on samaa intoa ja siihen lisäksi vielä jalkojenhoitaja ja mielellään se fysioterapeutti tai vaikkapa pilatesharrastaja. Oletko lukenut tuon uutisen?
Enpä ollut lukenut tuota, kiitos linkistä! Mielenkiintoista, tosin itselle ei tuollainen 24/7-tyylinen työ kyllä toimisi, enkä kotiini ketään haluaisi. Mutta toisin päin toimisi, voisin hyvinkin mennä ikäihmisten luokse seuraksi, vaikka koko päiväksi.
Anna mun nauraa. Dementikko heittää kännykän roskiin ja ei osaa edes telkkua avata saatikka videopuheluita yms.
Jos siihen kykenee, niin ei varmana pääsee hoitoon.