***ELOisat keskellä viikkoa***

Olipas yö...Lämpötila pysytteli yölläkin tuossa parinkympin pinnassa ja hikeä pukkasi pintaan. Niin paljon kuin olen nauttinut kesästä raskaudesta huolimatta, niin nyt alkaa olla kiintiö aika täynnä. Loppuraskaus ja helteet eivät vain jotenkin tahdo millään sopia yhteen. Aamupäivät sujuvat ihan mukavasti, mutta iltapäivisin olen ihan romuna ja otsasuoni sykkii metrin päässä kiukusta ihan pienestäkin asiasta. Oikein hävettää, kun jotenkin taantuu komevuotiaan kanssa samalla tasolle, kiukuttelee mitä käsittämättömimmistä asioista. Mieskin sanoi, että ensin näkyvät rouvan kitarisat ja sitten vasta muu...



Empulle onnittelut perheenlisäyksen johdosta! Muut vissiin muistinkin onnitella jo eilen...



Pumpuli se sitten pyöräytti kolmannen potran pojan joukon jatkoksi. Meille on luvassa tuo neljäs poika...Kun olen lomalla kuunnellut kymppivuotiaan esikkotyttäreni kiukuttelua, olen oikein iloinen, että tulokas on poika. Mieskin sanoi, että yhdestä tytöntylleröstä (isin prinsessa) on enemmän vaivaa, kuin kaikista pojista yhteensä. No liiotteluahan tuo on, mutta meillä pojat ovat paljon tasaisempia kuin tytär, eivätkä kiukuttele yhteensäkään niin paljon kuin neiti.



Mies teki eilen työvuorolistoja, ja kuinkas ollakaan...hän on ihan laskettuun aikaan asti kuusi päivää viikossa töissä...jippii! Alan olla kävelevä ruumis, kun yksin vallan puurran...Anoppikin totesi, että mitä tuo mies siellä synnytyksessä tekee, kotona ja töissä tarvitaan enemmän. No minä meinasin väsyneenä mennä pitkin lankoja, kun en siedä että joku yrittää päättää meidän puolesta tällaisia asioita. Mieskin oli äitinsä kommentista aika harmistunut, kun stressaa ettei kenties pääsekään synnytykseen töiden takia. Sille asialle ei voi sitten mitään, jos niin käy, mutta minusta kellään perheen ulkopuolisella ei ole oikeutta sanella miten meillä synnytys hoidetaan.



Jaaha tulipas paapatettua...nyt aamiaisen laittoon, siskonpoika tulee meille hoitoon koko päiväksi. Tsemppiä meille kaikille taas uuteen päivään!



Opemamma ja vimpula rv 37+1

Kiva on siis lukea uusista vauvauutisista. Onnea vielä kerran kaikille reippaille äideille ja lapsille! Niin positiivisen oloisia synnärikertomuksiakin on ollut, että herää epäilys, käydäänkö siellä laitoksella vaan kipaisemassa. Voi kun olisi itekin urakkansa saanut tehtyä...



Eilen oli neuvola mutta eipä siellä mitään uutta. Vauva vaan ei olekaan kiinnittynyt. Yli varmaan mennään sitten että jibii! Vähän oon sitä epäillytkin, kun vauveli kääntää kylkeänsä ihan selkeästi. Pylly vaan heilahtaa ja jalat viuhtoo puolelta toiselle. Ja että sattuu! Häppäriluu oli ihan sairaan kipeänä eilisen pään tunnustelun jälkeen ja itku silmässä yritin kävellä puistossa esikoisen perässä.



Miehenkin mielestä vauva saisi jo syntyä; ei kylläkään sen takia, että olis kiire nähdä vauva vaan sen takia, että olen kuulemma ollut viimeiset neljä kuukautta ihan mahdoton kärttyperse. Ai kuinka ihanaa. Muistin kyllä sanoa pari valittua sanaa takaisin ( eipähän tule nimitettyä turhaan sitten kärtyksi). Sanoin, että jos sitä potkaistais tonne haaroväliin, niin että luut rutisee ja sen jälkeen ei annettais nukkua ku pätkiä kerrallaan öisin, niin kyllä siinä pinna lyhenis hänelläkin. Ja vaikka vauva sais syntyä, se ei kuitenkaan saa tulla lauantaina, kun silloin pitää päästä katsoon Beachvolleyta, eikä mieluusti sunnuntainakaan, kun silloin on yks veneilyhäppeninki. Mistä tuo itsekeskeisyysgeeni oikein noille äijille tulee? Tai ainakin omalle äijälle.



