Lue keskustelun säännöt.
Siskon sukututkimus loppui lyhyeen kun selvisi että me ollaankin suomenruotsalaisia
01.03.2021 |
Meidän sukunimi oli Granfelt mutta se päätettiin vaihtaa kotimaiseksi joskus vuosina 1905 - 1908.
Mikähän lienee ollut syynä kun asiasta ei ole ollut mitään tietoa.
Nimenvaihtaminen on kuulemma muotia silloin.
Kommentit (21)
Sama täällä. 3 sukupolvea sitten sukunimi suomennettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli meilläkin suvussa ruotsinkielinen sukunimi mutta kukaan ei puhunut ruotsia, siksi vaihdettiin Järviseksi.
Meidän sukututkimus loppui ensimmäiseen Lindemaniin.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. 3 sukupolvea sitten sukunimi suomennettu.
Naapurissa asuu yks evakko perhe joka muutti karjalaisen nimensä kotimaiseksi joskus 1950-luvulla. Näitäkin tapauksia on kuulemma paljon.
Vierailija kirjoitti:
Oli meilläkin suvussa ruotsinkielinen sukunimi mutta kukaan ei puhunut ruotsia, siksi vaihdettiin Järviseksi.
Meillä on varmaan puhuttu ruotsia kun länsirannikolta ollaan kotoisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä Savossa ollaan oltu Korhosia, Hämäläisiä ja Ruotsalaisia 1500-luvulta alkaen, eikä ole ollut tarvetta muutella näin hienoja sukunimiä myöhemminkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli meilläkin suvussa ruotsinkielinen sukunimi mutta kukaan ei puhunut ruotsia, siksi vaihdettiin Järviseksi.
Meillä on varmaan puhuttu ruotsia kun länsirannikolta ollaan kotoisin.
Ap
Riippuu täysin paikkakunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmiset niistä sukututkimuksista sitten oikein kuvittelevat löytävänsä jos yksi ruotsinkielinen nimi noin jo säikäyttää
Miksi ihmeessä sukututkimus pitää lopettaa tuollaisen asian takia? En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukututkimus loppuu mitä erilaisemmista syistä.
Aika usein se loppuu silloin, kun vastaan tulee avioton lapsi tai jollain esiäidillä on useampikin avioton lapsi. Näin kävi tätini miehen suvussa.
Eräs tuttava kertoi, että heidän suomenruotsalaisessa suvussaan ei kestetty, kun löytyikin täysin suomenkielisiä sukuhaaroja. Into tutkia sukua loppui siihen.
Eihän sille mitään voi jos esi-isät eivät kelpaa. Mitähän sieltä olisi pitänyt löytyä, prinssejä ja kuninkaita varmaankin, sitten olisi ollut hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Historiassa ollaan oltu Ruotsin vallan alaisia. Entivanhaan papit, jotka pitivät kirkonkirjoja, olivat useinkin ruotsinkielisiä. Joissain vanhoissa asiakirjoissa on aika hullusti kirjoitettu suomalaisia nimiä, ruotsinkielisiä kommentteja yms kirkonkirjoissakin. Sittemmin suomalaisuus tuli kunniaan, oikein suomi-aate, jolloin suomennettiin paljon sukunimiä, haluttiin olla suomalaisia nimiä myöten. Ei nimi miestä pahenna. Minunkin supisuomalaisessa suvussa isän puolen suvussa on ruotsinkielinen sukunimi. Niin lähes jokaisella.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sukututkimus pitää lopettaa tuollaisen asian takia? En ymmärrä.
Ap provoilee, siksi. Joku tavis Virtanen se siellä, eikä yhtäkään suomenruotsalaista suvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin kirjurit olivat ruotsinkielisiä ja ruotsi asiointikieli, joten sukunimet olivat täten useimmiten ruotsin kielisiä. Tosin sukunimilaki tuli Suomessa voimaan vasta 1920-luvulla, sitä ennen ihmisellä ei ollut pakko olla sukunimeä, vaan jengi oli tyyliin Matts Jacobsson (Matti Jaakonpoika) tai Ingrid Andersdotter (Irmeli Antintytär) tai sukunimi otettiin asuinpitäjän mukaan. Jotain kruunulle piti keksiä, että saatiin verot tilitettyä oikeiden henkilöiden maksamiksi.
Minunkin suvullani Ruotsalainen sukunimi joka sitten "suomennettiin" 1900-luvun alussa. Eikä siis olla suomenruotsalaisia.
Aviottomia lapsia oli varmasti joka suvussa ennen vanhaankin. Jos sitä pelkää niin ei kannata alkaa tutkimaan sukua.
Ruotsin vallan aikana suomalaisilla ei ollut sukunimiä joten sellaiset keksittiin väestönlaskennan aikana. Suurimmalla osalla ei ollut valmiina sukunimeä mielessä niin ruotsalainen kirjuri keksi ruotsinkielisen sukunimen. Kaikki ns. suomalaiset sukunimet on siis vähän niinkuin kiireessä keksittyjä ja sellaisia joka kantajansa mukaan ollut kivan kuuloinen tai jonkun paikalla olleen keksimä kun tyyppi itse ei ole keksinyt mitään kivaa sukunimeä ja ruotsinkielisiä suurin osa alkujaan . Siksi Suomessa ei mitenkään voi sukunimen perusteella sanoa kuka on sukua. Samaa sukunimeä on annettu monille ihmisille ympäri Suomea ilman mitään sukukytköksiä.
Gran on kuusi suomeksi ja todella yleinen alku suomalaiselle sukunimelle. Jossain vaiheessa tuli muodikkaaksi vaihtaa ruotsinkielinen sukunimi suomalaiseen muotoon. Melko varmasti jos sukunimi on esim. Kuusisto, Kuusinen tms. niin se on alunperin ollut ruotsinkielinen.
Vierailija kirjoitti:
Sukututkimus loppuu mitä erilaisemmista syistä.
Aika usein se loppuu silloin, kun vastaan tulee avioton lapsi tai jollain esiäidillä on useampikin avioton lapsi. Näin kävi tätini miehen suvussa.
Eräs tuttava kertoi, että heidän suomenruotsalaisessa suvussaan ei kestetty, kun löytyikin täysin suomenkielisiä sukuhaaroja. Into tutkia sukua loppui siihen.Eihän sille mitään voi jos esi-isät eivät kelpaa. Mitähän sieltä olisi pitänyt löytyä, prinssejä ja kuninkaita varmaankin, sitten olisi ollut hyvä.
Olen harrastanut sukututkimusta yli 25 vuotta ja toiminut pitkään sukututkimusyhdistysten hallitus- ja muissa tehtävissä.
En ole koskaan kuullut, että kukaan oikeasti lopettaisi sukututkimuksen, kun vastaan on tullut avioton lapsi. Kyllä ihmiset ymmärtävät, ettei kymmeniä tai satoja vuosia sitten tapahtuneet asiat, jotka ovat johtaneet aviottoman lapsen syntymiseen, ole mikään häpeä nykymaailman näkökulmasta.
Tilastotiedon mukaan (2016) lähes puolet lapsista eli 45 % syntyi avioliiton ulkopuolella.
Vuonna 1906 oli erityisen pop vaihtaa nimensä. Toinen buumi oli vuonna 1935. Kannattaa etsiä vanhoista sanomalehdistä (erityisesti Virallinen lehti) tietoa oman suvun nimenmuutoksista.
Miten niin suomenruotsalaisia? Ei sukunimi sitä kerro. Todella monilla umpisuomenkielisillä oli ruotsinkielinen sukunimi. Esim. Lindström, Lindberg, Karlsson yms. yleisiä.