Lue keskustelun säännöt.
Olen rappiolla enkä tiedä miten tästä nousisi. Miten pääsit alkoholiongelmastasi?
27.02.2021 |
Juon koska olen riippuvainen alkoholista, se täydentää sisäistä tyhjyyttäni.
En tavallaan välitä enää vaikka joisin itseni hautaan mutta toisaalta myös tunnen siitä syyllisyyttä.
Asun yksin ja olen vain antanut kielteisille tunteilleni vallan ja kaikki tuntuu lopulta merkityksettömältä.
Ei asiat vielä niin huonosti ole, että olisin menettänyt täydellisen hallinan. On minulla töitä, joitakin kavereita, perhe ja elämä edessä niin sanotusti. Terveyskin on ihan ok, mitä nyt mieli on tietenkin aika huonona.
En kuitenkaan jaksa ihmisiä paljoakaan, olen kyllästynyt. Alkoholi antaa sisältöä elämään.
Kommentit (38)
Lopetin juomisen ja aloin selvittää, mistä elämäni tyhjyys johtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisäinen tyhjyyden tunne johtuu varmasti hyvin pitkälle myös aivokemioiden epätasapainosta alkoholin käyttöön liittyen. Aivot palautuvat ennalleen juomisesta vasta 2vk kuluttua juomisen lopettamisesta. Tästä tulee helposti kierre, kun juodaan siihen tyhjyyteen minkä alkoholi alunperin aiheutti/pahensi.
Mainitsen tämän siksi, että tuo tieto luultavasti auttaa sen tyhjyyden sietämiseen, jos aiot ”lusia” sen pois. Olen itse kokenut, että 3kk juomattomuuden jälkeen olet täysin uusi ihminen. Lupaan.
3 jatkaa, että lopetin samalla tavalla kuin 2.
Vierailija kirjoitti:
Sisäinen tyhjyyden tunne johtuu varmasti hyvin pitkälle myös aivokemioiden epätasapainosta alkoholin käyttöön liittyen. Aivot palautuvat ennalleen juomisesta vasta 2vk kuluttua juomisen lopettamisesta. Tästä tulee helposti kierre, kun juodaan siihen tyhjyyteen minkä alkoholi alunperin aiheutti/pahensi.
Mainitsen tämän siksi, että tuo tieto luultavasti auttaa sen tyhjyyden sietämiseen, jos aiot ”lusia” sen pois. Olen itse kokenut, että 3kk juomattomuuden jälkeen olet täysin uusi ihminen. Lupaan.
Tekisi mieli kokeilla.
Entä jos onnistun, mitä teen kun häpeä juomisesta ottaa vallan ja pelkään kohdata nuo tunteet?
Näen jo nyt jos olen vaikka kuukauden juomatta, voin paremmin ja ihmettelen, että miksi olen juonut, minua alkaa hävettämään ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, muistot palautuvat mieleen jne.
Siitä tulee identiteettikriisi joka on hyvä asia mutta miten siitä eteenpäin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisäinen tyhjyyden tunne johtuu varmasti hyvin pitkälle myös aivokemioiden epätasapainosta alkoholin käyttöön liittyen. Aivot palautuvat ennalleen juomisesta vasta 2vk kuluttua juomisen lopettamisesta. Tästä tulee helposti kierre, kun juodaan siihen tyhjyyteen minkä alkoholi alunperin aiheutti/pahensi.
Mainitsen tämän siksi, että tuo tieto luultavasti auttaa sen tyhjyyden sietämiseen, jos aiot ”lusia” sen pois. Olen itse kokenut, että 3kk juomattomuuden jälkeen olet täysin uusi ihminen. Lupaan.
Tekisi mieli kokeilla.
Entä jos onnistun, mitä teen kun häpeä juomisesta ottaa vallan ja pelkään kohdata nuo tunteet?
Näen jo nyt jos olen vaikka kuukauden juomatta, voin paremmin ja ihmettelen, että miksi olen juonut, minua alkaa hävettämään ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, muistot palautuvat mieleen jne.
Siitä tulee identiteettikriisi joka on hyvä asia mutta miten siitä eteenpäin?
Ap
Tarvitset rohkeutta, rehellisyyttä ja hieman nöyryyttä. Fakta on, että olet sairastunut alkoholismiin, sitä ei kannata enää jälkikäteen hävetä yhtään, se on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisäinen tyhjyyden tunne johtuu varmasti hyvin pitkälle myös aivokemioiden epätasapainosta alkoholin käyttöön liittyen. Aivot palautuvat ennalleen juomisesta vasta 2vk kuluttua juomisen lopettamisesta. Tästä tulee helposti kierre, kun juodaan siihen tyhjyyteen minkä alkoholi alunperin aiheutti/pahensi.
Mainitsen tämän siksi, että tuo tieto luultavasti auttaa sen tyhjyyden sietämiseen, jos aiot ”lusia” sen pois. Olen itse kokenut, että 3kk juomattomuuden jälkeen olet täysin uusi ihminen. Lupaan.