Tulipa purettua. Mies varmaan tykkäis...



Meillä vieläkin tuo vaunuasia vaiheessa. Kun ei osata päättää, mitä hommata ja miten liikkua sitten kahden kanssa. Ylettömästi rahaakaan ei tietty oo haaskattavaksi. Jos ois, niin oishan noita vempeleitä, mitä hankkia.



Näillä mietteillä mennään tänään. Vointeja kaikille!



38+1

Taas saa aloittaa viestin onnitteluilla, kun peräti kolme uutta elovauvaa on tainnut putkahtaa maailmaan sitten viime viestin! Tulkaahan kertomaan lisää kuulumisia kun kykenette/ehditte. Niin ja tiedoksi jo vauvan saaneille (mm. Pantteri): musta ainakin on kiva lukea, miten vauva-arki on lähtenyt käyntiin, joten kirjoitelkaa ihmeessä täälläkin puolella!



Mä olen siis TÖISSÄ, tyttö on ollut eilen ja tänään hoidossa. Onneksi hoitoonmeno sujui hirmu hyvin pitkästä kesälomasta huolimatta. Sain osakseni kohtuullisesti kommentteja työkavereilta, jotka ihmettelivät mitä mä täällä teen ja etenkin naispuoliset kollegat kiinnittivät järjestään huomiota siihen, miten mahani on laskeutunut. Itse en ole moista huomannut, eikä minusta tunnu, että kulkisin jotenkin pallo jalkojen välissä.



ODE: me mennään näköjään ihan samoissa päivissä! Minkä ikäinen teidän esikoinen onkaan? Mehän ei olla myöskään hommattu vielä mitään toista menopeliä vaunujen lisäksi (tyttö siis 2v9kk). Olen miettinyt, että jos tyttö ei jaksa kävellä, pistän vauvan liinaan ja olkoon tyttö rattaissa. Tai jos ollaan perheen voimin liikkeellä, esikoiselle voi ottaa aina matkarattaat mukaan. Ja talven tullessa pulkka korvannee esim. seisomalaudan.



AIRin tavoin mäkin jopa kaipaan sosiaalisia kontakteja, toisin kuin monet muut teistä. Toisaalta kotona olo esikoisen kanssa on välillä hieman pitkästyttävää, mutta ajattelen myös, että nyt on viimeiset ajat käsillä treffata rauhassa tyttökavereita - kohta imetyskuviot sotkee pahasti kaikki aikataulut... Vkl:na onkin tulossa yhdet 30-vuotisbileet, jonne tosin lähdetään koko perheen voimin. Mutta tarkoitus olisi ehtiä vielä tavata pariakin eri ystäväporukkaa esim. ravintolaillallisen merkeissä ja vaihtaa rauhassa kuulumisia.



Jep, pitää jatkaa töitä. Huomenna onkin neuvola ja appiukko on tulossa kyläilemään. Lisäksi pitäisi käydä hakemassa TURVAKAUKALO (päädyttiin lopulta uuteen, Britaxin Baby Safe Plussaan) ja ITKUHÄLYTIN, jotka oli vielä hankkimatta. Kohta on sitten TAAS yksi viikko ohitse, kyllä tää loppuraskauskin vaan menee yllättävän nopeasti!



Kerttukasperi ja Onni rv38+1

Täällä on kanssa kärsitty hikisistä öistä. Keskin siihen onneksi ratkaisun. Meijän makkarista pääsee parvekkeelle niin jätän illalla parvekkeen oven rakoselleen niin johan on mukava nukkua. Nyt olenkin nukkunut kaksi yötä todella hyvin. Kerran käynyt vessassa sekin samassa yhteydessä kun heräsin kuopusta silittelemään takas uneen.



JEEE Mulla on kohta kampaaja saa tän kuontalon kuriin. Oon yrittänyt kasvattaa tätä mutta nyt loppu pinna on vieläkin niin lyhyt ettei pysy kunnolla kiinni niin saa kampaaja leikata ihan lyhkäseksi. Olisin halunnut vielä värin mutta en taida jaksaa istua niin kauaa paikallaan. Jos sitten ennen ristiäisiä kävis uudelleen leikkauttamassa ja ottais sit värin.



