Päiväkerhoon pian 4v

juttele lapsellesi kerhoon menosta silloin tällöin, ohimennen ja puolihuolimattomasti eikä niin että siitä tehdään iso ja vakava asia josta pitää oikein keskustella. puhu kerhosta tosi positiiviseen sävyyn ja korosta miten hauskaa siellä on, mitä siellä tehdään ja kuinka hän saa sieltä omia kavereita jne. pidä itsestäänselvänä että lapsi yleensäkin menee kerhoon ja jos hän protestoi ettei mene niin älä puutu siihen vaan anna mennä vähän korvien ohi tai totea jotain tyyliin aha tms. eli yritä pikkuhiljaa " aivopestä" lasta ajatukseen että hän menee kerhoon ja että siellä on tosi hauskaa.



itse veisin kyllä lapsen ekan kerran vähän niinkuin puoliväkisinkin kerhoon... tietty jos aivan karmean elämän nostaisi niin sitten ei olisi pakko jäädä mutta ihan pienistä vikinöistä en välittäisi. saattaahan nimittäin käydä niin, että lapsi innostuukin kerhosta kun itse kokee miten hauskaa siellä on. meillä 3v loppujenlopuksi meni tosi reippaana kerhoon ekan kerran ja viihtyi hienosti vaikka alunperin meinasi ettei hän mene sinne ollenkaan.

Itse puhuisin kerhosta iloiseen ja positiiviseen sävyyn silloin tällöin itsestään selvänä asiana. Sinun pelkosi tarttuu herkästi poikaan. Ja minusta teit himpun verran tyhmästi vuosi sitten ja poika muistaa sen. Hän muistaa, ettei tykännyt mennä eikä äiti vaatinut ja koko homma jäi siihen. Hän voi yrittää nyt isomman pojan isommilla keinoilla vastustaa. Mutta jättäisin kuitekin kerhoon vaikka puolipakolla. Olen aika varma,että tykkää olla, kunhan arkuus karisee. Nimittäin joskus se on kuitenkin edessä! On monta esimerkkiä,että jos ei 2v raaski jättää yksin, ei 3vuotiaanakaan eikä 4v jne jne. Meillä 2v poika, joka pahimmassa uhmaiässä oli olosuhteiden pakosta mennä puistotädille kerran viikossa. 4 kertaa jäi huudon kanssa, mutta oli heti lopettanut huudon, kun itse olin lähtenyt. Nyt kyselee, milloin pääsee jne jne. Ja ikää siis vasta 2vja4kk.Teidän isompi poika osaa varmasti arvostaa kavereita vielä enempi.Rohkeasti vaan! Vaikka tiedän kokemuksesta, että onhan se vastustus sydäntä raastavaa, mutta monta asiaa äiti tietää paremmin kuin lapsi ja meidän tehtävä on rohkaista ja kannustaa oikeaan suuntaan. Eskari-ikäkin lähestyy ja sinne on yksin jäätävä.Ja hoitajat on ammattitaitoisia!

Olen nyt yrittänyt olla mahdollisimman " normaali" kerhoonmenon suhteen.Jollekin aikuiselle olen sanonut,pojan kuullen,että poika menee kerhoon sitten ensi viikolla.Poika ei ole kommentoinut mitenkään.

Jännittyneenä odotan mitä tapahtuu, täytyy yrittää tehdä lähtö- ym.asiat sinä päivänä

mahdollisimman tavallisesti,ettei jännitys tartu poikaan.

No pieniä murheitahan nämä...



Kiitos vielä teille!

Hän tosin on ollut jo melkein kaksi vuotta päivähoidossa (pph) ja tottunut äidistä erossaoloon, mutta nyt ollessani uudelleen äitiyslomalla ja poika osa-aikahoidossa, on hänellä myös tuo kerhon aloitus. Poikani on perusluonteeltaan hieman varauksellinen ja siksi olen asennoitunut siihen, että kerhoon jääminen voi aluksi olla hänelle outoa (varsinkin, kun äiti lähtee pikkusisaruksen kanssa pois). Minä olen keskustellut pojan kanssa iloiseen sävyyn uudesta kerhosta, uusista ystävistä ja kaikesta siitä kivasta, mitä kerhossa tehdään. Lisäksi olemme sopineet, että kun ensimmäinen kerhopäivä on edessä, lähtee äiti kotiin laittamaan pojan lempiruokaa ja se on sitten kerhon jälkeen häntä odottamassa. Olen myös keskustellut kerho-ohjaajan kanssa aloituksesta ja hän sanoi, että on varsin luonnollista, että äiti jää ensimmäiseksi kerhopäiväksi mukaan ja pikkuhiljaa jättää lapsen sinne yksin. Tämä samainen kerho-ohjaaja muuten myös oli sitä mieltä, että kerhossa käyminen pitäisi olla lapsesta kivaa ja jos noin kolmen kerran jälkeen lapsi ei edelleenkään halua eroon äidistä, voi olla, ettei hän ole vielä kypsä kerhoiluun.

Tsemppiä kerhon aloitukseen!! Jännät paikat teillä edessä, samoin meillä :).