Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tilanteessani?
04.03.2021 |
Tein noin 1,5v sitten valinnan muutaa ulkomaille mieheni vuoksi. Kyseessä miehen unelma. Vastustin muuttoa, sillä oma vaistoni kertoi minulle näin. Kerroin tämän kaikille.
Lopulta tein (Alun vastustelusta huolimatta) valinnan lähteä miehen mukaan, sillä en kestänyt ajatusta erosta. Aloin uskotella itselleni, että tämä valinta oli oikea. En ole kertonut kenellekkään, että pelkään. Nyt olen ahdistunut, enkä tiedä mitä tehdä. Minulla ei ole tässä maassa ystäviä, perhettä tai työpaikkaa.
Olen aina haaveillut omasta perheestä, mutta koen, että täällä meiltä puuttuvat kaikki turvaverkot. Miehen mielestä kaikki parantuu, kunhan koronatilanne helpottaa. Aluksi en viihtynyt shokin vuoksi ja nyt syynä on korona. Itse en usko tähän. Korona on muuttanut maailmaa paljon, ehkä jopa lopullisesti ja se voi pahimmillaan kestää vuosia. En ole nähnyt perhettäni vuoteen. Olen tänä aikana vieraillut hienoissa luontokohteissa ja nähnyt paikalliset upeat puitteet erilaisille taphtumille ja baari-illoille. Paikka on mahtava. Mutta riittääkö se?
Tuntuu, että minun unelmani lapsista ja lapsiperhearjesta on haasteellinen ilman turvaverkkoja. Haluaisin tehdä myös työtä. Suomessa äitien tilanne on paljon parempi kuin täällä.
Miehen mielestä en näin lyhyen (1,5 v ja koronatilanne) maassaolon jälkeen voi tietää viihdynkö vai en. Olen menevä tyyppi ja mies on vakuuttunut, että tulen viihtymään paikan monipuolisuuden ja paremman sään vuoksi. (paikka tunnettu hyvästä ilmastosta) En tiedä yleistänkö tai olenko vanhanaikainen, mutta käsittääkseni arki tulee vastaan joka paikassa, eikä suurimmalla osalla ole esimerkiksi 40- vuotiaana innostusta lähteä kavereiden kanssa baanalle joka viikonloppu.
Toisaalta haluaisin lähteä kotiin. Rakastan miestäni enkä halua erota. Lisäksi toivon, että olisin väärässä kaikesta ja viihtyisin täällä.
Milloin tietää viihtyykö?
Kommentit (28)
Minusta on aika hätiköityä tehdä päätöstä Suomeen muutosta sen perusteella, miten olet viihtynyt maassa korona-aikana. Kun korona on ohi, tilanne voi olla täysin erilainen. En myöskään tekisi päätöstä perheen perustamisesta sen perusteella, miten lähellä sukulaiset ovat. Lastenhoitoapua voi aina palkata rahalla, ja lisäksi tukiverkkoja voi hankkia muista lähellä asuvista lapsiperheistä.
Mitä olet tämän 1,5 vuoden aikana tehnyt sen eteen, että rupeaisit viihtymään maassa enemmän? Kai olet edes opetellut paikallisen kielen niin, että voit työllistyä koronan jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ymmärtänyt niin, että jos saan tässä maassa lapsen ja mies ei halua palata Suomeen, jää lapsi tänne ja sitä kautta myös minunkin on pakko jäädä. Lapsen asioista päättää asuinpaikka kansalaisuudesta huolimatta.
Sano miehelle se on moro.Tule sitten Suomeen.
Puhuin kieltä jo ennen muuttoa sillä tasolla, että voin lukea uutiset (ja päätellä minulle uudet sanat kontekstista), avata pankkitilin ja keskustella miehen työkavereiden kanssa. Kaikki kehuvat kielitaitoani, mutta he eivät tosin tiedä, että usein jätän jotain sanomatta tai selitän asian kauttarantain, sillä kielitaito ei riitä ilmaisemaan asiaa juuri siten kuten itse sanoisin. Kielet eivät ole minulle ongelma sillä olen kasvanut kaksikielisessä ympäristössä ja opiskellut paria eri kieltä lukiossa. Näiden pohjalta uutta kieltä on helpompaa oppia.
Minus myös loukkaa se, että mies ei enää halua opiskella suomen kieltä sillä osaan hänen kieltään, sekä tätä paikallista kieltä. Tuntuu ettei omalla taustaltani ole mitään merkitystä.
Joidenkin ennusteiden mukaan koronatilanne voi jatkua tällaisena vuoteen 2025 saakka. Kannattaa miettiä jaksaako niin kauan odottaa että viihdytkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takaisin Suomeen. Jos suhde siitä kaatuu, ei se ole rakkautta. Olet alunperin lähtenyt miehen vaatimuksesta, sinulla ei ollut vaihtoehtoja juurikaan. Mitä sitten, jios mies jättää sinut, paikallisen naisen vuoksi?
Suomeen tuleminen voi korona- tilanteessa olla parempi ratkaisu, kuin jäädä epävarmuuteen kaikesta. Miten käy sinun koulutuksesi ja työuran kanssa? Äitiys ei välttämättä onnistu, jos onnistuu, oletko onnellinen ” edustusvaimo”?
Niin, ehkä tässä pitäisi tehdä vaikeita päätöksiä. 🙁
Nyt Suomeen sieltä hopihopi, elämään omannäköistäsi elämää. Elämä on lyhyt, ei kannata köyttää sitä märehtimiseen tai odottamaan sitä, että jos joskus tulevaisuudessa alkaa viihtymään.