Lähdetäänkin kampaajalle meijän kakkosen kanssa. Tyttö on ollut koko kesän mun apulainen auttanut kuopusta keinuun ja pois ja muutenkin leikittänyt kuopusta ja hoitotyttöä. Niin nyt käydään kampaajalla yhdessä. Siistitään tytön hiukset koulun alkua varten. Sekä käydään syömässä jotkut ihanat jäde annokset ja haetaan pankin varaama lahja koulun alun kunniaksi. Penaali ja kyniä haetaan kans. Tytöillehän on vaikka minkänäköisiä kumeja ja kyniä.



Miehellä olis 3 yövuoroa jäljellä sit alkaa kesäloma. Ihanaa kun on joku joka jakaa tän normaalin arjen pyörityksen. Varsinkin kun koulut alkaa niin tulee niin paljon uutta.



Musta on kanssa kiva lukea jo synyttäneiden vauva arkea että käykäähän kirjoittelemassa täälläkin pinossa. Oon muutaman kerran käynyt vaklaamassa vauva puolella teidän pinoa. Josko sitä kohta olis itsekin sillä puolella.



Nyt valmistautumaan kampaajalle lähtöön.



puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja pikku-ukko 38+6

Aamu tuntuu hiukan paremmalta mitä eilinen :). Yöllä heräsin jälleen klo 3, se on joku ihmeen tapa... sittenpä ei uni tullutkaan, rallattelin vaan mielessäni:



" maanantai- ei mittään, tiistai- ei mittään,

keskiviikko, torstai- ei mittään.

Perjantai- ei mittään, lauantai- ei mittään,

sunnuntai ei kerrassaan yhtään mittään..."



Niinpä niin. Meillä ei edes ole näille kahdelle seuraavalle viikolle mitään suunnitelmia, vähän vaikee suunnitella jos se lähtö sittenki tulis itekseen. Eli pirun tylsää täällä. Kampaajani ois palannut lomalta, mutta en minä viitsi varata aikaa kun tietyssä asennossa istuminen on vaikeeta, autossa matkustelu on yhtä helkuttia, vauva hermostuu aina sillon ja alkaa kauhee takominen ja möyriminen....



Tänään on semmonen olo, että olen luovuttanut ja odotan vain ensi viikon perjantaita JOS ne sillon suostusivat käynnistämään..... Yhtään supparia en edes kaipaa, mitäpä niitä kärsimään kerta ne ei mitään mihinkään auta.



Eilen sain kuulla kaveriltani että heille odotetaan kolmatta lasta :). Heh, eka ajatus oli vaan ettei käy yhtään kateeksi :) :) :)... hölömö minä.



Taidan lähteä ettimään sitä ketutuksen aihetta jostain...



hanneli ja natikka 40+4

ja jaksamista viimeisiin viikkoihin! Kyllä kohta on vauvat sylissä jokaisella!



Neitimme on nyt viikon, laskettu päiväni oli siis eilen. Tuntui hassulta, kun tuntuu että synnytyksestä olisi jo tosi pitkä aika! Vauva nukkuu ja syö, viime päivinä vähän enemmän jaksanut olla valveillakin. Enemmän on keskitytty vakuuttamaan esikoiselle että hän on edeleen tärkeä... Odottelen milloin se iltahuutokausi mahtaa alkaa. Tänään eka neuvola.



adalmina & pikkuleijona 7pv

Tänään on se suuri päivä, kun aion ilmoittaa kylmän rauhallisesti äitipolilla, että olen tulossa käynnistykseen ensi viikon pe. Ja piste. On saatava sielunrauha ja nyt vaan ei enää kroppakaan kestä. Vähiten pää. Mitään kokoarvioita ei ole saatu aikoihin, joten tosi mukavaa kun ei tiedä ovatko vauvat 2,5 kg vai peräti kilon painavampia. Mies on samaa mieltä, ja huomaa kyllä että nyt ollaan finaalissa.



Onnea uusille elokkaille! Minäkin olen ihmeissäni lukenut kuinka ripeää toimintaa on ollut. Vauvelithan suoraan singahtavat ulos hellekuumuuteen. Eiköhän meikä taas synnyttele sellaisen vuorokauden koko rahan edestä.



