Lastensuojelu ei ole mörkö

https://www.huonoaiti.fi/lastensuojelu-ei-ole-morko-nyt-puhuu-sossu/

Sossun sinänsä hyvä kirjoitus siitä, että lastensuojelu ei tarkoita samaa kuin huostaanotto ja lastensuojelun työntekijät tekevät parhaansa lapsen hyvinvoinnin ja turvallisuuden varmistamiseksi.

Mutta... itsekin lastensuojelun kanssa tekemisissä olleena pakko sanoa, että kyllä se lastensuojelu nyt vaan valitettavasti on mörkö Suomessa. Lastensuojelulla on valta päättää yhtäkkiä ja yllättäen lapsen kiireellisestä sijoittamisesta. Tämän jälkeen todistustaakka siirtyy kotiin: vanhempien on pystyttävä osoittamaan kelpoisuutensa tarjota lapselle hyvä kasvuympäristö ja edellytykset turvalliseen kasvuun. Tässä vanhemmat ovat huomattavasti heikommassa asemassa kuin vaikkapa murhaepäilty oikeudessa - murhaepäilty on syytön kunnes toisin todistetaan, vanhemmat ovat syyllisiä kunnes toisin todistetaan.

Meillä lapsi joutui kiireelliseen sijoitukseen kerrottuaan itse vahvasti muunneltua totuutta ja aika paljon suoranaisia valheitakin kotioloistaan. Olemme kaikin puolin tavallinen perhe, ei päihde- tai mielenterveysongelmia, ei taloudellisia ongelmia, lapsista huolehditaan kaikilla mittareilla hyvin. Yksi lapsistamme oireili kuitenkin teini-iässä niin, että keksi draamaa ilmeisesti saavuttaakseen jotain statusasemaa kaveripiirissään.

Lastensuojeluasiakkuutemme kesti joitakin kuukausia. Tapasimme erilaisia asiantuntijoita, kerroimme perheestämme, lapsistamme, omista näkemyksistämme lapsen kertomiin tilanteisiin liittyen. Kun kaikki oli pengottu pohjia myöten, lastensuojeluasiakkuus päätettiin, koska huoli osoittautui turhaksi. Mutta tämä kaikki vasta sitten, kun syylliseksi oletettuina olimme pystyneet osoittamaan syyttömyytemme.
Koko prosessi oli niin raskas, että minusta lastensuojelu nähdään ihan syystä mörkönä. Meillä oli onneksi vahva parisuhde, voimavaroja ja tukea käydä tämä prosessi läpi, mutta joku heikompi olisi varmastikin antanut periksi tai luhistunut prosessissa. Siinä sitä riiputtiin muutama kuukausi löyhässä hirressä ja mietittiin, että jos lapsen tarinat menee läpi, niin emme varmasti saa pitää muitakaan lapsia.

Jotta lastensuojelua ei nähtäisi mörkönä, vanhempia tulisi kohdella reilusti ja kohdistaa heihin rangaistuksia (esim. lapsen menettäminen) vasta sitten, kun on faktatietoa ja näyttöä ongelmista.