Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten pahasti lapsen elämä järkkyy koulun vaihdosta alakouluikäisenä?
02.03.2021 |
Tilanteemme on se, että lapset laitettiin avioliiton aikana ruotsinkieliseen kouluun (virhe), jota toinen vanhemmista ei osaa kuin alkeellisesti. Eron tultua on todella haasteellista, kun siinä kodissa jossa lapset ovat puolet ajasta, ei pystytä auttamaan läksyissä kunnolla ja asia toki vaikeutuu vuosi vuodelta. Kaikki koululta tuleva viestintä on myös luonnollisestikin ruotsiksi, joten google translaterilla täytyy yrittää kääntää kehnosti viestejä. Toinen vanhempi ei tässä auta ja avun hakeminen (harvoin kysyn) aiheuttaa raivoa toisessa osapuolessa.
Lapsen molemmilla vanhemmilla ja lapsilla on siis vahva suomi, joten koulukielen vaihtuminen tuskin tulee olemaan suuri ongelma.
Kaikkein suurimmaksi ongelmaksi näen, etten pysty läksyasioissa tukemaan, mutta toinen vanhempi näkee asian niin, että opettajilla on vastuu siitä, että läksyt on tehty hyvin kotona. Yksi ehdotus oli, että ehkä myöhemmin lapset voivat mennä sinne toisen vanhemman luokse tekemään läskyjä, jonka jälkeen he matkustavat taas toisen vanhemman luokse - jos siis sattuu olemaan silloin kotona. En kuitenkaan tiedä, miten tällainen käytännössä menee, koska en myöskään pysty havaitsemaan milloin lapseni kirjalliset tehtävät ovat kehnosti suoritettu ja milloin ei. Pitäisikö siis joka päivä pyytää toista tarkistamaan ne vai miten asia hoituisi?
Vaakakupissa painaa siis erimielisyys siitä, kumpi on pahempi lapselle; se, ettei toinen vanhempi sitten auta lasta niin hyvin kuin voisi muuten / lapsi joutuu kokemaan elämässään muutoksen, koska koulu vaihtuu.
Käyn itsekin koulussa ja töissä, joten kielikursseille meneminen ei ole vaihtoehto, enkä tiedä miten nopeasti kielen oppiminen muutenkaan tapahtuisi niin, että osaisin auttaa vaikka sitten yläasteikäisen läksyissä?
En kaipaa kommentteja siitä, miksi ikinä suostuin kieltä osaamattomana tuohon ruotsinkieliseen - mietin sitä itsekin, mutta en voi enää virheelleni mitään. En tyhmänä uskonut eroavani ja ajattelin, että jaamme kotona ne läksyt mitkä kumpikin pystyy hoitamaan. (minä esim suomen opinnot ja matikassa osan)Ainoa mikä painaa, on tulevaisuus. Haluan kommentteja siitä, miten paha asia sitten on, jos lapsi vaihtaa koulua ala-asteella?
Asia on menossa käräjäoikeuteen. Onko kellään kokemusta miten pitkään käsittelyissä mahdollisesti menee, jos kiista on ainoastaan rajoitettu yhteishuoltajuus, eli yksinhuoltajuutta en hae, ainoastaan tätä päätösvaltaa lasten kouluasioista ja toinen vanhempi tietysti haluaa päätösvallan itselleen. Ylittää varmaan syksyn, jolloin olisi optimaalista vaihtaa koulua? Uudessa mahdollisessa koulussa olisi hyviä ystäviä valmiiksi, JOS siis voitan tämän kiistan.
Kommentit (14)
Siis hetkinen? Suuri ongelma on toisella vanhemmalla, koska pikkumuksu vaihtaa koulua ja molemmat osaa sit auttaa. Sitte haluaa oikeuteen siitäkö? Oletko vaihtamassa paikkakuntaa vai mikä tässä mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmille lapsille se ei ole minkäänlainen järkytys, voi olla jopa kiinnostava ja mukava muutos. Mutta on herkkiä lapsia, joilla on vaikea sopeutua uusiin asioihin ja saada kavereita, heille voi olla isompi juttu vaihtaa koulua.
En kyllä pitäisi sitäkään mitenkään pahana, jos ei kouluasioissa vanhempi pysty auttamaan. Ellei sitten ole joku erityisen paljon tukea tarvitseva erityislapsi.
Mitä lapsi itse haluaa, haluaisiko jatkaa nykykoulussa vai vaihtaa?
Miksi ihmeessä lapsi tarvitsee koko ajan apua? Hänen pitäisi tehdä läksynsä ihan itse. Varsinkin yläkoululaisen pitäisi tähän kyetä. Todella outoa, jos pitää mennä noin pitkälle, että koulua vaihdetaan, jotta voidaan auttaa läksyissä.
Itse kävin kouluni ihan ilman vanhempien avustusta. Luulisi, että sinunkin lapsellesi riittää, että saa tukea toiselta vanhemmalta ja opettajilta.
Koulun vaihto voi olla ihan kivutonkin juttu, mutta tuo ei todellakaan ole järkevä syy siihen.
Riippuu täysin lapsesta mutta jos siellä toisessa koulussa on kerran jo valmiiksi kavereita niin eihän se ole ongelma. Mutta mitä lapsi itse ajattelee koulukielen vaihtumisesta?
Kuka alakoululainen ei tarvitsisi apua lainkaan mihinkään kouluun liittyvissä asioissa?! Lisäksi miten se ennustetaan ettei varmasti sitten yläasteellakaan tarvitse?