Opemammalle kovasti voimia. Loppuraskaudessa noin ison lapsikatraan kanssa itsekseen selviäminen on niin uskomaton suoritus, ettei ihme että kitarisat vilkkuvat. Nostan sulle hattua.

Tuntui, että olisin koko yön ollut hereillä. Käänsin kylkeä varmasti sata kertaa ja hikiolo se siitä vaan paheni. Eilen oli kyllä sellainen paahdepäivä, että alta pois. Kävin lounastamassa yhden kaverin kanssa neuvolakäynnin jälkeen. Esikoinen oli muutaman tunnin päiväkodissa ja minulla olisi ollut aikaa kierrellä vähän kaupungillakin, mutta ei yksinkertaisesti jaksanut. Oli niin kuuma. Yöllä särki kaikkia niveliä, siis kyynärpäitäkin.



Epäsosiaalisuudesta: Juttelisin lähempien kavereiden kanssa vaikka tuntitolkulla, mielellään saisivat kyläillä ym. mutta puolituttuja en jaksa. Nyt on vielä hankala, kun ollaan muutettu uuteen kotiin ja on pakko yrittää jutella naapuruston ihmisten kanssa ettei heti anna itsestään vääränlaista kuvaa. Sitä on sitten ikävä myöhemmin yrittää paikkailla. Eli hiekkalaatikolla on ollut pakko vetää läpi perinteiset ensitutustumislöpinät.



Eilen kaupungilla istahdin puiston penkille odottamaan lounasseuraani. Ajattelin, että lepään tässä tovin. Suljin ihan simätkin. Eiköhän siihen pärähtänyt joku 50+ täti, jonka oli pakko altaa lätistä säistä ja kysellä masusta ym. Lähdin aika nopeasti uudelleen liikkeelle. Ei kerta kaikkiaan jaksa...



Meillä mies on nyt poissa kotoa, vähän pidemmän matkan päässä, lauantaihin saakka. Toivottavasti vauva ei synny sillä aikaa. Ristiriitaista, kun muuten toivoisi tulokasta mahdollisimman pian.



Hanneli: Täälläkään ei ole mitään suunnitelmia. Ei kerrassaan mitään tekemistä eli päivät menevät HITAASTI. Nyt miehen poissaollessa pitää ottaa entistä iisimmin, ettei mitään lähtisi tapahtumaan. Ihanaa olla kotoympyröissä useamöpi päivä erittäin kiukkuisen 2-vuotiaan kanssa, joka EI SUOSTU nukkumaan päiväunia.



Velho78 rv39+0

Neuvolareissulta just tulin takas, kaikki kunnossa. Yöllä oli minusta ekoja hieman kipeitä supistuksia joka pisti tietysti jännittämään, mutta sitten taas ei mitään. Saas nähdä kuinka kauan tässä odotellaan. Ihana oli kuulla taas ihania vauvatarinoita, onnittelut kaikille!! Ihanaa;))



Aika lämmintä tosiaan on ja omat hermot aika tiukassa. Toisaalta meidän viime viikon deadlinet remonttijutuille on helpottanut oloa, ei tarvitse enää pakosti tehdä mitään jos ei halua. Se on hienoa se. Saa vaan olla. Esikoisen kanssa ei jaksa kovinkaan paljon leikiskellä, siitäkin on huono omatunto. Hänellä alkoikin eilen hoito, joten saa vähän virikkeitä parina päivänä muualla. Oli tosi hyvällä tuulella illalla kun oli saanut leikkiä kavereiden kanssa pitkästä aikaa.



Sairaalakassi on pakattu, mietin vielä kovasti että mitäs kaikkea sitä tarttis, kai jotain lukemista vois ottaa. Mitäs teillä siellä on?



Vaatteetkin alkaa jo vähän kyllästyttää kun ei ole muuta kun pari vaihtoehtoa joita pitää pestä vähän väliä.



Papuna 37+6

Joo, neuvolakuulumisissa täälläkin mennään, ei sairaalakuulumisissa.



Kaikki normaalisti edelleen. Vauvan pää on kuulemma jo aivan lähtökuopissa, sf-mittakin tippunut viikossa sentillä. Mutta tuskinpa tuolla mikään kiire silti maailmaan on tulla, en ala ollenkaan uskotella sellaista itselleni.



