"enemmin onnellinen sinkku kuin huonossa suhteessa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole monellekaan mikään itsestäänselvyys. On paljon ihmisiä jotka ovat huonoissa suhteissa ja jopa toistuvasti hakeutuvat sellaisiin. Mieluummin hakattavana, halveksuttuna ja hyväksikäytettynä kuin yksin.

Mut ne jotka viljelee tota "ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa" sanovat myös että ovat mieluummin yksin kuin katsoisivat miestä joka koittaa päivätpitkät kaljaa ja löhöää sohvalla.. Ja muutenkin asenne on todella ikävä parisuhdetta kohtaan.

Siis onko asenne parisuhdetta kohtaan ikävä jos ei halua ketään sohvalleen juomaan kaljaa päivät pääksytysten?

Ei. Vaan että ihmiset ajattelee että heillä on vain 2 vaihtoehtoa sinkkuus tai sohvalla tissutteleva mies. Ongelma on se että ihmiset puhuvat niinkuin parisuhde=ongelmaiseen sitoutumista.

Minä oikeasti ajattelen näin koska kaikki puolisoni on olleet sohvalla tissuttelevia miehiä. Ei puhettakaan, että ikinä olisi tehty mitään pariskuntana mitä täälläkin saa lukea, että käydään lenkillä, syömässä, matkoilla. Ei minulla ole mitään muita parisuhde muistoja kuin että mies on sohvalla ja juo ja minä elän yksin omaa elämääni.

Mikset olisi voinut tai voisi saada miestä jonka kanssa käydä lenkillä ja syömässä ja touhuta erilaisia asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka osaa olla tyytyväinen yksin on todennäköisemmin tyytyväinen myös parisuhteessa. Kukaan ei jaksa loputtomiin katsoa kumppania joka ei ole sovussa itsensä kanssa ja jolla ei ole elämässä muuta sisältöä kuin se toinen.

Mukava kuulla, toivottavasi moni muukin on kirjoittamasi kanssa samaa mieltä. - Täällä kun turhauttavan usein saa lukea kirjoituksia, joissa kirjoittaja antaa ymmärtää, että vanhemmat eriyisesti sinkkumiehet (ikä yli 30 vuotta), joilla on vähän jos lainkaan kokemusta parisuhteesa ovat hyvin usein myös heitä, joissa on jotain erityistä vikaa tai puutetta. - Vaikka he (samaiset miehet) eivä sitä useinkaan itse tiedostane. 

 Myös heistä tehdyissä lehtijutuissa tavataan ruokkia ja ylläpitää tällaista mielikuvaa. Vanhempi sinkkumies, joka on sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa, joka kantaa vastuun niin itsestään kuin ympäristöstään tuntuu olevan tuikiharvinainen yksilö. Isekin olen tullut varovaisemmaksi kertoessani, eä olen sinkku ja olen ollu hyvin kauan. 

En kiellä, jos joku kysyy, mutta en toisaala mitenkään korosta; kerron siis yleisellä tasolla olevani sinkku.  Jos joku haluaa tieää arkemmin niin kerron vasta sitten.   

Ja kyllä sinkkuna olo on myös aiheuttanu kipuilua ja saaden minut kysymään, mikä minussa vikana?- Miksi en löydä ja tai miksei kukaan (asapainoine ja fiksu) nainen halua muodostaa parisuhdetta kanssani. - Lienee selvää, että en odota tai usko, että parisuhde olisi  ratkasiu tai avain johonkin. Mutta toivon, että parisuhteessa ollessani, jos siis joskus vielä olen, niin olisimme yhdessä enemmän uin kumpikaan yksin. - Vaikka aikas hyvin ja mallikkaasti elämämme - siis sekä minun että (mahd.) kumpanini olisi ollut mallillaan ennen parisuhteeseen asettumista.        

Itse nappasin yli kolmekymppisen sinkkumiehen jolla ei ollut juurikaan koskemusta parisuhteesta, kuten ei myöskään minulla. Minusta oli aivan ihanaa että me olemme voineet yhdessä opetella parisuhde elämää ja sitä rataa. Tunnen myöskin aika paljon todella ihania kolmekymppisiä sinkkumiehiä joilla ei ole tai on vähän kokemusta parisuhteesta. En näe heissä mitään vikaa, harmittaa kyllä se että he eivät sitten meinaa löytää toiveistaan huolimattaan itselleen kumppania. Sitä oon pohtinut että miten sinkkunaiset ja miehet voisivat löytää toisensa.

AP