Uskon tuon, mutta minulla ei yrityksistä huolimatta ole oma tahdonvoima riittänyt olemaan juomatta riittävän pitkään, jotta se juomishimo menisi ohi. Katkolla olen ollut monta kertaa, mutta se on hyödytöntä koska siellä ollaan vain viikko. Mihinkään tuhansia euroja maksavaan pitkään hoitoon minulla ei ole varaa vaikka töissä käynkin.
Mulla on vielä se, ettei ole miestä, lapsia eikä ystäviä, joten mua ei ole kukaan näkemässä, saan ihan rauhassa juoda itseni hautaan.
En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisäinen tyhjyyden tunne johtuu varmasti hyvin pitkälle myös aivokemioiden epätasapainosta alkoholin käyttöön liittyen. Aivot palautuvat ennalleen juomisesta vasta 2vk kuluttua juomisen lopettamisesta. Tästä tulee helposti kierre, kun juodaan siihen tyhjyyteen minkä alkoholi alunperin aiheutti/pahensi.
Mainitsen tämän siksi, että tuo tieto luultavasti auttaa sen tyhjyyden sietämiseen, jos aiot ”lusia” sen pois. Olen itse kokenut, että 3kk juomattomuuden jälkeen olet täysin uusi ihminen. Lupaan.
Tekisi mieli kokeilla.
Entä jos onnistun, mitä teen kun häpeä juomisesta ottaa vallan ja pelkään kohdata nuo tunteet?
Näen jo nyt jos olen vaikka kuukauden juomatta, voin paremmin ja ihmettelen, että miksi olen juonut, minua alkaa hävettämään ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, muistot palautuvat mieleen jne.
Siitä tulee identiteettikriisi joka on hyvä asia mutta miten siitä eteenpäin?
Ap
Tarvitset rohkeutta, rehellisyyttä ja hieman nöyryyttä. Fakta on, että olet sairastunut alkoholismiin, sitä ei kannata enää jälkikäteen hävetä yhtään, se on sairaus.
Selvä, tuo on totta. Hävettää olla jo nuorena alkoholisti mutta ehkä on hyvä, että olen havahtunut tähän tässä vaiheessa enkä vaikka vasta keski-iässä.
Tässä mietin..
Luulen, että minun tulisi varmaan unohtaa se mitä muut minusta ajattelevat. Se on kliseistä mutta jossain mieleni syvyyksissä ymmärrän, että se on se huono itsetunto ja selviytymiskeino, pelko siitä olenko riittävän hyvä ja jollain tavalla se heijastuu toisiin ihmisiin. Kun en koe olevani arvokas niin on helppo kohdella itseään ns. toisen luokan kansalaisena ja vain heittää itsensä uhrin asemaan, juoda ja yrittää rämpiä eteenpäin.
Oikeastihan minun pitäisi ottaa vastuu ihan itsestäni, lopettaa se turha pelkääminen ja uhriutuminen.
Sitten jos seison itseni takana, tuskin tarvitsen mitään haitallisia selviytymiskeinoja.
Pitäisi nyt kohdistaa ajatukset jotenkin eritavalla tulevaan ja todella olla nöyrä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliisi tuli noin 30 kertaa ja vei juoppoputkaan.Alkoholia juotuani jouduin vaikeuksiin lähes varmasti.
Aloin tajuta että alkoholi ei sovi minulle.Viimeinen känni 1986.Alkoholinkäyttö lopunut kokonaan.
Tämäkin on ehkä noloa mutta juomisella ehkä jopa haen sitä huomiota toisilta ihmisiltä.
Tässä nyt kun alan oikeasti miettimään niin ajatukseni ovat luokkaa: " Ettekö näe kuinka huonosti voin?"
Tavallaan en missään nimessä halua toisten kärsivän riippuvuudestani mutta kun mietin esimerkiksi vanhempiani jotka eivät valitettavasti osanneet asettaa minulle rajoja oman päihdeongelmansa vuoksi niin edelleen aivan avoimesti juon ja kerron siitä vanhemmilleni. Yritän jotenkin sanattomasti vihjata, että katsokaas nyt, välitättekö yhtään, että juon ja minusta tulee teidän kaltaisenne. Joko näette minut ja autatte?
Lähinnä he vain kannustavat minua juomaan eivätkä välitä oikeastaan, ei sieltä koskaan ole tullut niitä rajoja ja vastuu on annettu minulle omasta elämästäni tietenkin. Käytännössä, tee mitä haluat.
Tässä juuri mennään siihen, että minun pitäisi tosiaan saada ajatukseni muuttumaan ja kääntämään tämä asia niin, että olen itselleni se vanhempi jota tarvitsen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muista ap, vain sinä voit päättää, hallitseeko alkoholi sun elämää vai hallitsetko itse. oman elämäsi.
Huomaan alkoholin vaikuttavan elämääni turhan kahlitsevasti.