Kaikkien kesäsijaisten jäljiltä paljastui tänään (39+0!), että en ollut saanut sairaalan esitietolomaketta ollenkaan. Olin jo kerennyt ajatella, ettei meillä täällä sellaista olekaan. No, vielähän tässä ehtii toiveitaan täytellä " hyvissä ajoin ennen synnytystä" , niin kuin lapussa lukee. Imetyksestä kerrotaan sitten seuraavalla neuvolakerralla (40+2), joten kai tässä olisi toivottava yli lasketun ajan menemistä, että tuonkin infon ehtisi vielä saada?!



Muuten täällä ollaan edelleen ihan seesteisellä mielellä, ei mitään isompia ärsytyksiä eikä pahempia raskausoireita ilmassa. Epäsosiaalisuuskaan ei vaivaisi, mutta ilmeisesti ihmiset ei uskalla enää ottaa yhteyttä, kun pelkäävät, että ollaan jo synnyttämässä.



Mutta ei, nyt silittämään, kun on vähän viileämpi päivä ainakin näin aamupäivästä.



Onnittelut kaikille uusille synnyttäneille ja tsemppiä vielä odottaville!

t. Picapica ja Peukaloinen 39+0 - en olisi talvella uskonut, että tällaisia viikkolukuja on olemassakaan

Huomenta tänne!



Hikinen yö ilmeisesti takana muillakin. Mulle tuli yöllä ihan kamala kurkkukipu. Nyt se on aamun kuluessa helpottanut vähän. Mikähän lie? Toivottavasti ei angiinaa!



Kukas se vielä töissä puursi? Hatunnostonarvoinen suoritus :)



MAHAN LASKEUTUMISESTA: mullekin on moni sanonut, että maha on laskeutunut. Itsestä ei siltä tunnu, ihan yhtä ahdistavaa on edelleen mahan " yläreunassakin" . Eikä jalkojen välissä tunnu mitään kookospähkinää... no joo, ei siellä kyllä miltään normaaliltakaan tunnu ;) Kuitenkin SF-mitta on pysynyt samana, ja eikös se yleensä laske kun vatsa (ja vauva) laskeutuu alas?



HANNELI ja muut yliaikaiset: Jaksuja vain hurjasti. Mäkin lähestyn sitä 40 viikkoa. Ja Hannelin lauluun voisin yhtyä minäkin. Pistetään ensi yönä oikein konsertti pystyyn ;) SUPERVOIMIA erityisesti Elolle!!!



Ihmettelen oikein, että miten tää mun olotila itseasiassa vaan paranee kun lähestytään laskettua aikaa. Onhan se hyvä, että säryt ja kivut loppui, mutta kun nyt on SUPPARITKIN loppu. Viikonlopun jälkeen ei enää edes niitä yöllisiä supistuksia. Meillä vissiin mahassa tullaan viihtymään oikein kunnolla. Ei tässä voi odotella edes nopeahkoa synnytystä kun ei kerran ole mitään valmistavia supistuksia, niin eipä tulla alhaalla varmaan tapahdu mitään, EI YHTÄÄN mitään. Niin ja yölläkään ei tartte käydä vessassa. Neljältä kun heräsin, menin tavan vuoksi vessaan, vaikkei ollut edes tarvetta. Mä olen nyt vissiin sitten päässyt siihen seesteiseen keskiraskauteen tai jotain?



Lapset haluaa tietokoneelle, joten palailen myöhemmin murisemaan tänne.



Jamssa rv39+4

Täällä mun elämäni ensimmäiset itse tehdyt mehut on tehty ja täytyy sanoa et tuli kyll tosi hyvää!!



PINNA kiristyy... Eilen illalla sain raivarit kun tuo esikoistyttö (terveisiä vaan opemammalle) oli taas oma näsäviisas itsensä ja jokaiseen mitä sanoin piti saada hänen se viimeinen sana >:( Sen jälkeen alko keittämään sekin että tän 5-päisen perheen lisäks mun oletetaan ilmeisesti ruokkivan myös kaikki pihalemmikitkin. Meillä on siili vieraillu pihalla säännöllisesti ja on ostettu sille kaupasta silakkaa. Olen niitä pakastanu parin kpl/pussi ja nyt kun en ole ite niitä laittamassa lautaselle niin ne pilaantuu (ja alkaa haisemaan) jääkaapissa. Uhkasin jo heittää pakkasestakin kaikki silakat roskiin jos ketään muuta ei homma kiinnosta. MINÄ en ala enää YHTÄÄN ylimääräistä suuta ruokkimaan täällä huushollissa!! Piru kun alkaa taas keittämään...



