Oliko teidän mielestä kiusallista kertoa raskaudesta?
Olen viikolla 12 ja lupasin miehelle että parin päivän päästä olevan ultran jälkeen voidaan kertoa raskaudesta sukulaisille ja ystäville. Mua ei yhtään huvittaisi :D ehkä en sitten ole kypsä vanhemmaksi (olen kyllä), mutta tuntuu kiusalliselta puhua ns. omista intiimiasioistaan muille. En halua että minulta kysellään mistään oireista tai tulevaisuudessa synnytyksestä jne, yäk :/ en halua että kasvavaa mahaa tarkkaillaan ja kommentoidaan, en halua kokeneiden sukulaistätien neuvoja. Ikää minulla on 29 vuotta.
Kommentit (13)
Me kerrottiin muuten vasta viikolla 15, kun en vaan osannut/halunnut aiemmin, mutta mies innoissaan kertoi parille hyvälle kaverilleen jo muutamaa viikkoa aiemmin.
Oli koska ensimmäinen lapsi tuli liian nuorena ja toinen liian nopeasti ja kolmas oli jo liikaa seuraavista puhumattakaan. Yhdestäkään raskaudesta kertominen ei ole ollut mikään nautinto.
Aih, mä kun ajattelin, että se olisi vähän muulla tavalla kiusallista. Minusta on oikeastaan aika hauskaa, kun mulle todetaan välillä, että me ollaan miehen kanssa oltu kiireisiä, kun on useampi lapsi pienellä ikäerolla. Että aika ahkerasti on toisiamme painettu. Ihan kuin työkavereiden poskia vähän kuumottaisi, kun saavat pohtia sitä.
Mä en ole itse kertonut vasta kuin rakenneultran jälkeen ellei nyt sitten joku ole huomannut mahan koosta aiemmin. Mulla syynå tosin oli keskenmenon pelko enkä tahtonut muiden hössöttävän, miten "sieltä se vauva tulee" yms., kun ei se vielä mitenkään varmaa ollut. Mulla siis koko suku täynnä tätejä ja serkkuja, jotka tekisi näin. He alkaisivat tuoda potkupukua heti plussatestistä, jos heille kertoisi.
Toki vauvan voi menettää milloin vain, mutta itse halusin mahdollisimman pitkään pitää asian vain perhepiirissä, tuntui jotenkin vaan paremmalta. Minnekään facebookiin en laittanut mitään vasta kun se vauva oli sylissä asti.
Olin muutama vuosi sitten suunnitellusti raskaana ja en olisi halunnut kertoa ollenkaan kenellekään. Mies kärtti ja kärtti että kai voidaan rv12 ultran jälkeen kertoa KAIKILLE.
Mä taas olisin halunnut pitää oman pikku salaisuuteni kasvamassa niin että ihmiset olisivat ensin vilkuilleet vatsaa ja sitten kysyneet että ootko raskaana ja sit olisin vain voinu tokaista et "joo".
Helkkari kun ihmiset (isovanhemmat lähinnä) sekoo ihan täysin kun saavat lapsenlapsen.
Oon nyt korona-aikana raskaana ja tässä on monta plussaa:
Ei oo mahan koskettelijoita, koska turvavälit
Saa olla paljon kotona rauhassa, ei tarvitse olla ihmisten ilmoilla
Kontakteja ihmisten kanssa on vähemmän, joten kyselijöitäkin on vähemmän
Kysymyksiin voi vastata nopeasti ja vaihtaa aihetta: Jännittääkö synnytys? Ei erityisemmin. Miten muuten teillä meni hiihtoloma? Tms.
Mä vihasin kertomista ja raskaana oloa kaikilla kolmella kerralla, vaikka kaikki lapset olivat haluttuja ja suunniteltuja. En vaan päässyt sinuiksi kasvavan vatsan ja kamalien raskausoireiden kanssa. Tätä lisäsi se ihmisten kysely ja mantra "palkkioksi saat lapsen". Eipä se siinä hetkessä paljoo lohduttanut kun piti 3v ja 1,5 vuotiaan kanssa pärjätä samalla kun oksenna sisuksesi pihalle 10 kertaa päivässä.
Kyllä. Kaikki tietävät minun harrastaneen seksiä.
Minä en kertonut juuri kenellekään. Siskolle kerroin, koska hän oli kulkenut vierellä monen vuoden ajan, kun olin yrittänyt tulla raskaaksi, joten hän osasi iloita asiasta kanssani. Samoin työnantajalle kerroin, kun kolme kuukautta tuli täyteen, jotta hän osasi varautua sijaisen etsintään (kerroin heti olevani kaksi vuotta pois). Muille en sanonut mitään. Ajattelin, että kaipa he sitten jossain kohtaa huomaavat asian ja kysyvät siskoltani. Sitä kautta puskaradio sitten kuuluttikin asian suvulleni. Mutta koska en itse ottanut raskautta puheeksi, ei minulta kehdattu sitä suoraankaan kysyä.
Kertominen on tuntunut todella oudolle. Puoliso onkin tainnut kertoa lähes kaikille uutiset. Eniten on ärsyttänyt kyllä se, että uutiset juoruttiin eteenpäin emmekä ole itse saanut kertoa läheisille.
Toisaalta nyt korona-aikaan kukaan ei kommentoi vatsaa tai muutenkaan, koska ei nähdä ketään. Ehkä senkin takia on tuntunut oudolle kertoa.
En kertonut kuin työnantajalle. Ihmiset huomasivat itse kun huomasivat. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta informoida sukua ja kavereita, jokainen tehköön kuten tykkää.
Mikään pakko ei ole kertoa. Se syntymähän se vasta esim. sukua liikuttaa, kun tulee uusi sukulainen. Työnantajalle ilmoitus äitiysvapaasta lain määrämään aikaan mennessä.
Ymmärrän. Tuntuu se minustakin kiusalliselta. Juurikin se vertailu, miten maha kasvaa. Onko se tyttö vai poika, kun maha on tuon muotoinen ja pahoinvointia on määrä x eikä ym. Ällöttää se hössöttäminen raskauden ympärillä.
Raskaana oleva