Pähkäilen yhä lapsien lukumäärää...

Meillä nyt tällä hetkellä kaksi lasta. Ensimmäsen raskaus oli todella vaikea, vauva-aika meni helpommin. Toinen raskaus oli helppo, mutta vauva-aika oli painajaismaista, koska hän oli todella huono nukkumaan. Nyt olen miettinyt pääni puhki, uskaltaisiko sitä vielä yrittää kolmatta lasta. Lisäksi minulla on taustalla jo kaksi sectiota, joten alatiesynnytykseen ei ole mitään mahdollisuuksia ja leikkaus on kauhea tapa synnyttää!!! Eli sitä en aivan vähässä haluaisi.



Toisaalta olisi ihanaa, jos olisi vielä kolmaskin lapsi, kaksi lasta tuntuu melkoisen vähältä. Mies miettii, että onko taloudellisesti järkevää hankkia kolmatta lasta, mutta minun mielestäni Suomessa on kyllä varaa kolmeenkin lapseen. Eikä kaikkia arvoja voi todellakaan mitata rahassa.



Itse pelkään enemmänkin sen puolesta, jos raskaudessa tai leikkauksessa menee jotakin pieleen tai jos vauva-aika on pelkkää painajaista. Mietin, miten parisuhde ja muu perhe-elämä sen kestää. Toisaalta sitä ajattelee, että tässäkö tämä sitten oli, eikö meillä enää ikinä tuhise pientä vauvaa, eikö enää koskaa saa kokea sitä ihanuutta kun raskaustesti näyttää plussaa jne.. (taitaa olla tyypillistä naismaista haihattelua..) = )



Miten te muut olette lapsiluvun päättäneet? Antakaa jotakin vinkkiä.