Esimerkiksi en osaa tai uskalla oikein tehdä mitään. Haaveilen kaikenlaisista harrastuksista ja erilaisesta elämästä ja sitten taas tulee tämä este - olen alkoholisti en kykene enkä jaksa.
Jännitän sosiaalisia tilanteita ja minua ahdistaa tavallaan näyttää itseni. Alkoholin voimalla tavallaan koen jaksavani. En vaikuta pelokkaalta siis sosiaalisissa tilanteissa, kyllä minulla juttua riittää ja ulkoista itsevarmuutta mutta tavallaan koen kuitenkin arvottomuutta ja menen piiloon lasipullon sisään häpeämään itseäni.
Tosi hankala selittää. Se kuitenkin estää minua monin tavoin elämästä. Ehkä kaikki olisi korjattavissa sitten kun olen raitistunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin epäilemään että masentuneisuuteni ja alakuloni johtuvatkin alkoholista. Oli pakko kokeilla, koska päätin ensin itse tehdä kaiken mahdollisen itseavun ja hoidon, ja sitten vasta hoitoon. Selvisikin että ei minulla mitään masennusta ollutkaan, vaikka oireet viittasivat siihen. Oli vain jatkuva aivojen taistelu alkoholin kanssa. Join jokatoinen tai kolmas päivä, joten mieliala meni ylös-alas ihan koko ajan. 2 viikkoa kun olin ollut juomatta olin uusi ihminen. Käytän edelleen alkoholia, mutta pelkään joa juodessa sitä seuraavaa ja sitä seuraavaa päivää jotka menevät mahdollisesti pilalle juomisen takia. Onneksi otan sen verran harvoin, ja juon kerralla vain sikspäkin, mutta juomisen harvuus ja vähäinen määrä eivät poista seuraavan päivän oloa. Jotenkin ehdollistuin niin vahvasti siihen että juominen pilaa mielenterveyteni, ettei tee mieli juoda ollenkaan.
Tästä saattaa kyllä tulla melkoinen matka..
Kiitos kun olette vastanneet, tahdon ehdottomasti tietää kuka minä olen ilman alkoholia.
Olen juonut kuitenkin jo 12 vuotta varmaan joka ikinen viikko, aivan lapsuudessa alkanut tämä.
Ehkä jotenkin hatarasti muistan yhden selvemmän kauden mutta ei ole siis varmaan muutamaa viikkoa kauempaa kestänyt.
Ap
Rupesin seurustelemaan tiukkapiponaisen kanssa, menin sittemmin naimisiinkin hänen kanssaan.
Ei hän kieltänyt minua aluksi ollenkaan juomasta mutta hän ikään kuin näytti esimerkkiä, ja tosiaalta piti lopettaa tupakanpolttokin ja siinä sivussa väheni baareissa käynnit jne.
Allekirjoitan tuon ensimmäisen lauseesi täysin. En ole päässyt alkoholista, eli en voi vastata. Jotain sisältöä elämään pitäisi saada, mikä olisi tunnepuolelle palkitsevempaa kuin pöhnässä oman pään sisällä jumiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisäinen tyhjyyden tunne johtuu varmasti hyvin pitkälle myös aivokemioiden epätasapainosta alkoholin käyttöön liittyen. Aivot palautuvat ennalleen juomisesta vasta 2vk kuluttua juomisen lopettamisesta. Tästä tulee helposti kierre, kun juodaan siihen tyhjyyteen minkä alkoholi alunperin aiheutti/pahensi.
Mainitsen tämän siksi, että tuo tieto luultavasti auttaa sen tyhjyyden sietämiseen, jos aiot ”lusia” sen pois. Olen itse kokenut, että 3kk juomattomuuden jälkeen olet täysin uusi ihminen. Lupaan.
Uskon tuon, mutta minulla ei yrityksistä huolimatta ole oma tahdonvoima riittänyt olemaan juomatta riittävän pitkään, jotta se juomishimo menisi ohi. Katkolla olen ollut monta kertaa, mutta se on hyödytöntä koska siellä ollaan vain viikko. Mihinkään tuhansia euroja maksavaan pitkään hoitoon minulla ei ole varaa vaikka töissä käynkin.
Mulla on vielä se, ettei ole miestä, lapsia eikä ystäviä, joten mua ei ole kukaan näkemässä, saan ihan rauhassa juoda itseni hautaan.En ole ap.
Mites vertaistuki? Ehkä löytäisit ryhmästä sellaista seuraa, jolle ei tarvitsisi selittää joka asiaa aakkosista. Uusia ystäviä, joilla sama ongelma, yhdessä eteen päin elämässä? Toivon sulle kaikkea hyvää, älä anna periksi. Olet ilmeisen älykäs ja ajatteleva, kun kerrot tilanteestasi. Ei sulla ole mitään hävettävää, mutta käyt niitä tunteita läpi itsesi vuoksi.
Nauti elämästäsi miten haluat.