No kun nyt pääsin valituksen makuun niin puretaan vähän taas tutusta aiheesta; mies ja kotityöt. Miehellä on paha tapa nostaa kuivausrummusta pyykit sinne pesutornin päälle jolloin ne on niin korkealla että minua ei huvita niitä alkaa sieltä kurottelemaan. No siellä oli taas varmaan viikon verran yhdet pyykit jotka ilmeisesti olivat olleet vielä kaappikuiva-toiminnolla, eli olleet hieman kosteita kun ukko ne oli sinne ylös myttyyn nostanut. Eilen oli sit saanu ne pois sieltä ja aloin niitä viikkaamaan. Olipa kiva huomata miten oli kaikki lasten paidat ihan ryttysiä! Ja turha kuvitella et mies alkaisi niitä silittämään vaikka hänen aiheuttamaansa se olikin (tiedoksi tässä vaiheessa kaikille et meillä ei silitysrautaa paljon näy, mies silittää omat työpaitansa ja mä sit jos tarvii jotain juhla tms. vaatteita. Yleensä ovat tarpeeksi sileitä meille kun kuivausrummusta suoraan ne viikkaa kaappiin...) Nyt oli pakko silittää lasten paidat ennenkin niitä kaappiin laittoi.



Että tällaista valitusta täältä... Nyt pitää mennä taas kattomaan mehutehdasta.



Peeveli rv 38+5

Pikaisesti kertomaan että meidän " pikku poika" 4295g ja 52,5cm syntyi 3.8

rv 38+4 suunnitellulla sektiolla. Muuten kaikki meni hyvin mutta pojan keuhkot ei meinannut ruveta toimimaan ja lisähappea jouduttiin antamaan ja vuorokauden joutui olemaan tarkkailussa, mutta nyt on kaikki hyvin.



PALJON ONNEA MUILLEKKIN PIKKUISENSA SAANEILLE!

Kiva lukea teidän juttuja :) .. edelleen.. aivan kuin olisi itsekin vielä raskaana ja jännä h-hetki edessä. Vauvoja putkahtelee tasaisen tahtiin maailmaan, mikäs sen ihanampaa!!!



Meillä arki lähtenyt rullaamaan suht kivasti. Vauva herää yössä sen kolme kertaa syömään, päivät pääosin nukkuu vain, illalla vetelee sitten maitotankkausta koko päivän edestä. Ääntä tästä neidistä irtoaa enemmän kuin isoveljestään aikoinaan, välillä on naureskeltukin, että varsinainen pieni leijona ärjyy. Isoveli reppana kaipaa ikäistään seuraa ja leikittäjää kovasti, sen vuoksi olenkin yrittänyt kyläillä mahdollisimman paljon eri paikoissa, jotta riittäisi tekemistä. Puistoissa, kun ei tunnu olevan lapsia nimeksikään. Ensi viikolla pitäisi alkaa avoimen päiväkodin toiminta, joten suuntaamme sinne sitten. Lisäksi alkaa päiväkerhot pyörimään. Huomenna poika pääsee perhepäivähoitajalle leikkimään tuttujen kavereiden kanssa koko päiväksi -sitä onkin ikävöinyt. Välillä on tuntunut siltä, että olen maailman huonoin äiti, kun en jaksa/ehdi leikkiä esikon kanssa yhtään.. kaikki aika menee vauvan hoitoon. Mutta ehkäpä tämä on ihan normaalia ja löydämme kultaisen keskitien jossain vaiheessa.



Mun päänsärky jatkunut vaan, välillä jomottelee ihan kauheasti ja välillä onneksi helpompi. Huomenna valittelen neuvolassa taas.. tämän piti kestää max 2 viikkoa ja nyt mennään jo yli sen.