Lapset saavat varmasti uusia ystäviä ja niitäkin oli siellä valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vanhemman tulee kyetä havaitsemaan lapsen avun tarve. Lapsi tietenkin hoitaa läksyt itse ja on vastuussa omasta koulunkäynnistä, mutta vanhemman pitää tarvittaessa pystyä auttamaan. Se mitä teette kotona, ei ole missään nimessä opettajan vastuulla.
Suomenruotsalaiset on niin perverssin hullaantuneita kieleensä että isä ei varmasti suostu ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole muuta kokemusta kuin ystäväni (siskokset) jotka joutuivat vanhempien työtilanteen takia vaihtamaan paikkakuntaa alakouluikäisinä. Olivat siis muistaakseni 8- ja 10-vuotiaat.
Toinen tytöistä sujahti uuden paikan kaveripiireihin heti tosi luontevasti. Löytyi uusi harrastus jota aiemmassa asuinpaikassa olisi ollut hankalampi harrastaa, ja roppakaupalla uusia ystäviä.
Toinen taas menetti ne vähäisetkin ystävänsä jotka hänellä oli ennen muuttoa. Tai siis ei menettänyt kaikkia sentään, kuten minua, mutta kyllähän se on eri asia asuuko ystävä naapurissa vai kahden tunnin ajomatkan päässä. Hän ei toipunut muutosta koskaan ja on edelleen siitä jossain määrin katkera, jos siis aihe tulee puheeksi. Hänelle ystävystyminen ja ystävyyssuhteiden ylläpito on aina ollut vaikeampaa kuin siskolleen, joka on sellainen sosiaalinen perhonen. Tämä toinen on enemmänkin sosiaalinen.... karhu talviunilla.
No ei järkyty eikä jää traumoja, kun lapsen VANHEMMAT ovat lapsen järkkymätön peruskallio ja auttavat ja ohjaavat lapsen läpi muutosten, epäonnistumisten ja mahdollisten traumojen. Eli nyt vahvaa vanhemmuutta kehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole muuta kokemusta kuin ystäväni (siskokset) jotka joutuivat vanhempien työtilanteen takia vaihtamaan paikkakuntaa alakouluikäisinä. Olivat siis muistaakseni 8- ja 10-vuotiaat.
Toinen tytöistä sujahti uuden paikan kaveripiireihin heti tosi luontevasti. Löytyi uusi harrastus jota aiemmassa asuinpaikassa olisi ollut hankalampi harrastaa, ja roppakaupalla uusia ystäviä.
Toinen taas menetti ne vähäisetkin ystävänsä jotka hänellä oli ennen muuttoa. Tai siis ei menettänyt kaikkia sentään, kuten minua, mutta kyllähän se on eri asia asuuko ystävä naapurissa vai kahden tunnin ajomatkan päässä. Hän ei toipunut muutosta koskaan ja on edelleen siitä jossain määrin katkera, jos siis aihe tulee puheeksi. Hänelle ystävystyminen ja ystävyyssuhteiden ylläpito on aina ollut vaikeampaa kuin siskolleen, joka on sellainen sosiaalinen perhonen. Tämä toinen on enemmänkin sosiaalinen.... karhu talviunilla.
Tässähän kavereita oli jo uudessakin koulussa.
Itse olen kaksikielisestä perheestä ja asuimme espanijassa kunnes muutinme kun olin 9.
Eli kävin 4 luokalle espanijaksi kouluni
Sitten muutimme suomeen ja siirryin 3 luokalle, koska äitini koki etten ehkä hallitse niin hyvin suomea.
Se oli todella kivaa aikaa uudet ystävät kulttuuri erot jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse vaihtanut koulua ala-asteella. En koe sen olleen lainkaan huono asia. Tietenkin minäkin harmittelin ystävien jäämistä vanhaan kouluun, mutta nopeastihan se harmitus katosi. Yläasteella koin sen raskaamaksi ja sitä pyrin välttämään.
En tiedä onko meillä poikkeuksellisen koulukömpelö lapsi sitten, mutta kaipaa selvästi parempaa valvontaa läksyasioissa ja varsinkin siinä, että ne tosiaan tehdään kunnolla. Paikkakunta ei siis ole vaihtumassa kun joku sitä kysyi.
ap
Kyllähän tuo aika paljon hankaloittaa, jos ei voi pitää opettajaan yhteyttä suomeksi, vaan pitää kaikki Wilma-viestit käännellä google-kääntäjällä tai soittaa lapsen asioista englanniksi. Koulu voi tietysti pyytää palavereihin tulkkia. Ja avun antaminen läksyihin on varmasti haasteellista. Osaako lapsesi kääntää kysymykset suomeksi?
Sitä mietin myös miten tuo vaihto suomen kieleen onnistuu lapselta, jos hän on koko kouluikänsä opiskellut ruotsiksi? Mitä mieltä lapsi itse on? Millä luokalla hän on? Ne ovat aika oleellisesti asiaan vaikuttavia seikkoja.
Alue: Aihe vapaa
Me ollaan muutettu pari kertaa ulkomaille ja takaisin lasten ollessa alakouluikäisiä. On toki hieman eri tilanne kuin teillä, mutta ainakaan meillä ei ole ollut ongelmia koulun vaihtamisen vuoksi alakoulussa. Erityisesti ensimmäisillä luokka-asteilla lapset sopeutuivat nopeasti, ja aika monessa koulussa luokkajaot menevät joka tapauksessa uusiksi 2. luokan jälkeen.
Minusta koulun vaihtoa pidetään liian paljon tabuna Suomessa. Vaihtavathan aikuisetkin työpaikkaa, jolloin tulee uudet kaverit, joiden kanssa tehdään töitä. Ja vanhoihin kavereihin voi pitää yhteyttä whatsappillä tms.