AuroraM ja pirpana 13 vrk

Tänään on sitten neuvolakäynti taas edessä iltapäivällä. Kaksi viikkoa eräpäivään, eikä merkkiäkään synnytyksestä. Olen asennoitunut siihen, että yli mennään taas, ja tavallaan nautinkin näistä päivistä, kun kohta sitä on taas kädet täynnä esikoisen ja vauvan kanssa. Toiveena on, että ymmärtäisi vauva kuitenkin tulla lasketun ajan hujakoilla, eikä menisi kovin yliaikaiseksi. Viimeksi korkean veden menon vuoksi jouduin käynnistykseen ja sairaalassa vierähtikin pitkä tovi. Toivottavasti käynnistyisi itsekseen tällä kertaa.



Tyttö meni tänään päiväkotiin leikkimään ja on ihmeellistä vain olla. Kotihommia olisi mutta ennemmin satsaan itseeni ja teen mitä huvittaa nyt kun vielä voin. Olen innostunut taas pitkän tauon jälkeen neulomaan ja suunnitelmissa on aloittaa vielä masukillekin töppöstä sun muuta syksyksi. Utopistiselta kyllä tuntuu, että mitään villavaatteita koskaan tarvittaisiin tässä helteessä, mutta kyllä se syksykin taas tulee¿Tytölle on valmistunut sukkia. Mitään isompaa en oikein osaa aloittaa, jos vaikka synnytys katkaiseekin homman¿



Meillä rassaa edelleen mietinnät tytön hoidosta synnytyksen aikana. Miehen veli on lupautunut tulemaan, koska on lähes koko kuun lomalla, hänelläkin tosin matkaa vajaat kaksi sataa kilsaa. Jos yliaikaiseksi menee, mutkistuu tämäkin asia ennestään. Äitini ei pääse nopsaan paikalle pitkän välimatkan takia ja julkisia käyttäen, joten ainut ratkaisu on varmaan eräpäivän lähestyessä ja viimeistään mentyä pyytää hänet meille ¿asumaan¿ joksikin aikaa. Minua (ja miestäni) tämä ratkaisu tuskastuttaa, en ole äitini kanssa kovin läheinen. Siskoni on uponnut jonnekin omaan napaansa, enkä ole koko ongelmasta hänen kanssaan edes puhunut. Välit ovat hiukan viilenneet, koska ainaisten tapaamisten siirtelyn ja peruuttamisen takia tunnen olevani jollain ö-listalla hänen elämässään ja en oikein uskalla luottaa, että hän oikeasti saapuisi paikalle tosi tilanteessa. Hänkin on viikot töissä. Täytynee silti hälyyttää hänetkin avuksi mikäli yliajalle mennään. Yksi sun toinen naapuri on tarjoutunut avuksi, mutta tyyyliin ¿mikäli lähtö tulee päivällä, voi tyttö tulla meille muutamaksi tunniksi¿ jne. Useimmat synnytykset alkavat kuitenkin öisin.



Miten te muut olette asian ratkaisseet eli mihin vanhemmat lapset synnytyksen ajaksi?



Mitään kummempaa olossa ei eilisen jälkeen ole tapahtunut, paitsi sain yllättävän hyvin nukuttua, mutta ei tuo paljoa näköjään piristänyt, väsymys vaivaa.



Onnea kaikille vauvansa jo saaneille, perästä tullaan!



emali 38 tasan

Vauvantuoksuisia ja rauhaisia hetkiä pienten ihmeiden kanssa!



adalmina

ELO: meillä molemmilla siis suunnitteella et viimestään ens pe päästäs hommiin :)...



VELHO: juu, erikivaa kun lapsi ei suostu päikkyjäkään nukkumaan, ei saa ite ees pientä hengähdystaukoa... Saa nähdä nukutaanko meillä tänään... mies lähtee juuri sillon jotain asioita hoitamaan joten jää taas minun harteille kuunnella niitä kiukutteluja...



JAMSSA: juu ens yönä lauleskellaan oikeen kuorossa.... keskiviikko, torstai ei mittään......



NYYTIN SAANEET: juu ei mua kannata ainakaan pelätä (vaikka täällä olenki välillä yksi raivotar), tänne vaan kirjottelemaan niitä vauvakuulumisia, eiköhän jokainen osaa skipata semmoset jutut yli mitä ei halua lukea..... mie luen pääsääntöisesti kaikki.



JA ONNEA ONNEA ONNEA KAIKILLE JOILLA PIKKU TUHISIJA SYLKYSSÄ!!!!! JA KÄYKÄÄ LAITTELEE NUO VAUVA UUTISET SIIHEN MEIDÄN ESITTELY PINOON NI NÄHDÄÄN MITEN PALJON ELOVAUVOJA JO ON (ja kumpi sukupuoli jyllää ylivallalla)...

Emalikos tästä kyselit? Todellakin, esikoisen odotukseen verrattuna tämän asian järjestely vaatiikin hieman pohdintaa. Ja just se on hankalaa, että lähtö tulee todennäköisesti yöllä...



No, miehellä on vielä pari työreissua, jonka aikana on sopivasti ukki maisemissa (asuu muuten 300 km:n päässä eli ei ehtisi pikahälytyksellä mitenkään). Kiireen tullen olen sopinut hyvän ystäväni kanssa, että hänet voi hälyttää yölläkin meille. Hyvä puoli tässä on se, että asuvat miehensä kanssa 100 metrin päässä meiltä, mutta heilläkin on nyt kesäloma, eivätkä ole joka päivä kotona. Toisekseen en tiedä, miten esikoinen suhtautuu, jos herää aamulla ns. puolitutun ollessa meillä (mieheni ja minun lisäksi ainoastaan äitini on hoitanut tyttöä yön yli).



Yövahteja ei oikein muuta olekaan ennen kuin LA koittaa: silloin äitini tulee lomalta ja asettuu varmaan meille synnytystä odottamaan. Eihän sekään kivaa ole, jos menee vaikka 2 viikkoa yli, mutta ollaan tosi hyvissä väleissä äidin kanssa ja hän on aiemminkin ollut paljon hoitamassa esikoista. Päiväsaikaan on varana sitten pph, jossa tyttö aloitti taas eilen hoidossa(on siellä 2pv/vko), mutta en tiedä, vahtisiko hänkään iltaan saakka tms.



Hoitojärjestelyjen puolesta siis toivon, että odotus menisi LA:han saakka, mutta ei paljon sen ylitse :)



Kerttukasperi rv38+1

ISOMPIEN LASTEN hoito: Mua stressaa sama juttu kun näemmä monia muitakin. Isompi tyttö voisi jäädä vaikka itsekseen kotiin, yölläkin, mutta tuo 4-vuotias ei pärjää. Päivällä jos tulee lähtö niin varmaan jotain/jonkun voi keksiä, mutta yölähteminen pelottaa minuakin. Ja kuten eilen muistaakseni mainitsinkin niin mies lähtee ensi maanantaina vajaaksi 2 viikoksi työ" matkalle" . Jos ei mitään tapahdu (muka) niin tulee takaisin kun olen rv41+6. Aika hyvään väliin meinaa ukkokin lähteä pois kotoa. Ja silloin ei kai ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lapset mukaan sairaalaan tai sitten herättää joku... Yks kaveri on lupautunut kyllä ottamaan lapset, mutta en oikein haluaisi yöllä herättää kun heilläkin on iso perhe ja ovat työelämässä ja koulussa jne... Mutta kuten jo sanoin aiemminkin, että ei kai ne sieltä synnäriltä poiskaan heitä vaikka lapset olis mukana? Tai KAUHUSKENAARIO: synnytän sairaalan pihalla lapset kainalossa. " Heille ei ollut sijaa majatalossa" .



Juu, levottomaksi menee jutut. Taidanpa siirtyä urheilun ääreen olkkariin ja pian vois lähteä kauppaan. Tiskikoneen pesuaine on loppu. Ärsyttää muuten tuolla lähikaupassa kun ihmiset tuijottaa ja myyjät kyselee että eikö vieläkään!



Jamssa

Täällä terveisiä lähettää pikkuinen Lilli ja pikkuinen poika. Päästiin nyt kotiin, poika syntyi 1.8 kirjavien ja moninaisten vaiheiden jälkeen kiireellisellä sectiolla, jota edelsikin 28 tunnin avautumisvaihe. Nyt poju voi hyvin=) ja on ihanan kiltti, ei juuri itkeskele ja 4400 kg painonsa ja 50 centtisen olemuksensa ansiosta on tomera kaveri. Yöllä herää kahdesti syömään ja nukkuu taas.



Elämä on liian ihanaa!!! Voikaahan hyvin ja kerron synnytykseni kun kaikki ovat synnyttäneet, koska se ei ollut helppo ja turhaan peläyttäisin monet, koska varmasti teillä kaikki sujuu hyvin=)



Lilli ja poitsu 8 päivää